Siirry pääsisältöön

Sinua vain, kerran elämässäni



Kortissa on kierrätyspahvi taustalla, kuviopaperista tausta, puun kuva, jonka tausta väritetty copicilla, tirpuset piirretty samaten kuin kirjoituksetkin tekstauskynällä, tarrasydän ja timangeja. Lisäksi Versa Craftia reunoissa. 


Tällaisen sain viime yönä tehtyä. Unimasa ei tullut kuin 2 tunniksi, joten kulutin aikaani askartelemalla. Askarteluhan se tuo hyvän olon ja mielen rauhan. 


Kerran elämässä tulisi kaivertaa puun kuoreen sydän ja kaksi kirjainta-
Mieluiten yhdessä jonkun kanssa.


Yritin muistella sitä, olenko itse kaivertanut sydäntä ja nimikirjaimia puuhun koskaan. Jokin hämärä muistikuva hiipii mieleeni lapsuudesta. Olisinkohan tehnyt sen johonkin puun kylkeen... Uskon vahvasti, että olen. Tai sitten se oli jokin lauta laavussa tai jotain. En kyllä muista tarkemmin. sori.

Nykyaikana turvataan puiden terveys suojelemalla ja ettei niitä pitäisi kaiverrella eikä repiä kaarnaa pois pinnasta. Silti näkee liian usein laavuilla ja nuotiopaikoilla, kuinka syttyjä on revitty elävän puun kyljestä. Siinä sitä ei ajatella ollenkaan sitä, kuinka puu altistuu sienille ja muille itiöille ja sen suojakuori on poissa. Hyvin usein tällaiset puut kuolevat tai ainakin sairastuvat ja sairastuttavat lähi puutkin.

Nykyisin nimikirjaimia kaiverretaan yhä useammin lemmenlukkoihin. Lemmenlukkoja tehdään ihan vartavasten nykyisin. Ei tarvitse ostaa perus Abloyta, ellei halua. sitten se lukko lukitaan johonkin sillan kaiteeseen ja avain heitetään järveen/mereen. Tuolla uskotaan rakkauden kestävän ikuisesti. Joissakin paikoissa se on jo ongelma, sillä tarpeeksi monta lukkoa on valtava painolasti sillalle ja pelätään, että silta voi romahtaa! Suomessa tällaista ei vielä toistaiseksi ole, mutta tännekin lemmenlukko-villitys on tuloillaan kovastikin.

Joko sinulla on oma lemmenlukkosi vai kannatatko perinteistä puuhun kaivertamista?


Kommentit

Onkin upea kortti kerrassaan. Minä kaiversin ukkelin kanssa kirjaimet kotini pihakoivuun vuonna 1974. Kääk, miten pitkä aika.

Onnea arvontaan ja kiitos osallistumisesta.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…