Siirry pääsisältöön

Olen palannut



Ihanaiset, rakkaat Inspiksen lukijat!
Toivon hetkesi, ja että lukisit tämän bloggaukseni. Pyydän!

Tahdon ihan alkuun pyytää anteeksi ihan jokaista teistä, jotka olette laittaneet meiliä minulle tai kommentteja, enkä ole vastannut yhdellekkään teistä. Samoin pyydän anteeksi, etten ole vieraillut blogeissanne, en kommentoinut yhtikäs yhtään kirjoitustanne. Pyydän anteeksi myös jos olet osallistunut haasteisiini, enkä sanallakaan ole kommentoinut niitä.

Olen saanut kysymyksiä haasteisiinkin liittyen ja tiedän, aika käy vähiin! En silti ole aikaisemmin vastannut niihinkään, kiireellisiin viesteihin.

Lisäksi minulta on kysytty, miksi blogiani ei voi enää kommentoida niinkuin aikaisemmin. Ja voiko edes ollenkaan enää.

Minulla on syyni kumpaankin!



Ensinnäkin tuo kommentointiasia.
Se on ja pysyy tällaisena.
Eli vain google-tilillä kirjautuneena voi kommentoida blogiani vastaisuudessakin. Anonyymit eivät voi siis kommentoida. Jos osallistut haasteisiini tai haluat viestiä lähettää muuten, se onnistuu toki sähköpostilla minulle. Laitat työstäsi kuvan tulemaan, niin julkaisen sen blogissani.
Tämän takana on täysin anonyymi häiriköinti.
Vaikka henkilön nimi ja jopa osoitetiedotkin ovat tiedossani, en silti aio sietää mitä tahansa blogissani. Bloginihan on positiivisuutta jakava iloinen paikka pysähtyä, eikä kenenkään ilkeilyjen ja omien väärien ja solvaavien oletusten purkupaikka. Valitettavasti yksi ihminen voi kuitenkin aiheuttaa laajemmaltikin ongelmia, kuten nyt niin monille mielipahaa kommentoimisessa.



On ihan totta, että blogissani on päivittäin uusi kirjoitus ilmestynyt. Joskus kaksin kappaleinkin. Olen tarkoituksella ajastanut kirjoituksia ilmestymään jokaiselle päivälle. En ole ollut maisemissa puoleentoista viikkoon kuitenkaan!

En ole ollut maisemissa koneella, en kotona, en edes Suomessa! Siksi kaikki on nyt kasaantuneena ja odottanut vain tätä hetkeä, että palaan kotiin ja luen ja vastaan.

Saanko kertoa tarkemmin, mitä tapahtuikaan?!


Haaveilimme Muruseni kanssa ulkomaan matkasta. Jos edes Tallinnaan, mutta voi, jos elämämme suurimpia unelmia toteutuisi joskus, ja pääsisimme jonnekkin kauemmas lämpimään. 
Kuten tiedätte, vähävaraisen ja työkyvyttömän on vaikea hankkia rahaa matkaan. Murusen rahoilla elämme nippanappa Suomessakaan. Saatikka, että jäisi säästöön jotain. Mutta silti sanoin pari kolme kertaa ihan vakavissani, että se hetki tulee, kun vien rakkaani etelään! Siinä olisi elämäni tehtävä!
Mission imbossible..

Kuten olen myös sen kertonut, olen osallistunut kuukausittain kymmeniin, ellen sataankin kilpailuun. On siis silkka ihme, ettei mitään suurta voittoa ole tullut... 
Rahaa olen sata markkaa voittanut kerran. 
Kerran voitin jopon. 
sitten viime vuonna soi puhelin; "Radiosta päivää! Olet voittanut kahden hengen vapaavalintaisen ulkomaanmatkan! Matkatoimisto on tämä. Valitse itse reittilennot valitsemaasi kohteeseen ja valitse hotelli, palvelut, jne. Me maksamme kaiken sen". 
Ja minä itkin suorassa lähetyksessä! Minä itkin, vapisin ja olin tyystin sanaton! 
Kun puhelu päättyi, itku ja vapina jatkuivat. 
Sitten sain jotenkin itseäni kasattua sen verran, että pääsin toiseen huoneeseen Murusen luo ja aloin taas parkua. sönkkäsin siinä räkää ja kyyneliä naamallani, että "rakas, me lähdetään etelään! 
Minä voin viedä sinut sittenkin ihan oikeasti etelään!!!"


Voin kertoa, että olemme olleet nyt viimeiset puolitoista viikkoa siellä, missä palmut huojuvat Ja kaikki on niin taivaallisen ihanaa! 

