Siirry pääsisältöön

Tekastua ja kuulumisia

On aika hyvästellä Aromia. Sitä ennen haluan kiittää Aromian matkan järjestäjää, Funchista tästä hurmaavasta ja ainutlaatuisesta tarjouksesta lähteä matkalle! Kiitos funchis!

Ja ettei ihan jäähyväiskyyneleet vielä valuisi, esittelen canttilan kahvila-kortin:

Kahvilla Canttilassa

Lisäksi muutama korttipohja tekastu jämäsilpuista ja nyt jatkossa esittelen niitä silppukorttien pohjiin tehtyjä kortteja. Extra-haaste kakkosen aiheena olikin pohjiin tehdä Aromian asukkaiden esittelyä. Kerron teille pienen salaisuuden kuitenkin tässä vaiheessa. Olen käyttänyt aromian mainoksesta vasta puolet! Minulla siis on puolet vielä tallessa! Näin säästeliäs olen ollut ja täytynee alkaa urakoimaan urakalla hahmoja Aromiaan niistä lopuista kuvista. :D

Ekana esittelen teille postimerkkiharrastelijan, Aromian vahvan naisen, 
Filatelisti-Annulin.


Tällä naisella on papua ranteessa ja vahva luonteeltaankin, mutta äärettömän herkkä ja todellakin rakastaa pikkuruisia postimerkkejä.
annulin löydät vapaista atc-korteistani. :)
Esittely jatkuu lähipäivinä. 

Muistikirjaan kirjasin tänään plussia ja miinuksia askartelusta.


Plussaa on askartelun hauskuus ja se, että saan toteuttaa itseäni. ainutlaatuiset kortit ja muut askartelut tuovat oman hohtonsa ja aikakin kuluu nopsaan askarrellessa. Ilo on tehdä, ilo on antaa. silmänruokaahan tässä kaikki tehty on. Minulle ja saajalle.
ajatukseni siirrän kivusta muihin puuhiin, kuten askarteluun. Intohimoista toimintaa siis. :D
Haasteellisuutta toisinaan, kun ylitän itseni jollakin uudella tekniikalla. Kehityn siinä samalla. Ja tällaista saa sitten antaa lahjaksi toisille. IHANAA!

Miinuksia, niitäkin on tässä harrastuksessa. usko pois vaan.
Nimittäin materiaalit maksavat. Pitää ostaa liimaa, papereita, nauhoja, koristeita... 
Ihan mitä tahansa tarvitseekaan, kaikki maksaa. Lahjoitukset ovat aina ihania ja tarpeen, mutta ei sitä harrastusta voi siihenkään luottaa. Kierrättämälläkin toki saa ilmaiseksi kaikkea tarvittavaa, mutta aina on jotain mikä maksaa.

Sitten se, kun teet ja teet ja teet ja enemmän, kuin tarpeen onkaan. Et saa annettua kaikkea pois sitä mukaa. Et myytyä. Itsellesi jää kasapäin valmiita kortteja vaikkapa.
Säilytys tulee silloin ongelmaksi. Samaten kuin sen materiaalin säilytyskin. Vaikkapa postikorttien säilytys, ettei ne taitu ja koristeet irtoa. Vaatii oman tilansa! 



Ja jos saat vaikkapa kaksi tai kymmenen samaa tuotetta materiaaleja, niin tokihan voisi ajatella yhden tai kahden myymistä pois. Tai lahjoittamista. Jos päädyt myymään, joudut miettimään hintoja ja paikkaa missä myydä. Ja jos lahjoitat, sama homma, missä ja kenelle. Jos se materiaali on saatua, etkä tarvitse sitä itse, toiset pahoittavat mielensä siitä, että heiltä saatu materiaali menee eteenpäin. Ja jos vaikka olisitkin itse hommannut sen kaupasta alun alkujaankin, kateus on yksi asia, mikä on tosiasia. Heti ollaan katsomassa, että montako myyt ja millä hintaa. Tai miksi myyt, jos et ole rikas etkä voi ostaa kaikkea tilalle? Puututaan toisten omiin asioihin. 

Muutenkin ikävää palautetta tulee vastaan välillä. Korttien hinnoista, verotuksista, Siitä, että jos saat pari pitsiä, olet velvollinen joidenkin mielestä lahjoittamaan tilalle kalliimpia kaulakoruja. Minusta vaihtokaupasta sovitaan etukäteen, eikä jälkikäteen. Lahjoitus on lahjoitus, vaihtokauppa on vaihtokauppa ja myynti on myynti. Se vaan ei ole kaikille itsestäänselvää. Kaikki eivät voi lahjoittaa ja vaihtaakkaan koko aikaa!



