Siirry pääsisältöön

Mystinen palava kekäle

Olen väsynyt päivän puuhista, käynyt saunassa ja syönyt maittavan aterian. Laitan musiikin soimaan taustalle ja käyn pitkälleni sängylle aikeenani hieman lukea kirjaa. 



Kirja vaikuttaa hieman tylsältä, mutta olen päättänyt lukea kirjoja tänä vuonna hieman enemmän, kuin aikaisemmin. Olen päättänyt sivistää itseäni, ammentaa lisää uutta, oppia, ymmärtää...

Mutta nyt minua väsyttää ihan hirveästi... 


Suljen silmäni ihan vaan hetkeksi. Lepuutan silmiäni tovin, jatkan sitten lukemista. Silmät suljettuina annan musiikin viedä mukanaan. Nukahdan. 

Unessani leijun hiljalleen metsän siimeksessä, kuin keijukainen. Päädyn metsän laitaan, jonnekin aivan outoon paikkaan. Metsä muuttuu aukeammaksi, jossa töröttää vanha, sammaloitunut linnan raunio. Laskeudun siiviltäni alas ja lähden kävelemään linnaa kohti. 
Tunne on vahva siitä, etten ole yksin. Vilkuilen ympärilleni, mutten näe ketään. 
Kohta kuuluu jostakin vaimea kumahdus. Kuin joku olisi lyönyt kerran johonkin suureen teräskattilaan tai jotakin. Vaikka tunne on vahva, että minua tarkkaillaan, silti tunnen samalla jotenkin rauhallisuuden ja levollisuuden virtaavan minuun. 
Olen levollisin mielin. 
Jatkan matkaani. 

Ja samalla, kauempana, näen linnan raunioiden edessä tasaisella patiolla jotain kirkasta, jotain kimaltelevaa tai hohtavaa. Jotain, mikä ilmiselvästi on tulessa!


Astelen lähemmäs ja huomaan, että joku henkilö kannattelee sylissään sitä palavaa kekälettä. En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta näin se vaan on! Kaikki on kuitenkin yhä rauhallista. Linnut laulavat puiden oksilla, tuuli henkäilee hiljaa puiden latvoissa. 
Henkilö, jolla tulipallo on, näyttää keskittyneeltä. Levolliselta, rauhalliselta ja täysin poissaolevalta. Olen aikeissa hihkaista tälle henkilölle, mutta samalla alkaa soida hiljainen musiikki raunioissa. Kuin kristalleja sataisi taivaalta.  
Kuuletko sinäkin sen?




Pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan. 
Jostain kuuluu askeleita, useita nopeita askelia. Näen oransseihin kaapuihin pukeutuneita kaljupäisiä nuorukaisia kipittävän aukiolle. He asettuvat riveihin istumaan ja alkavat meditoida hekin. Hämmennyn entisestään, mutta silti yhä olen samalla hyvin hyvin levollinen. Täällä ei voi olla pahuutta! 
Se tulipallo minua kuitenkin yhä houkuttelee luokseen. Koskettaa, nähdä, ymmärtää. 




Hiivin yhä lähemmäksi. Tulipallon voima vetää luokseen kuin magneetti. Lähestyn, vielä vähän...
Olen kosketusetäisyydellä. 
Katseeni on koko ajan kiinnittynyt tähän upeaan hohtavaan elementtiin. Huomaan, ettei se olekkaan tulta! 
Ei tulipallo. 
Se on hohtavan kirkas, suuri ja kaunis kristalli! 
Ja jotain on vangittuna kristallin sisälle!
 Ikuisesti?


