Onnellinen sairaudestaan

Tämäpä olikin mielenkiintoinen päivä. Tai aamuhan nyt vasta on.
Ensinnäkin jos alkuun kerron hieman johdantoa tätä aamua varten.

Meillä siis on ollut vaikea kevät lähimmäisten vakavien sairauksien vuoksi, kuolemantapauksia, omaa sairautta, toivon menettämistä terveeksi tulemisesta tai edes eläkkeelle pääsystä jne jne.
Syitä on muitakin, mitkä mieltäni on askarruttanut ja kaihertanut. On siis hyvin loogista ajatella, että mieli on maassa näiden tapausten takia.

Nyt pitäisi jo alkaa olotilan pikkuhiljaa kohenemaan, mutta kun ei.
tuntuu, että kaikki pienetkin vastoinkäymiset ovat suurempia. Esimerkiksi tuo jalkapöydän tykytys on mielen päällä vaikka ei se vaarallista olisikaan. Tuntuu siltä, kuin minuuteni olisi hukassa. Mennyt vesisateiden myötä katuojaan.



Sitten alkoi väsymys. En jaksa, mikään ei kiinnosta, ei huvita... En ole kunnolla askarrellutkaan, vaikka kuinka toisaalta suunnitelmia olisi. Välillä pakottaudun pöydän äärelle ja teen jotain. En siksi, että olisi pakkopullaa askarrella, vaan jotta saisin inspiraatioita, intoa ja halua takaisin. Etten luovuttaisi, enkä antaisi masennukselle valtaa.

Seuraavaksi alkoivat kynteni lohkeilla. Nehän alkoivat jo kasvaa tässä aikaisemmin. Nyt ovat taas nysinä. Ja vesikelloja jaloissa, hiukset tipahtavat tuppoina päästäni, jalkoja turvottaa, vaikka käytän turvotuksen estoon pillereitä....

Ykskaks mieleeni tuli kysymys: Onko kilpirauhasellani kaikki hyvin?! Vai olenko tosiaankin joutumassa masennuksen kouriin ja jostain muusta syystä oireet tätä luokkaa?
Kilautus terkka-asemalle, verikokeisiin ja varattiin aika lääkäriin.

Minä hapero unohdin tyystin, ettei minun pidä ottaa tiistaille lääkäriaikaa! Se on vaikein päivä kipuilla! Mutta tiistai kirjattiin kalenteriin.

Eilen olin jo niin ahdistunut tästä aamusta. Minä en kykene bussiin! Minä en jaksa enkä kärsi kulkea terkka-asemalle ja pois! Minä en kykene olemaan lääkärissä! Minä EN HALUA MENNÄ SINNE! minä inhoan muutenkin lääkärikäyntejä, sillä olenhan joutunut muista syistä käymään siellä niin monet kerrat ja minua ahdistaa jo sana lääkäri!


Tänä aamuna päätin kuitenkin, että menen sovitusti ja hoidan asiani kuntoon. Se on minun parhaakseni. Tulkoon mitä tulee. Jos olen masentunut, menen terapiaan. Jos on kilpparista johtuvaa, saan pillereillä itseni kuntoon. minä niin toivoisin jälkimmäistä, jotta parantumisprosessini olisi nopeampi ja helpompi. Hassua...

Aamulla soitin Palille ja kysyin, voisinkohan mennä heidän kyydissä? Sehän sopi. Pääsin omalta kotiovelta TK:n ovelle! HUH, helpotus! Kuljettaja oli muutenkin kiva ja juttelimme niitä näitä koko matkan ajan. Oli ihan kiva matka, vaikka voimani olivatkin heikommat kivusta.

TK:lla huomasin vastaanoton kadonneen. MITÄ?! Minne minun pitää mennä?! Pyörin kuin puolukka... Korissa? ja etsin vinkkiä. Löytyi lappu, jossa luki tarvittavat tiedot. Sinne siis! Ja niin minä hissillä körryyttelin vastaanottoon ilmoittautumaan ja sitten lääkärin luo hieman hämmentynein fiiliksin yhä vain. Olipas muuten NUORI lääkäri! Kasvot kuin kakskymppisellä! Ja ikä oli...??? No, samapa tuo, kunhan osaisi hommansa hyvin.

Ja osasihan hän. Alamme tutkimaan astmani kehittymistä ja sitä varten varailen myöhemmin aikaa pef-puhalluksiin ja jatko-kontrolliin. Lisäksi sain kilpparikokeen tulokset ja kun lääkärineito kertoi arvot, huokasin syvään helpotuksesta. Hän sanoi arvojeni olevan koholla ja että lääkitystäni on lisättävä. minä tulen saamaan itseni kuntoon parin lisäpillerin ansiosta! Ei pitkiä terapiapuinteja, mielen sopukoihin poraavia katseita, epäilyksiä siitä, miksen enää olekkaan tarpeeksi vahva... Tulen olemaan paremmassa kunnossa jo puolentoista kuukauden kuluttua!

Sain hoidettua lääkeasioitakin samalla ja jäi hyvä fiilis. Monta asiaa hoidossa, vaikkakin vielä monta asiaa hoitamatta, tulevaisuuteen jättäytyneinä. Ei turhia tutkimuksia, ei epäilyjä tai väittelyjä. Helpottava kokemus lääkärikäynnistä.



Kotiin palattuani nappi nassuun ja pitkäkseni. Tänään en jaksa todellakaan enää mitään muuta. Riittää, kun pidän itseni kasassa vielä muutaman tunnin, käymme saunasta lämpöhoitoa ja sitten uusi lääkelaastari käsivartta koristamaan. Siitä se sitten seuraavien tuntien aikana alkaa vapauttaa ainesosasiaan ja tulee tuomaan minulle helpotusta. Huomenna kaikki on jo paljon paremmin.

Voiko ollakkaan parempaa 40v synttärilahjaa, kuin saada itsensä synttäreille kuntoon! Olla voimissaan! Hymyillä, innostua, jaksaa! Kerrankin olen onnellinen sairaudestani. En siitä, että olen sairas, vaan siitä, että jos kerran oireita on, ne ovat helposti pois hoidettavissa.




Kommentit

  1. Tätä oli hyvä lukea siinämielessä että välillä tuntuu itsellä olevan kaikki pielesä.Särkee, kolottaa ,jalkaa turvotta..jne..mutta kuitenkin on jossain joku joka on vielä kipeämpi.Semppiä ja voimia:kyllä asiat järjestyy.

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä meillä jokaisella on hyvä joskus miettiä onko kaikki todellakin niin kamalaa kuin tuntuu, vai voiko sittenkin olla tyytyväinen elämäänsä. Vikoineen kaikkineen.
    Kiitos tsempistä. Aika parantaa.

    VastaaPoista
  3. Onpa hyvä, että väsymyksen syy selvisi Voimahalit täältä.

    VastaaPoista
  4. Tsemppiä ja voimia sulle rakas soulsisteri!!!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari