Lupasin höllätä

Uudenvuoden aikaan on tapana tehdä lupauksia tulevalle vuodelle. Lehdet pursuavat treenivinkkejä ja kevyitä aterioita. Monet päättävät laihduttaa ja joku siinä onnistuukin. Tiukkaa itsekuriahan se vaatii ja kestävyyttä. Pitkäjänteisyyttä. Ei kymmenen kiloa lähde pelkällä päättämisellä tai kertalenkillä. Saati vaikka 30kg. Tarvitaan myös ruokatottumusten muutosta ja liikuntaa. 

Minä en ole päättänyt laihduttaa enkä alkaa täysin vegaaniksi (vielä?), vaikka olenkin vähentänyt punaisen lihan syöntiä roimasti. Se ei kuitenkaan johdu lupauksesta tai laihtumisajatuksista.  Hyvällä omallatunnolla kerron myös kuvan karkkien olevan eilen ostettu ja ihan ajattelin syödä ne itse jostain aikaa.

Aiemmat vuodet ovat menneet siinä, että yritän laihduttaa, yritän syödä vähemmän, yritän jättää pois sokerin ja rasvan ja lähes koko ruuan. Yritän, yritän yrittämästä päästyäni, eikä sekään riitä.

Siinä missä toiset syövät 4-5 ateriaa, minä olen syönyt 2-3. Olen ajatellut, etten voi enkä saa syödä, koska en pysty liikkumaankaan juurikaan. Teinpä niin tai näin , niin ilman liikuntaa paino nousee tai jojoilee paikallaan. Se nousee silläkin, jos kroppa alkaa varastoida polttoainetta liian vähäisen ruuan takia. Olenkin huomannut, että voin paljon
paremmin silloin, kun syön hyvin ja höllään. Jopa paino on laskenut pizzapäivinä.

Uudenvuoden lupaukseni on siis höllääminen. Olen ylipainoinen ja tulen olemaankin. En voi sille mitään! 

Ylipaino ei kuitenkaan ole häpeä tai syy eristäytyä, niinkuin omalta kohdaltani ajattelin alitajunnasta  käsin. (Toisten paino minua ei ole häirinnyt koskaan millään tavoin). 

Ylipaino ei aina ole laiskuutta tai heikkouden merkki. Aina se ei johdu ihmisestä itsestään. Minun on hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen, eikä koko ikääni ruoskittava siitä itseäni. Yli 40 vuotta sen tajuamiseen menikin.

Miksi rääkätä itseään, kun vain pahennan sillä asioita?! Miksi kieltää nautinnot, kun se ei tuo haluttua muutosta ja kroppa on muutenkin jo säästöliekillä?! Onko parempi elää ylipainoisena ja stressaantuneena jättäen tämäkin ilo pois  vai ylipainoisena sallien sillointällöin hemmottelua ja antaen itselle edes jotain , mikä piristää!? Lääkärini sanoja lainaten "unohda laihdutus!". 

Ps. Ethän sekoita laihdutusta normaaliin terveelliseen ruokavalioon postaukseni ytimessä. Oma hyvinvointi ja terveys ovat tärkeitä. 

Minä saan syödä normaalisti ja minun tulee voida herkutellakin. Höllää Viltsu hyvä! Elämä on itsensä oppimista ja tasapainottelua kohtuudessa. 

Annos Galatassa kuvattu. 

Höllääminen on siis lupaukseni. Aika näyttää, mihin kaikkeen höllääminen liittyy. Jääkö se yksistään ravintoon vai paisuuko hyggeilyn puolellekin vielä lisää. Nyt kuitenkin höllään ja hyväksyn itseni tällaisena , kuin olen. Ylipainoisena sekä sairaana. Olen riittävän kaunis näin. Sitäpaitsi tärkein kauneus kumpuaa sisältä päin . Kuvan Georgiasta tuotu valkoviini oli joulupöydässämme. 

Osaatko sinä höllätä?

Lupasitko tänä vuonna laihtua?

Mitä uudenvuoden lupauksia sinä teit?

Saiko kirjoitukseni sinut miettimään omalta osaltasi sinun omaa armollisuuttasi?