12 Huonoin äiti leipomaan
12.12.2012. Monella parilla on ollut tänään suuren onnen ja rakkauden päivä. Kirkot ja maistraatit ovat täyttyneet iloisista ihmisistä, hääpareista, jopa joukkovihkimisistä. Onnitteluni heille kaikille!
Me muut, jotka olemme viettäneet tavallisempaa päivää, olemme kukin tahoilaan tehneet mitä sitten olemmekaan. Minun päiväni oli apteekista lääkkeiden hakua. Kyllä, nyt ne sain sieltä. Lisäksi siivousta ja jouluvalojen laittoa. Haimme myös joulukoristeet varastosta. Alan niitä pikkuhiljaa laitella paikoilleen.
EDIT: Sainpa juuri kuulla ilouutisen, rakkauden valoineen myös oman läheisenikin puolelta, joten ONNEA ONNEA!!!
Eilen saitte luukusta suosikkijoulukakkuni ohjeen.
Leipomuksesta puheen ollen...
Minä olen surkeudenhuippu ja huonoin äiti leipomaan.
- Olen kokeillut riisipuuron keittämistä ja jättänyt puuron kuumalle levylle, koska puhelimessa oli hauskempaa kuin lieden äärellä! Järkikin sen sanoo, että maito palaa pohjaan! Mutta eipä ole päässäni vissiin järkeä sitten...
- Piparkakkutaikinasta syön aina enemmän, kuin leivon ja kun leivon, piparit ovat mustia! Uunin syy,sanon, vaikka syy onkin minussa.
- Koristellakkaan en osaa. Ohjeista lukienkin koristelumassa valuu pöydälle ja näyttää enemmänkin kastetulta piparilta epämääräisessä harmaassa tahnassa, kuin koristeelta.
- Lisäksi poikani on sanonut jo pikkupoikana, että "älä äiti itke. Ei me olla rasisteja. Voidaan syödä somalipullaakin". Lasten suustahan se totuus tulee.
- Kaiken huippu on kuitenkin leipomukseni nuoruusvuosilta, kun olin vielä pikkuViltsu. Nimittäin koulussa köksän tunnilla ope antoi tehtäväkseni leipoa suklaakakun! Joo! Hitsin hyvä idea! Ja minähän tein työtä käskettyä, kunnes tuli suklaan sulatuksen vuoro! Koko luokka oli savun peitossa! Kaiken huippu oli se, että paikalle säntäsi palokunta sammuttamaan kakkuani! Ja kun kysyivät, mitä täällä tapahtuu, opettaja sanoi, että Viltsu leipoo suklaakakkua. Siihen palomies tuumasi, että josko se Viltsu jatkossa tekisi jotain muuta... Jatkossa en saanut leipoa, en edes teräasetta käteeni!
- Toka kakkukokeiluni päättyi muuten samoin, mutta palokunta jäi tulematta. Mikrossa sulatettua suklaata... Hohhoijaa!
- Ja entäpä se kerta, kun meidän kotiin tuli tehosekoitin! Minä halusin nähdä ihan siitä kannen paikalta, miltä se touhu näyttää... Sur sur.. läiskis ja loiskis! Kaikkialla, kasvoistani kattoon ja lattiaan oli sitä smoothieta tai mitä lie olikaan! Möin sen vekottimen pois.
- Joulupöytään olen sentäs osannut laittaa kakkua ja torttuja. Ostin kaupasta valmiina. Tänä jouluna toivottavasti saan taas valmiit herkut hankittua. Joulukakku olisi toiveissa.
Joillakin se vaan ei onnistu, ei sitten ohjeilla tai ilman, tuo leipominen.
Silti minä yritän... Yritän tänäkin vuonna taas tehdä jonkinlaisen kakun. Appelsiini-suklaakakun. Siitä lisää sitten. Nyt kermafudge jäähtymässä...
Kohta todellakin pukki kolkuttelee ovella ja kyselee; "onkos täällä kilttiä lapsia". Ja kaikki lapset nyökkäilevät ja vastaavat kyllä vanhempiensa selän takaa kurkistaen. Hieman pelonsekaisin mutta jännittynein ja iloisin tuntein. Kerran minäkin jännitin niin kovasti joulupukkia, etten tullut sängyn alta esiin koko aikana.
Tein aiheeseen liittyen atc-kortin, jossa sitä lasten vilpitöntä "tuhmuutta" ei kyllä pahalla muistella. Salaa joulupöydästä pikkuleipä tai makeinen.. Kiireellä piiloon mussuttamaan sitä. Nami nami
Hyvä kun ylettyy edes pöydästä ottamaankaan...
Hieman isompia lapsia seuraavassa atc-kortissa, jonka myötä lähdetään joulusadun maailmaan.
Luukusta löytyykin tunnelmallista joulun musiikkia.
Ja laitetaanpa vielä sinulle, joka luet loppuun asti, vinkki, kuinka saadaan jotain kivaa kotiin. ;)
Olokeepa hyvät.
Kommentit