Kumarrun katsomaan tarkemmin. Näen tiikerin... 
Kaksikin!
Ja ne värien upeat loistot! 
Ja se kristallin kilinä, kun tiikerit juoksevat iloisina kristallikiteen sisällä! Ne eivät olekkaan vankeina siellä, vaan hyvin arvokkaita, onnea ja iloa tuovia kristallitiikereitä. 
Mielenrauhaa. 
Puhtautta. 
Vapautumista maallisuudesta. 
Antautumista. 
Täydellistä selkeyttä. 
Kaikkea sitä näiden kristallitiikereiden olisi tarkoitus kantajalleen ja lähimmäisille suoda. 


Huomaan nuorukaisten vaipuneen meditoimaan samoin, kuin heidän opettajansakin ja näen jokaisen kasvoilla pelkkää hyvyyttä, puhtautta ja vapauden tunnetta. Haluan niin kovasti oppia samaa! Istahdan aukion reunalle, otan oikeanlaisen asennon ja suljen silmäni. Yritän antautua vain ja ainoastaan musiikille ja mielenrauhalle. 




Jokin siinä musiikissa, siinä paikassa ja siinä seurassa saa minut otteeseensa. Tunnen henkisyyden voimakkaasti. Tunnen kyynelten valuvan silmiini vapaudesta. Tunnen pakahtuvani siitä tunteesta, että kaikki paha katoaa sisältäni. Tunnen sen kristallin ja niiden tiikereidenvoiman astuvan sisälleni ja tunnen kerrankin elämässäni eläväni! 


Tiedän, että minun tulee antaa itselleni aikaa. Minun tulee pysähtyä ja kuunnella sisintäni. Vapautua pahoista asioista ja antaa kristallin kirkkaan universaalin täyttää minut uudestaan ja uudestaan. Kaikki itsekkyys on poissa. Kaikki vihan tunteet. Pelot ja kiireet. On vain hyvyys ja voima. 
Elämän voima. 
Mielen rauha. 


Tämä matka avasi silmäni. Opin tuntemaan itsestäni uusia puolia. Heittäytymään täysillä jonnekin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pois tästä maallisesta. Pois ahneudesta, itsekkyydestä, vihasta. Tällä matkalla opin löytämään keinot muotoilla ajatukseni ja mieleni hyväksi. Löysin viisautta, rakkautta, auttamishalua, voimaa, nöyryyttä elämää kohtaan. 


Ja ne tiikerit... Kristallin kauniit tiikerit. Ne jatkoivat juoksemista kristallisen tulipallon sisällä myös minun mieleni syvyyksissä. 


Heräsin... 
Huomasin nukahtaneeni kirjan kanssa sänkyyn. Musiikki oli jo loppunut hetki sitten. Kirja tipahtanut lattialle. 
Nostin kirjan yöpöydälle, nousin vuoteeltani ylös ja samalla, kun kävelin olohuoneeseen katsomaan ulos ikkunasta kuutamoa, mielessäni oli äskeinen uni. 
Minun oli hyvä olla. 

Makrohaasteeseen korea/kaunis:
Niin kristalli kuin mielikin. ;)

Kommentit

Susanna sanoi…
Oi miten ihana uni ja kuvat ja mielikuvat. Kiitos kun kerroit!
kaari3 sanoi…
Usein myös uneni ovat rauhallisia ja toivorikkaita, painajaisia en ole nähnyt vuosiin. Kiva postaus!
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli, kiitos. arvelinkin sinun ehkä tykkäävän, koska olet kanssani samanlainen buddha-hömppä. ;)
Viltsu Mari sanoi…
Susanna, no oleppas hyvä. :D Ja kiitos sinullekin!
Viltsu Mari sanoi…
Kaari3, kuulostaa hyvältä. Olet saanut upean unilahjan, kun et painajaisia näe. Jatkossakin toivon samaa rauhallisuutta sinulle.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Super SaltBalans testissä

