Kohtalon johdatusta oikeaan

Merkittävin ero optimistin ja pessimistin välillä on siinä, mitä ihminen muistaa. Pessimisti pyörittelee mielessään vanhoja loukkauksia ja epäonnistumisia, mutta ei millään tajua huomispäivän mahdollisuuksia.

Optimisti tietää jo tänään, että huomenna on hyvä päivä.

Hyvää päivää sinulle, hyvä Inspiksen lukija! 

Toivottavasti sait nukuttua hyvin ja aamukin mennyt mainiosti. 

Itse nukuin yllättävän vähän ja levottomasti. Heräilin välillä painajaisiin, välillä kuumuuteen ja välillä ihan muuten vain. Olo oli välillä tuskainen. Silti olin hyvin hyvin väsynyt. 

Herättyäni keitin kahvit ja söin yhden proteiinirahkan. Meidän lähikauppa ilmeisesti lopettaa lempparini kokonaan, sillä kaikki 4 jäljellä olevaa olivat -30% hinnalla poistopisteessä ja niiden oikea paikka oli täytetty laktoosipitoisilla tavallisilla viileillä. Harmi, sillä nuo tosiaankin ovat lemppareitani ja edullisia verrattuna muihin tanakoihin rahkoihin/jogurtteihin/viileihin. Jos nyt jokin ilahdutti, niin se, että sain kaikki 4 sillä -30% alennuksella, vaikka myyntiaikaa on vielä huomiseen saakka. 

Samalla ostin ystävälleni yllätykseksi leipomistarvikkeita. Hän lupasi minulle tuoda tänään jouten lojuvia tavaroitaan, kuten valaisimiin lamppuja, teippirullatelinettä jne. Lupasin antaa omistani jotain, mutta on se kiva jotakin ylläriäkin laittaa mukaan, jos mahdollista. Nyt oli mahdollista. 

Toisinaan se mahdollisuus venyy ja odotuttaa kauankin, mutta sitten kun tilaisuus tulee, ylläröin ystäviäni vuorotellen. 

Ostin myös perjantain vaihtokauppaa varten tuotteet. Jauhoja ja sokeria. Toivotaan, että vaihtokauppa tapahtuu, ettei jää itselleni ne. Hänkin oli vähän sitä mieltä, että no jos sen sokerin edes. 

Kyllä minä annan jauhotkin. 

Eilen vaihdettiin erään naisen kanssa leimasimet Raffelipussiin. Nyt meillä siis herkutellaan. 

Nam nam. Tuumasi ilahtuneena leimasimia hakiessaan, että tämäpä olikin edullinen vaihtokauppa. Hyvä niin.

 Edullinen se oli edellinenkin, sillä pahvilaatikollinen ja muovikassillinen tavaraa lähti maailmalle. Tyttö hankki vuokra-auton ja kuljettajan sitä varten, että sai ne! 

Ilmeisesti halusi ne ihan oikeasti! Laitoin vielä yllärin mukaan jotta jäisi varmasti hyvä mieli hänellekin. Niin jäi meillekin, sillä saimme 3 ja puoli  paketillista kapseleita kahvikoneeseen. 

Nami nami. Jääkahviakin, jota emme olleet ennen maistelleet. On hyvää! 

Eilen laitoin 6 arvontakuponkia vetämään. Tänä aamunakin yhden kerkesin jo laittaa. Tiedän, etten sitä tämän aamuista voittanut. Voitto meni jonnekin kauas Etelä-Suomeen. Aina ei voi voittaa, mutta yrittänyttä ei laiteta. Se on ihan totta, ettei voitakkaan, ellei yritä. 

Haluaisinko kuitenkaan voittaa edes aina, kun laitan arpalipun vetämmän? EN! 

Vaikka kuinka olisi kivaa alussa saada joka viikko uusi auto ja rahaa, tietokoneita, askartelutarvikkeita, koruja, vaatteita ja kaiken maailman kodinkoneita, tulisi jossain vaiheessa sellainen tunne, että onko tässä mitään mieltä?! 

Meidän perhe ei tahdo hukkua materiaan. Me emme myöskään halua saada ihan kaikkea valmiina maailmassa. On opittava ja osattava pettyä, jännittää, luopua...

 Mutta myös olla kiitollinen ja toiveikas. On tehtävä töitä sen eteen, että joskus jotain saa.

Ja hei, meillä ei laiteta sellaisia arpalippuja vetämään, missä palkintona jotain, mitä emme tarvitse. Emme yritä voittaa tuotteita, joita voisi ehkä jakaa jollekin toiselle. Myydä tai ehkä jos kaveri haluaisi sen. EHKÄ!  

Olen ohittanut hyvin monet matka-arvonnat ja kondomi-arvonnat. Taikka sellaiset astiastot, joita emme käyttäisi. Joku toinen voi oikeasti ne haluta! Minä en voi tietää, kuka tahtoo just tuon tai tämän leivänpaahtimen tai sorkkaraudan. Tahtooko joku paljun pihalleen tai kenkälankkia. Jos ne jääkin minulle lojumaan. Palju olkkarissa. Sorkkarauta keittiössä. Kenkälankkia makuuhuoneessa... Joo-o. Ostan lahjani sitten kaupasta ja annan henkilökohtaisen paketin. 

Joskus olen miettinyt, miltä tuntuisi lentää. Omistaa siivet, joilla kohota ilmaan. Olla lintu. 

Tai hypätä laskuvarjolla tai liitovarjolla. 

Ilmassa vapaana ja tuulen tuivertaessa kasvoilla. Kadota horisonttiin. Nähdä maailma korkealta. 

Sitten mietin lintuja ja niiden nälkää, muuttolentoja maailman ääriin ja kylmää talvea. 

Mietin laskuvarjo-onnettomuuksia, kuolemaa. 

Haluanko kaiken, mitä mielin? Haluanko ottaa riskin? 

ymmärränkö sen, mitä kätkeytyy sen kaiken vapauden taakse? 

Se, että hetki ilmassa lentäisin, vaatisi myös paljon työtä, tarkkaavaisuutta, tahtoa, toivoa,... 

Kohtalon johdatusta oikeaan.

Minun kohtaloni sanoi, etten voi hypätä ilman halki koskaan lentämään. 

Olen maan päällä kävelevä yksilö nyt ja aina. 

Ehkä hyvä niin. 

Ymmärrätkö sinä asioiden kääntöpuolen? 

Ei vain lentäessä, vaan myös muissa iloissa, saamisissa, onnenhetkissä. 

Kaikella on se toinenkin puoli, mikä vaatii työtä. 

Mitä sinä tahtoisit tehdä, muttet sittenkään, kun mietit tarkasti asian kääntöpuolta?