Siirry pääsisältöön

Runojani: Katkeruuden perikuva ja JOULUKALENTERILUUKKUASIAA

Tunsin kerran ihmisen, josta välitin ja pidin ihan oikeasti. 
Hän tuntui vaikuttavan rennolta, tavalliselta ihmiseltä, jonka kanssa olisi helppo jutella ja olla. Hänelle ei tarvinnut kertoa, miksi jokin asia mietitytti tai vaivasi minua, sillä hän tiesi.
 Hän oli kohtalontoveri ja ymmärsi.

 Emme me paljoa minusta puhuneet.
Lähinnä hänestä, hänen menneisyydestään ja hänen nykyisyydestä. 
Ei ollut mahdollisuutta avautua enempää hänelle, mutta arvelin, että kerkeänhän minä,
 sillä tämä ihminen oli minusta hyvin samankaltainen kanssani ja pysyisimme varmastikin ystävinä ikuisesti. 

Ikuisuus kesti vain tovin. 

Hyvästi! 


Toivoin sinun huomaavan, kuinka tärkeä olet minulle. 
Toivoin sinun huomaavan, että tarkoituksella valitsin lahjani sinulle. 
Toivoin sinun huomaavan, kuinka tahdoin tuntevasi tarpeellisuuden. 
Sinun valintoihisi en voinut kuitenkaan vaikuttaa.
 Voin vain yrittää toteuttaa tahtosi.
 Aina. 
uudestaan. 
Yritin tukea, olla läsnä. Olla ystävä. 
Kaikkeen en voi silti minäkään. 
Materiankaivoasi täyttämään. 
Kauhoa lahjoja sammioosi enempää. 
Materia ei tuo onnea! 



Kerroit, että sinua pyydettiin antamaan toisten asioiden vaan olla. 
Ihmettelin. 
En ihmettele enää. 
Sinä et näe avoimin silmin maailmaa. 
Näet vain sen, mitä sinä itse haluat. 
Et anna mahdollisuutta kertoa totuutta. 
Et puolustautua. Et esittää kysymyksiä; mitä tarkoitat!? Mistä moinen?
Sinä vain karkoitat ihmiset luotasi. 
En tule koskaan tietämään syytäsi siihen. 
Etkä sinä taustoja tai totuutta. 




Itkin sitä kaikkea, kuinka hän minua kohteli. 
Itkin sitä, etten ollutkaan osannut antaa hänen tuntea olleensa tärkeä minulle. 
Itkin, kun olin epäonnistunut ja itkin, sillä menetin ystävän. 

Muistin hänen katkeruuden, 
luovuttamisen, 
kateuden ja sen, 
ettei hänellä vaan ollut itsetunto kohdallaan enää. 

Muistin, että moni muu oli suuttunut hänen sanoistaan hänelle. 
Useamman kerran. 
Ettei hänellä ollut ketään muuta, kuin se oma perhe, mikä  rakoileva. 
Muistin, ettemme puhuneet minusta juurikaan vaan vain hänestä. 
Ja monia muita asioita. 

Itkin jälleen. 
Olin ollut niin sinisilmäinen ja luottanut siihen ensivaikutelmaan, 
että hän olisi ollut tervepäinen, hyvä ihminen. 
se pettymys purkautui itkuna pihalle. 
Olin pettynyt itseeni ennenkaikkea. 
Enhän ollut huomannut ajoissa, ettei se ihminen ollut terve alkuunkaan. 
Johan se kertoi sen, ettei kukaan ollut hänen ystävänsä, 
ettei edes perhe välittänyt ja että koko kylä vihasi häntä.

Ei ihme, että hän eli/elää katkeruuden suossa. 

Hän ei voinut ostaa minua eikä saattaa kiitollisuudenvelkaan. 
Hän ei saanut minusta pelinappulaansa, jolla nostaa itsetuntoaan. 
Hän näki vain sen, kuinka hyvin asiani ovatkaan. 
Positiivisuuden ja elämänilon ja yllätys yllätys, materian. 
Ehkä hänelle tärkeintä olisi ollut materialismi. Ei ihmis-suhde. 

Ja nyt, tänä päivänä, 
Hän vihaa minua. 
Koska minusta välitetään ja minulle annetaan lahjoja. 
Minun kanssani vietetään aikaa ja minua tavataan. 
Nähdään totuus, eikä harhaluuloja. 

Hän vihaa minua siksi, ettei tiedä totuutta,
 eikä näe kuin sen, mitä haluaa nähdä. 
Kuvitelmiaan.
 Hän on päättänyt, millainen minä olen, eikä sitä päätöstä voi kumota. 
Hän ei ymmärrä faktoja, ei totuutta, todellisuutta. 
Hän on syvällä katkeruudessa ja mielen mustassa suossa.
 Paikassa jossa ei ole valoa. 

Tottakai olen pahoillani hänen puolestaan. Voisinpa auttaa. 
En  soisi kenenkään olla siinä mielentilassa, siinä synkässä maassa. 
Mutta minä en voinut häntä auttaa. 
Minun valoisuuteni oli hänelle liikaa. 

Ensin turhautti. 
Tiedätkö sen, kun haluaisit auttaa muttet voi? 
Mutta nyt mietin, etten minä voi koko maailmaa pelastaa. 
En vaan voi. 
Ja jollei ihminen halua apua, hän ei silloin voi sitä saada. 

Tekee pahaa kääntää katseensa pois hänestä ja jatkaa elämääni, kuin häntä ei olisi koskaan ollutkaan. 
Toivoa, että hän löytäisi jonkun, joka osaisi auttaa. 
Mutta minun on pakko! 
Oman mielenterveytenikin takia. 
Hyvästi katkeruuden perikuva. 



Runot ovat minun, joten ethän kopioi niitä käyttöösi! 

P.s olen nyt lähettänyt (eilen) matkaan loputkin joulukalenterien luukut. Eli perillä pitäisi olla ensi tiistaina viimeistään. Jos et saa lupaamaani joulukalenterisi luukkua, kerrothan minulle! Tarkistan asian ja lähetän vaikka uuden, jos se on hukkunut jonnekin. 

Tosiaan olen osallistunut useisiin kalentereihin tänäkin vuonna, joten eilenkin lähti vielä 11 pakettia. Sitä ennenkin lähetetty liuta lahjoja. Inhimillisten unohdusten vaara voi olla siis. On nimet ja luukut muistissa paperilla, mutta JOS et siis saa silti ensi viikon aikana lahjaasi, ilmoita! 

Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…