Tällaisia mietteitä tänään.
Jos jaksoit lukea loppuun saakka, kerron, että lapseni tulee viikonlopuksi kotiin, joten meillä oli ihana koko perheen viikonloppu! Nuotiota, ulkoilua, rentoutumista, herkkuja... 

Rakkauden täyteistä alkavaa viikkoa teille Lukijat!

Viltsu

Kommentit

Funchis sanoi…
Vauuu ! Ihana Annuli siis asustelee Aromiassa. Voimanainen, hienoa. Ja Canttilan kahvikorttikin on antoisan monikahvinen. Ensin jo tekstistäsi säikähdin, ettet osallistukaan aromian elämän esittelyyn, mutta kiva, kiva, tulit mukaan jo Annulilla ja jatkoakin siis. Ja kiitokset sivunmuokkausvinkistäsi, huomenna koetan ohjeellasi edetä.
Kotilaiska sanoi…
Kivoja plussia askartelusta mutta toooosi ikäviä miinuksia.Tän pitäs olla ainoostaan ja vaan isoo plussaa eikä mitään ei pienintäkään miinusta. No täytyy sanoo että itekkin alkuaikoina pahotin mieleni pari kertaa ja aika pahasti kun vieläkin muistan mut ei kyl pitäis.Mut enimmäkseen olen saanu vaan positiivisuutta osakseni. Yritän pitää mottonani että jaan vain ja ainoastaan positiivisia kommentteja tai jos en mitään positiivista voi sanoo nii en sano mitään. Tää ei kuiteska tarkota sitä et jos en pitkii aikoihi kommentoi ni ei johu täst vaa siit etten aina jaksa, on muuta tekemist jne,Tarkotin vaan että en tieten tahtoen haluu ketään mollata tai pahottaa toisen mieltä ja lähes aina kortista kun kortista löytyy jotain ihailtavaa, pelkästään jo se että edes yrittää riittää mulle koska on niin paljon ihmisiä jotka ei rohkene edes yrittää vapauttaa luovat voimansa saati että näyttäs luovuutensa tulokset muille.
Ehkei kyllä kovasti kannata jäädä hautomaan ikäviä kommentteja ettei vaan saa pahkaa päähänsä, antaa sellasten ikävien juttujen unohtua ihan aktiivisesti ja korvata ne kaikella kivalla.Mut ei oo pakko jos ei taho, ei:)
Funchis sanoi…
Hei, minä vielä kysyn sitä asiaa, jota yritit selittää minulle: eli osaan kyllä muotoilla uusia välilehtiä/sivuja, lisätäkin niitä. Mutta miten tai missä ohjataa uusi postaus eri sivulle kuin etusivu ? Eli miten sinä saat postauksia ohjattua esim. välilehdelle arvonnat tai vaikka inspis-kauppa -välilehdelle ? Sitä tarkoitin. Minulla kaikki ohjautuvat vain etusivulle enkä tiedä, missä postauksen sijoitus oikein pitää määritellä.
Vilimarika sanoi…
Kotilaiska: en tarkoita sitä, että jäisin hautomaan ikäviä kommentteja itsekkään. tokihan ikävä kommentti on ikävää saada, mutta sen olen huomannut, että kun yhdelle kumarrat, niin toiselle pyllistät. Samoin kuin sen, että meissä on erilaisia ihmisiä. Jotkut haluavat tulkita kaiken väärin jostain kummallisesta näsäviisaudestaan ja joillekin se vaan on luonteessa. toisille taas ärhäkkyys etsiä huonoja puolia kaikesta on jotenkin pakkoa kohentaakseen omaa pahaa oloaan. JNE JNE tulkinta voi olla eri kuin tarkoitus ym.

Funchis, ihan just sitä samaa yritin selittää sulle, mutta laitan meilillä kuvallista ohjetta. :D
Tuula sanoi…
Kovin minä mieleni pahoitin...
esim. Lahjoituksissa tms. Mielestäni toki niitä saa lahjoittaa eteenpäin! Jos saa jotain mitä ei itse tarvitse, niin miksi sitä hautoa itsellään ;) ehkä siksi mukaan aina liitänkin lauseen " lahjoita eteenpäin"
Vilimarika sanoi…
Elä sinä tuula mieltäsi pahoita. En minäkään.
Tämä plussat ja miinukset on annettu aihe ja pakko oli jostain keksiä. Ei se tarkoita, että minäkään pahoittaisin mieltäni toisten ärhäkkyydestä tai itsekkyydestä tai siitä, että heillä on tarve purkaa paha olonsa muihin.
Mutta tuo kertoo sen, että askartelu vaikka onkin hauskaa, siinä on myös omat huonot puolensa. Kuinka niihin sitten suhtaudumme, on eri asia.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…