Matkamme siis valitsimme itse. 
Kriteereinämme olivat 
*Lämmintä! 
*Meidän kiinnostuksenkohde
*Meri
*Kaunis, romanttinen ja viihtyisä hotelli
*Reittilennot suht lyhyet
*Vain aamupala

Siitä se sitten alkoi armoton valikoiminen. 
Koska en pystyisi matkustamaan kamalan kauas, piti matkakohteemme sijaita muutaman tunnin lentomatkan päässä. tulisihan jo pelkkää automatkaa hurjasti. 
Lisäksi tahdoimme max. kaksi koneen vaihtoa. 
Hyvin pitkään meillä oli kaksi maata, joiden välillä väänsimme kättä. 
Kumpiko olisi meille sopivampi? 

Kohteet hyvin samankaltaisia, sillä minun suuri haaveeni on ollut aina muslimimaat. Murusen kanssa valinta oli helppoa tehdäkin. Häntäkin kiinnostaa samanlaiset asiat. Menisimme kahdestaan ilman turistiryhmää reppureissuun! Etsisimme paikallisia ihmisiä ja eläisimme heidän seassaan! Söisimme paikallisia ruokia ja kävisimme paikallisten seassa ostoksilla. Ei mitään turistivouhkaamista! 
siitä se sitten ajatus lähti. 

Olimme NIIN lähdössä jo Marokkoon, lähelle autiomaata, kun meille selvisi, että siellä jopa lapset ovat röyhkeän väkivaltaisia ryöstäessään kaduilla turisteja ja paikallisia. siispä parin valvotun yön jälkeen päätimme haudata ajatuksen Marokon autiomaista. Meidän valintamme olisi länsimaalaisille naisille turvallisempi Turkki ja Antalya. 


Valintamme olikin täydellinen! 
Me niin nautimme matkastamme aivan alkumetreiltä asti! 
Turvallisuutta, karuakin ja alkeellista, vehreyttä, fanaattisia jalkapallofaneja, basaareja, moskeijoita ja minareetteja, rukoushetkiä, paikallista ruokaa, meressä uimista, retkiä... Kaikki meidän ehdoillamme eikä suomalaisia lähimainkaan! 
AI ETTÄ ME NAUTIMME!


Voisin seikkailuistamme kertoa vaikka kuinka pitkästi. Vaikka kuinka monta kirjoitusta! Kuviakin tuli 777 kappaletta otettua! Siispä pakko pätkiä useampaan kertaan nämä kokemamme, mutta pakko myös kertoa kaikenlaista matkastamme. :) 


Esimerkiksi kujakissoista ja koirista, joista ensin olimme hyvinkin huolissamme. 
Turhaan. 
Enemmänkin eläinkaupan tilanne järkytti meitä. Kujakateilla ja -koirilla sentään on tilaa, ruokaa, rapsuttajia, suojapaikkaa... Niistä oikeasti pidetään huolta, vaikkakin erilailla kuin meillä Suomessa. 


Meille tärkeää oli mm. luonto. Ihan sama, olisiko vehreää vai karua. Kunhan pääsemme tutkimaan sen monimuotoisuutta. Jokaista pientä yksityiskohtaa tai kokonaisuutta. 


Tärkeää oli myös hotellin sijainti läheltä minareettiä ja moskeijaa. Se oli yksi tärkeä pointti. Ja se onnistuikin. Kaipaan nyt Suomessa sitä rukouskutsun kajahtamista. Hieman ikävää helpottaa rukousnauhani. 


Söimme joka aamu aamupalan sitruspuiden ja oliivipensaiden katveessa. Kaikki muu ruokailu tapahtui omilla ehdoillamme, sillä emme niin välitä hotelliruuasta/länsimaisille sovitellusta aina samankaltaisesta ruuasta. Sekin tosin olisi sisältynyt hintaan, jos olisimme vaan tahtoneet. Mielummin etsimme ne paikallisten ruokapaikat ja söimme siellä. Joka päivä eri ruoka-annokset. 



Tokihan nähtävyyksiäkin kierreltiin ja tämä ravintolakuja, jossa sateenvarjot ajavat aurinkosuojan virkaa, on ehkäpä yksi kuuluisimmista tai ainakin kuvatuimmista kohteista. 


Monet turistit Suomesta menevät Alanyaan, joten Antalya jää hieman vieraammaksi. Eihän antalyaan tehdä pakettimatkoja samoin, kuin Alanyaan. 
Mielestäni meille sopii paremmin reppureissut kuin pakettimatkat. Sydämemme jäikin tuonne unelmiamme täyttämään kaupunkiin ja maahan. Jos luoja suo, teemme vielä uuden matkan Antalyaan joskus. 


