Ja niin joulu joutui ja...

Lunta satelee hiljalleen. Maa on valkoinen, muttei vielä kovin paljoa. Meillä täällä laskettelurinteet ovat vielä melko vähillä lumilla, joten laskettelijoita ei näy, lapsia liukureilla ja pulkilla kylläkin. Mekin Murusen kanssa käytiin kävelyllä rinteillä ja lähimetsikössä. Ei tuo pikkupakkanen ja tuiskutus haittaa ollenkaan. tosin meinasi astmakohtaus hieman hengästyttää, mutta kyllä se sekin meni ohi sitten. 

Kotona odotteli lämmin sauna ja hyvä kotiruoka. Sen jälkeen aloin lauleskella; Ja niin joulu joutui jo taas laatikkoon... 

Siivosimme yhdessä joulukoristeet pois. Nyt voi alkaa odottamaan kevään tuloa. Joulukortit keräsin myös pois telineestä ja mietin, että taitaa se olla ystävänpäivä seuraavana, mistä kortteja telineeseen saadaan. Ei montaakaan korttia yleensä tule, mutta yksikin on ilo saada. 

Minähän tykkään siitä, että yllätän ihmiset muina aikoina, kuin perinteisinä joulu-ystävänpäivä-pääsiäinen jne. Nyt laitoin Sussulle ja Enkulille atc-postin mukana maze-bookit ja se oli se tapani osoittaa, että välitän. Samalla ajattelen sitä niinkin, että kun ei ole varaa laittaa kerralla satoja kortteja, voin pikkuhiljaa laittaa yhden, kaksi korttia pitkin vuotta. Helmikuussakin varmasti joku yllättyy, mutta milloin ja miten, kuka ja miksi, se jää nähtäväksi. :) 

Tokihan osalle laitoin joulunakin jo korttia menemään, ettei nyt joulukuukaan mennyt ihan kortitta ja lahjatta. 

Mutta siis joulukoristeet laatikossa ja nyt vaan viettämään leppoisaa koti-iltaa. 

Tunnelmallista tulevaa viikkoa!