Anteeksipyyntö ja armeliaisuus

Rakkaat lukijat. Haluan heti alkuunsa pyytää anteeksi jokaiselta teiltä! Mä vihaan sitä kommenttilaatikoissa olevaa salasana-kirjain-numero-härdelliä, mitä ei kunnolla edes näe lukea ja sitten yksikin virhe ja et saa sillä kertaa julkaista viestiä. Mä sitä joskus kokeilin itsekin täällä, mutta armoton sotahan siitä tuli ja boikotti.

Ymmärrän oikein hyvin! Vihaan itsekin siis sitä, kun ei voi kommentoida normaalisti teidän, joilla se on, blogeihin. Saatikka, jos vielä on "vain google-tilin omaaville" se kommentointimahdollisuus. Olen ihan suoraan sanottuna jättänyt muutaman blogin kokonaan pois lukulistalta, koska en voinut kommentoida koskaan enkä osallistua arvontoihin, joita siellä oli yhtenään jne. Härnäämistä se vain mulle olisi ollut.

Mutta siis se, miksi nyt anteeksi pyytelen, niin laitoin tänne nyt toviksi sen samaisen härdelli-vahvistuksen, koska haluaisin robottien lopettavan kommenttipommituksensa! Olen nyt joulukuun ja tammikuun aikana saanut toista sataa! Robotti-anonyymi-enkku-kommenttia! Niissä on tarjottu lainaa, webbisivustoja, deittipalveluja....

Ei se lopu, ellen estä hetkeksi niitä! Ja tottakai olen roskakoriin sullonut kaikki ja poistanut ne! Ovat bloggerilla tiedossa ja sitä rataa. Odotan tovin ja palautan sitten takaisin vapaan kommentoinnin mahdollisuuden.

Olen katsonut telkkarista "hurja remontti"-ohjelmaa, jossa apua tarvitsevat perheet saavat apua kodin rakentamiseen. Ne ihmiskohtalot siellä... Nyt eilen viimeksi oli tämä ohjelma telkkarissa ja siinä pariskunta lapsineen elivät romahdusvaarassa olevassa pienessä talossaan ja auttoivat slummialueen lapsia.

Kaikki halukkaat lapset, joilla ei ollut muutakaan paikkaa, saivat tulla heille ja alueella kulkeviin heidän kolmeen kirkkobussiinsa! Ne bussitkin olivat jo ihan romuja, mutta kulkivat yhä. Niin moni lapsi ja nuori oli selvinnyt tämän hyväsydämisen perheen avulla rikolliselta tieltä, huumeista ja muusta pahasta pois!

 Osa jo aikuinen kertoivat lapsuudestaan näiden kahden enkelin seurassa ja kiittivät, kuinka olivat päässeet pois vankilaan johtaneelta tieltä juuri tästä syystä. Heille mahdollistettiin nyt hurja remontti ja se romahtava talo purettiin ja alettiin rakentaa oikeaa linnaa, jossa mahtuvat kaikki alueen lapsetkin olemaan! voi sitä kiitollisuuden määrää! Lisäksi perhe pääsi Disney worldiin viikoksi, eli siksi aikaa kun taloa rakennetaan.

Tässä samaisessa kylässä/kaupungissa(?) toimii myös koulu jonne slummilapset pääsevät ilmaiseksi. Siellä sama tarkoitus, mutta eri henkilön pitämänä. Ja se koulukin on romahtamassa! Molempia perheitä siis yhdistää vilpitön halu auttaa lapsia ja nuoria. Vilpitön rakkaus toisia kohtaan ja pyyteettömyys! Se, että he antavat kaikkensa toisten eteen! Jopa sillä kustannuksella, etteivät voi koskaan matkustaa tai laittaa kotiaan/kouluaan kuntoon.

Kun kuvausryhmä näki tämän koulun, he päättivät samalla pistää senkin matalaksi ja rakentaa myös sen koulun tilalle uuden palatsin! Ne ilon kyyneleet vanhan miehen silmissä, kun hän sai kuulla tästä!!! Ja ne kaikkilapset, jotka kuulivat, että heille rakennetaan uusi, iso koulu, johon mahtuvat myös ne 40 ei-aiemmin-mukaan-mahtunutta perhettä! Lisäksi myös koko koulu lähti Disney worldiin!

Kerta toisensa jälkeen katsoessani tätä telkkarisarjaa, kyyneleet valuvat niiden ihmisten puolesta. Ne ilon kyyneleet, ne kohtalot, ne hyvyydet! Ei sitä voi edes käsittää, kuinka tuollaisia ihmisiä oikeasti elää maailmassa! Eivät he tee itsestään numeroa, eivät huutele, että "hei, mä oon vähän hyvä tyyppi!". He ovat hiljaa ja tekevät sen, mikä on heistä oikein!

Olemme itsekin vuodattaneet viime syksynä näitä ilon kyyneleitä, kun meille ilmoitettiin, että voimme lakata turhan työn asunnon etsinnästä ja alkaa pakkaamaan ja asettumaan OMAAN KOTIIMME! Yhä tämä tuntuu niin käsittämättömältä! Kuinka tämä voi olla totta?!

Että me oikeasti olemme saaneet kodin, jossa olla ja elää elämämme loppuun saakka?! Ja että saimme itse sen valita! Siis ei tämä voi olla totta! Nipistäkää minua! enkeliperhe, joka kohdallemme osui ja näki ja kuuli tarinamme, halusivat vilpittömästi auttaa meitä ja tarjota mahdollisuuden edes hitusen parempaan elämään! Ja tämä jos mikä on sitä!

Tänään sitten saimme lisää ilouutisia enkeleiltämme. Uusi astianpesukone on tilattu ja se saapuu pian! Tietenkin asennettuna ja kotiin kannettuna. Kävinpä jo tutkimassa koneen tietojakin ja testivoittajakonehan se siellä! Ihan oikeasti, sanattomaksi vetää! Armeliaita ihmisiä on olemassa!

Tähän loppuun vielä haluan muistuttaa uudesta Inspiration haastaa! -atc-haasteesta, jonka tiimoilta myös alan kirjoitella postauksiakin. Aakkosten mukaan siis. Tammikuussa aiheet ovat abc ja keltainen, joten siinä hieman esimakua tulevista postauksistanikin. ;)

Huomenna muuten tulee jotain muutakin uutta... Sekin ihan mielenkiintoinen ja jatkuu kauan! ;) Olkaas kuulolla!