Paratiisi! Täydellinen paikka viettää häämatkaa. Eikö totta?! 
Niinpä päätimme mekin Murusen kanssa viettää paratiisissamme honeymoonia
Kyllä! Sanoimme TAHDON ja avioiduimme!
Olen siis nyt virallisesti Rouva Murunen. ;)


Tulijaisia toimme tottakai ja ihan enemmänkin, mitä aijoimme. Olihan hintataso Turkissa ihan eriä, mitä Suomessa. Esimerkkinä sandaalit, 4 euroa. 
Olisi kyllä mieli tehnyt kissojakin kantaa kotiin muutama. Niin ihania ovat kaikki. Tämäkin akvaarion eteen nukahtanut kujakatti. Tai hotellissamme meitä tervehtimään joka aamu tullut Garfield. <3


Karvinen näyttää hyvin paljon meille tulevalta vaavelilta isona, joten ehkä siksikin hän vei meidän sydämemme.


Vietimme siis aikaa paikallisten seurassa. Yksi huikea kokemus oli katsoa Galatasarayn matsia fanaattisten fanien kanssa. Se tanssi, laulu, raketit, huudot... Ja kun matsi oli ohi, 5 minuutissa koko alue oli tyhjä ja roskaton.


Koimme niin vitamin barin kuin Efes-oluenkin voiman. Paratiisin viinit ja taide-mestat. Taksilla ajelimme hotellilta Oopperatalolle ja takaisin, väliajalla kahvit kummallekin sekä parhailta paikoilta kalleimmat liput kahdelle Moderniin balettiin katsomaan Otelloa. Oli kuitenkin yksi bile-asia, minkä jätimme väliin..


Emme siis tahtoneet ruttaantua muuriin, vaan mielummin antaa autoille tilaa kapeilla kujilla ja paikallisten tavoin hyppäsimme tieltä sivuun talojen portaille. 


Ole kuulolla... Lisää tulossa lähiaikoina. :) 


Älä eilisen suruja pohdi.
Älä huokaile aurinkoa,
joka ei vielä ole noussut.
Nyt on hetki. Nyt on aika.
Elä nyt, ystäväni, elä nyt!


Rakkaudella, Viltsu

Kommentit

SatuKoo sanoi…
Olen lomaillut Antalyassa kahdesti kuukauden ajan ja se on paljon parempi kohde kuin Alanya. Antalyassa on suurkaupungin tunnelmaa, mutta myös ihana ranta. Kauniita kuvia ja matkailu, se tekee hyvää sielulle :)
Pinsku sanoi…
Ihania kuvia ja kirjoituksia lomasta ♥ja Onnea hääparille ihana uutinen ♥
Cherry G sanoi…
Oi, mikä tuuri teillä onkaan ollut!
Onnea hääparille :)
Tiia K sanoi…
Luin tämän jo mobiilina eilen sängyssä. Voi että tulin iloiseksi, niin sydänalassa liikutti tämä kirjoitus. Olen niin, niin onnellinen teidän matkasta, voitosta, tuo on aivan uskomaton juttu! <3 <3 Ja vielä romantiikkaa kukkinut, onneksi olkoon honeymoonista. <3 Turkkiin on kovasti ystävät kutsuneet ja jonain päivänä, Turkissa on kaikki. :)

Viltsu tämä oli ihanan hykerryttävä postaus.

Mutta sitten se anonyymi, bloggauksen pilaa moinen... Haavanlehti kun olen jos joku hyökkää tuolla lailla, en oikeasti tiedä miten blogin kävisi... Olet rohkea, jatka omaan tyyliin vaan. <3 <3 Ilkeä ihminen on itsensä pahin vihollinen! Ughhh olen puhunut.

Mutta vielä kerran teidän onni, teki minutkin niin onnelliseksi. So happy for you.
OOONNEAAAA JA HALAUKSIA TEILLE MOLEMMILLE
On teillä ollut ihana häämatka-reissu. Upeita kuvia. Tervetuloa takaisin kotiin.
Katja sanoi…
ONNEA!!!!!

Olinkin jo odotellut, että koska te sinne reissuun pääsette lähtemään.