5. kesäkuuta 2013

Luin Pirkka-lehdestä mainosta, jossa kerrottiin yhden pillerin auttavan turvotukseen, silmäpusseihin, laihdutukseen, selluliittiin, magnesiumin puutteesta johtuviin kramppeihin tai suonenvetoon, runsaan hikoilun aiheuttamaan mineraalikatoon sekä hillitsemään suolan käytön haittoja. Itse kiinnitin huomiota erityisesti turvotukseen, silmäpusseihin ja kramppeihin. Lisäksi kesäkuumalla hikoilu sekä tietenkin selluliittiäkin löytyy, joten ne myös lisäpotkuna tuossa purkissa. 
En ole mitään laihdutuspillereitä edes halunnut kokeilla, koska niissä yleensä on jokin yhtenevä pointti: Ota tämä pilleri, juo vettä ja liiku paljon ja laihdut 5 kiloa vähintäänkin! Haloo! Ilman sitä pilleriäkin laihtuisi niillä ohjeilla! Mutta tällainen oireita lievittävä pilleri voisi ollakin kokeilun arvoinen. Toimiiko vai ei, sen tietää vain kokeilemalla. Mainos kun ei väittänyt mitään ihmeitä eikä pyytänyt tekemään suolan vähentämisiä tai muitakaan temppuja, jolloin tietenkin se auttaisi itsess…

Exfoliating Socks Lavender Kuorivat sukat käyttökokemukset

Kotimainen kosmetiikan verkkokauppa, Sunrise Cosmetics, joka tunnetaan muovituotteita valmistavana ja kosmetiikkaa maahantuovana yrityksenä, lähti mukaan jalkahoitoni toteuttamiseen Iroha naturen kuorivilla sukilla. 
Syy siihen, miksi tarvitsin apua, oli se, että kaikista voiteista ja raspaamisista, liuottamisista ja muistakin kotikonsteista huolimatta sairauksieni yhteissumma aiheuttaa jalkapohjieni kuivumista, hilseilyä ja paksuuntumista. Muutaman kerran kuukaudessa jopa repeilivät verille saakka. Luulin jo, ettei muuta apukeinoa olekaan, kuin voidella hoitavilla, paksuilla voiteilla usean kerran päivässä. Parhaillaan/pahimmillaan olinkin paksu kerron voidetta jalkapohjissa ja muovipussit päälle. Sillä konstilla ei kuitenkaan kävelä liukastelematta ja muutenkin pussi rullautuu helposti varpaisiin, jos esim. jalat liikkuvat mattoa/sänkyä vasten. Mitä hävittävää minulla siis oli siinä, että kokeilisin vielä yhtä uutta juttua, eli kuorivia sukkia.
Sunrise Cosmeticsin verkkokaupasta lö…

Kahvin ja mandariinin yhteinen liitto

Kahvi on yksi koukuttavimmista nautintoaineistamme, joita käytämme sen enempiä miettimättä, koukuttaako se vai ei. Kuitenkin niinä aamuina, kun heräämme aamupalalle, ja huomaamme kahvin loppuneen kaapista, koukutuksen vieroitusoireet huomataan hetkessä. Kahvia on vain saatava!

Kahvin keksijöinä pidetään arabeja, jotka valmistivat kahvia luultavasti jo 1200-luvun tienoilla Jemenissä. Eurooppaan kahvi tuli 1600-luvulla ja maailman suurin kahvintuottajamaa on Brasilia, joka tuottaa noin 1/3 maailman kahvista. Me suomalaiset olemme  maailman ahkerimpia kahvinjuojia asukasta kohti, sillä suomalainen kuluttaa paahdettua kahvia keskimäärin 10 kiloa vuodessa. Minusta se on hassua, sillä itselleni kahvi tuo ensisijaisesti mieleen ennemminkin turkkilaisen kahvin tai jonkin kahvintuottajamaan, kuin Suomen. Olenko siis liian lähellä...?!


Toinen herkku, joka ainakin minulle maistuu erittäin hyvin, on mandariini. Ihanan mehukas, hedelmäinen ja raikas hedelmä, joka saa auringon paistamaan sisältämme…