Siirry pääsisältöön

lemmikit ja Sitruunakääretorttu


Kissa käpertyi illalla viereeni nukkumaan ja venytti tassunsa käteeni. Siinä me sitten nukahdimme käsi tassussa ja tassu kädessä. Kuinka söpöä kuunnella kehräystä, mikä muuttuu hiljaiseksi tuhinaksi. 

Toisille lemmikit ovat osa perhettä, toisille ajatus lemmikistä perheenjäsenenä on kammottavaa. Niin, onhan meillä jokaisella omat ajatuksemme, tuntemuksemme ja mielipiteemme.

Ymmärrän oikein hyvin ajatuksen siitä, että koira tai kissa tai jokin muukin lemmikki on perheenjäsen. Kiintymys viattomaan luontokappaleeseen ja se hoivavietti saa aikaan ihmeitä. Se, kuinka sitten kohtelemme perheenjäsentämme, on asia erikseen.

Jos ajatellaan, että lemmikki perheenjäsenenä tarkoittaa sitä, että koira saa hyppiä ihmisten päälle, koska tervehtii iloisesti tai saa kerjätä ruokapöydän ääressä, koska on niin söpöliini, saa vetää hihnasta ja saa tehdä mitä tahansa, niin se on asia, jota en ymmärrä. 

Perheenjäsenet meillä ainakin ovat vapaita toki, mutta onhan lapsilla ja aikuisillakin säännöt, joita noudatetaan! Miksi sitten ei kissallakin!? torun lastani ja pidän huolen itsenikin tavoista. Niihin ei todellakaan kuulu se, että minä itsekkään tönisin toisia tai vaatisin toisten lautaselta sen viimeisen palan. En saa itsekkään tahallaan särkeä astioita tai roikkua kattolampusta. En siis anna kissankaan tehdä ihan mitä vaan!

Törmäsin kerran naiseen, jota en tunne sen enempää, mutta netissä nyt näkee kaikenlaista sosiaalisessa mediassa. Tämä nainen pitää itseään koiran äitinä! No joo, niitä "tule äipälle, pikku fuffe" kuulee harvaseltaan, eikä siinä mitä, mutta tämä kyseinen "äiti" pukee koiralleen vaipat ja vaatteet. Kuljettaa sylissään ja antaa ruokaa tuttipullosta. Joku oli kommentoinut koiran valokuvaa jotenkin, että onpa söpö koira, vaikka onkin vaatteet päällä. Vastaus oli, että henkilö loukkaa syvästi, sillä kyseessä ei ole koira, vaan lapsi! ja lapsella on oltava vaatteetkin!

Tällainen ylireagoiminen ja hämärtyminen todellisuudentajun kanssa on jo sairasta ja minusta mennyt liiallisuuksiin. Samoin ne kassissa kuljetettavat pitsiröyhelöiset koirat, joita kuljetetaan discoissa, kaupoissa, teatterissa... Onko se koiran elämää kulkea puettuna rimpsuihin, vapista kassissa ja käydä discoissa?! On ihan eri asia laittaa kurahaalari tai villapaita talvipakkasella tarpeeseen, kuin alkaa tehdä jalostetusta vauvanpiirteet omaavasta lättänaamakoirasta lapsen korvike noinkin vahvasti koiran omaa luonnetta vastaan toimien.

Joo, saa hyppiä silmilleni ja vetää palkokasvin siemenet nenäänsä, mutta tämä on minun mielipiteeni. 

Lemmikit ovat rakastettavia ja ihania ja omia nuppusia, mutta silti E-L-Ä-I-M-I-Ä!
Niiden kuuluukin möyriä lattialla, saada joskus matokuuria ja haukkua, naukua tai piipittää muulla tavalla. Vaikka sitten hirnua tai ammua. En halua nähdä esikouluryhmään menossa koiraa reppu selässä ja "äidin" itkemässä, miksi yhteiskunta ei ota "hänen lastaan" eskariin!

Ja tekin, jotka vihaatte kaikkia eläinkunnan eläjiä. Ihan vapaasti! Kunhan annatte toisten niistä tykätä... Tietyissä rajoissa. :D




Mites, maistuisiko kahvin/teen kanssa keväinen, ihana kääretorttu? 
Kokeileppas tätä ohjetta!
meillä sitä syödään tällä hetkellä ja on meinaan ihanaa!




Sitruunakääretorttu

4 kananmunaa
1,5dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
0,8 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 sitruunan raastettu kuori

väliin ja pinnalle:

2 dl kuohukermaa
1 prk sitruunarahkaa
3 rkl tomusokeria
4 rkl hasselpähkinärouhetta




Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe. Siivilöi jauhoseos vaahtoon ja lisää sitruunan kuori. Sekoita tasaiseksi. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille ja paista 225-asteisessa uunissa noin 7 minuuttia. Kumoa levy sokeroidulle leivinpaperiarkille. Irrota pohjapaperi ja anna levyn jäähtyä.
Vaahdota kerma ja sekoita joukkoon rahka ja tomusokeri. Jaa reilu puolet täytteestä levylle ja kääri rullalle paperin avulla. Jätä saumakohta alaspäin. Anna tortun vetäytyä jääkaapissa. Levitä päälle loppu täyte ja ripottele päälle pähkinärouhetta.





Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…