Mahtava homma! Olen niiiiiin iloinen ja innoissani teidän puolesta, että pääsitte matkaan! <333
Ihana ja mielenkiintoinen kirjoitus. Me kävimme Sidessä syyskuussa. Tykkäsin paikasta koska oli pienempi kuin Alanya. Antalya vois olla kans varteenotettava reissu :)
Tuolla Sidessä oli kans tollanen sateenvarjo katos. Ihania kuvia oot laittanut ja mielenkiinnolla odottelen jatkoa kirjoitukseen.
Kata Maria sanoi…
Voi mitä ihanaa ootte saaneet kokea, ootte varmasti sen arvoisia! Ja onnea kovasti yhteiselle polullenne. :)
Nanna sanoi…
Olipa ihana päästä lukemaan matkastanne! Sydämelliset onnittelut vielä hääparille,aivan mahtavia uutisia <3
Viltsu Mari sanoi…
Satukoo, Antalyaan haluamme uudestaan. Kunhan aika on oikea...
Viltsu Mari sanoi…
Pinsku, kiitos ihana ystäväni
Viltsu Mari sanoi…
Cherry G, kerrankin! Kiitos! <3
Viltsu Mari sanoi…
voi sinua, Tiia. Iloinen olen, kun sinä olet siinä. :)
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli, kiitos sinulle! Matka oli täydellinen
Viltsu Mari sanoi…
Katja, kiitos! Mieli olisi toisaalta tehnyt huutaa ääneen jo etukäteen kaikki, mutta maltoinpas olla hisukseen. :)
Viltsu Mari sanoi…
Tuija, Suosittelen Antalyaa. siellä voi oikeastaan itse valita, haluaako rantaloman, vilkkaan kaupunkiloman, bazaariloman vai kuten me, seikkailla siellä täällä kahdestaan ilman mitään suunnitelmaa.
Viltsu Mari sanoi…
Kata Maria, oi, kiitos !<3

KUUKAUDEN TOP 3

Aurinko ja HeyDay Sunbeam

Aurinko on tähti, jota Maa kiertää. Aurinko syntyi vajaa 5 miljardia vuotta sitten. Auringonvalo on Suomessa kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde ja lisäksi auringonvalo vaikuttaa pimeähormoni melatoniinin eritykseen, joka on suurimmillaan öisin ja talvisin. Melatoniinilla on unettava vaikutus, joten auringonvalon puute päiväsaikaan voi aiheuttaa väsymystä ja häiritä uni-valverytmiä. Luonnollisen valon puute voi myös aiheuttaa kaamosmasennusta. Noin vajaan 5 miljardin vuoden kuluttua auringon energia ehtyy ja aurinko katoaa kokonaan pois. Mutta mitä tehdä, jos meidän oma energia meinaa ehtyä pimeänä kautena eikä auringon energiasta ole tietoakaan?! 

Joku vastannee lähtevänsä etelään aurinkoon, jollekin energiaa tulee kirkasvalolla ja joku ottaa D-vitskut purkista. Kaikki ihan oikein! On myös huolehdittava siitä, että nautimme terveellisiä aterioita ja hellimme ja huolehdimme omasta hyvinvoinnistamme. Hemmottelua, nautintoa, iloa, hymy päivässä ja mitä ikinä keksitkään piristääksesi…

Joulukortti kääreestä kierrättäen

Kun kierrätys on sydämen asia, löytää mitä merkillisimmätkin asiat tiensä askarteluun mukaan. Tällä kertaa pysytään kuitenkin ihan perus kierrätyksessä ja sujautetaan suklaalevyn kääreestä pala korttiin. Lisäksi leimattua, leikattua, teipattua ja yhteen liimattua.Tämä kortti on tilaustyönä tehty. 

Joulukalenteri luukku 15: joulutorttukortti tutorial

Olen yksi blogisisarista ja meidän joulukalenterimme on tänä vuonna joulutorttukalenteri. Se löytyy instagramista hastagein ; "joulutorttukalenteri17"  ja "blogisisaret". Minun luukkuni vuoro on tänään.

Kyseessä ei ole ihan perustorttuset, vaan meidän blogisisarten tortut ovat höystetty uudenlaisilla mausteilla. Mausteita ovat mm. Huumori, erilaisuus, mielikuvitus jne.
Ja aiheeseen sopivia torttuja löytyisi minultakin jo pellillinen..


Kuten epäonnistuneet torttuwienerit...

Enkelitorttu tai..

..Torttu kuin torttu.. hehheh.
Minun virallinen luukku on kuitenkin joulutorttukortti. Blogeissa ei näy kaikkien sisarten tortut, mutta minun torttuni tulee nyt tänne blogiini tutoriaalina. Toki myös siellä Instagramissa edellämainituilla hastageillä ja minun profiilissa on kuva torttukortistani. Löydät minut Instagramista nimellä Inspirationblogi TAI Viltsumari. Kyseessä yksi ja sama profiili. Ethän sekoita profiiliani muihin samankaltaisiin bloginimiin, joita on jälkeeni tull…