Runo kahdesti!

Alussa kaikki oli hyvin.
Onni ja ilo loisti, samoin kuin kiltteys ja hyvyys. 
Ja kaikki huomasivat kaiken sen.

Sitten toisen renkaan mentyä sormeen
maailma muuttui, 
vai muutuimmeko me?

Ensin hitaasti, sitten nopeasti. 
Maailmasta tuli täydellinen helvetti.
Eikä mennyt vuottakaan, 
kun tiemme oli tullut päätepisteeseen. 
Tai niin ainakin luulin.

Siltikin vielä otit otteeseen. 
Kuristit, ahdistit, 
seurasit ja satutit.
Ja minä puolustin itseäni sen minkä kykenin.

Samalla häpeä, suru ja pettymys 
seurasivat sisälläni, 
nakerteli minua ja 
syytteli sormella.

Olin epäonnistuja.
Olin kaukana ihanteesta.
Ja se kulissi oli ja piti. 
Sinulla se oli sitä, 
että hallitsit edelleen minua, 
minulla sitä, 
etten kyennyt huutamaan apua. 
En itseltäni enkä sinulta.
En ennenkuin joku katsoi lävitsemme 
ja huomasi.
Kiitos hänen! 
Avasit silmäni!
-Viltsu-

Myöhästynyt synttärilahjani! Ja huomatkaa lääkitys... ;)

Korjasit minut pala palalta ehjäksi.
Annoit tuntea olevani arvoisesi.
Annoit rakkauden virrata sisälleni
 ja uskon siihen, että minä voin, 
minä saan ja 
minä olen sittenkin!

Nyt muistot ovat kaukaisia, 
kuin vanhoja painajaisunia.
Nyt todellisuus on kaunista, 
hyvää ja kannustavaa. 
Ei mitään kulissia.

Sinun kanssasi minun on hyvä olla.
Enää en häpeä itseäni, 
en sure menneitä.
Enkä tarvitse pelätä.

Nyt minun tunteeni ovat puhtaita, 
aitoja tunteita,
 joita tunnen myös saavani sinulta.

Kuinka maailma voikaan muuttua näin valtavasti?!
Vai muutuinko minä?
 Sitäkö se oli sittenkin?
-Viltsu-