Leijapoika



Khaled Hosseinin kirjoittama LEIJAPOIKA on tullut joskus kauan sitten televisiostakin elokuvana. Aloin lukemaan kirjana tätä joku aika sitten ja lukiessani muistin välähdyksiä nähdystä elokuvastakin. "Sheferijimin" blogissa  luetaan nyt kirjoja ja edetään ylemmälle taholle ammatteja tarkkaillen ja tutkiskellen.

Mietin kirjaa lukiessani, mikä ammatti kirjan päähenkilöllä, Amirilla oikeastaan on. Hänhän on alussa pieni poika, joka haaveilee leijan lennättämisestä ja sen viimeisenä taivaalla olevan leian kiinni saamisesta ystävänsä Hassanin kanssa. Sitten sen oivalsin. Hassan on jo mestari leijan lennättäjä, Amir oppipoika. Lisäksi Amir haaveilee kirjoittamisesta. Hän kirjoittaakin tarinoitaan muistikirjaansa ja lukee niitä Hassanille.

Ystävysten leijan lennätys kuvataan kirjassa hyvin yksityiskohtaisesti. Käsien asennot, katseet, ilman virtaukset... Voin hyvin tuntea tuulen kasvoillani ja tuntea Hassanin jännittyneet lihakset odottaessaan sitä hetkeä, kun täytyy pinkaista juoksuun. Amirin pakonomaisen tarpeen saada SE sininen leija, jolla hän saisi osoitettua isälleen olevansa ammattilainen. Arvostettu ja hyvä.

Tuo kohtalokas sininen leija osoittautuu samalla voitoksi kun myös Hassanin ja Amirin ystävyyden häviöksikin. Kirja kuvaa leijan lennättäjien intohimoa, voiton riemua, halua ja tahtoa. Se kertoo Afganistanilaisesta elämäntyylistä sodassa ja sodan jälkeen talibanien vallassa. Se kertoo rohkeudesta, lojaaliudesta ja petturuudesta. Siitä, mitä on tuntea itseinhoa, vihaa, itsesyytöksiä, häpeää... Ja samalla rohkeudesta ja päättäväisyydestä.

Amir pakenee sotaa amerikan mantereelle, kasvaa aikuiseksi ja hänen ammattinsa vaihtuu leijan lennättäjästä kauppiaaksi. Hän kiertää ostamassa halvalla tavaroita ensin isänsä kanssa, myöhemmin yksin. Hän myy kalliimmalla ostamansa tavarat kirpputorilla ja haaveilee kirjailijan urasta. Kun tilaisuus tulee, Amir pääsee kirjoittamaan omia tarinoitaan. Hänen kirjailijan uransa alkutaipaleella kuitenkin tulee tilaisuus, jota hän ei voi ohittaa. Palata takaisin Afganistaniin ja korjata virheensä.

Kommentit

Aino sanoi…
Tätä kirjaa on kehuttu kirjablogeissa ja postauksesi valotti hyvin kirjan tarinaa herättäen ajatuksia. Se sai minutkin miettimään, josko pitäisi lukea...
Vilimarika sanoi…
Suosittelen! Tämä on niin erilainen tarina afganistanista, mitä sotaisat leffat ja tositarinat yleensä. Onhan tässäkin sitä julmuutta, on, mutta myös herkkyyttä. tunteita. Ja jos tykkäät tästä, suosittelen saman kirjailijan Tuhat loistavaa aurinkoa-kirjaa myös.