atc-vaihtoa


Tein uuden atc-kortin. En tosin kerennyt julkaista sitä vielä, ennenkuin se jo oli lähtenyt maailmalle. Aika kultaa muistot. 
Atc:ssa olen käyttänyt myös kaksi erilaista korvakorua koristeina. 

Korvakoruista puheenollen, tein  muutaman uuden korvisparinkin. 


Romantikolle sydämiä...

Rohkeammalle ROCK!


Ystävälle ruusuja...

Hänelle, jota ajattelet lämmöllä...

Tai eläinrakkaalle Susi-korvikset! 






 Mökkihöperön pöperön Riina piristi päivääni teeseurana olemalla. 


Samalla hän toi Mökkihöperön pöperöt-blogista voittamani salaattiottimet. 
Ja koska Riinakin siivoaa, sain tulijaisiksi shampoota, mausteseosta, teetä ja pikkupurkin korujen osille.

Lisäksi...




Sadeasu ja villatakki sekä herkullisen unelmatortun oli tehnyt meille. Nam nam. 

Koska Riinakin harrastaa atc-kortteilua, meillä oli minimaallinen atc-livetapahtuma keskenämme. ;)
Sovittiin, että otetaan mitä otetaan ja määrillä ei niin väliä. Minä löysin vaikka ja kuinka ihania atc-kortteja itselleni.


Naisia vaatteetta ja vaatteet päällä...


Silmäpeliä...


Seikkailuja ja lekottelua...


Pölleröisen minikoossa...



Lisää naisia...


Kirahveja... 
Kylläpä tässä onkin vähäksi aikaa ihastelemista! 

KIITOS RIINA!

Tällaista tänään... Huomenna taas uusi päivä. :)

Kommentit

Paula sanoi…
wau mitä kortteja... Kerroinkohan jo, että sinun korttisi tulivat perille? Kiitos, ne ovat ihania!
Unknown sanoi…
Juu, kiitos teestä ja jätskistä. Ja hyvä kun tuomiset kelpasivat, minäkin olin iloinen uusista vaatteista, joita sain :). Kiitti Kiitti. Ja tiedätkö, mä tiesin eilen, kuten sulle sanoin, että nyt menee liian vauhdikkaasti. Ja mä tunsin jo eilen sun luona, että tästä ei hyvää seuraa, siitä mun koko päivän touhotuksesta. Huoh. Millon sitä oppis, mutta kun mä olen sellanen ON-OFF, joko mennään tai sit ei mennä. Ja kuten sinäkin olet kirjoittanut niin vaikka kipuja on niin kyllä se tekeminen ja eteenpäin meneminen, luonnossa liikkuminen yms. auttaa. Pysyy pälli kasassa :D. Mun pitäs vaan oppis ottamaan kuitenkin pari askelta vähemmän sillon kun on se menopäivä. Niin levotonta touhua oli eilen se meno, koko ajan jotain. Ihan liikaa. Illalla ei sitten väsyttänyt ja kun menin nukkumaan niin pyörin sängyssä. Lapaan koski, kättä puudutti ja sitärataa :). Nyt olen aivan poikki, vaikka olenkin nukkunut koko yön, ihan kunnon unet loppujen lopuksi. Mutta tämmöstä tämä, ei se mittään, eilen oli kuitenkin ihan hauskaa tehdä vaikka ja mitä :).
Vilimarika sanoi…
Paula, kylläpä kerroit. :) Olin vastaavinanikin sinulle, mutta voihan se olla, että jäi bittiavaruuteen?! Ole hyvä vaan. :)

Riina, niinhän se on, että omien rajojen löytäminen vie aikansa ja on haastavaa. Pää tekisi vaikka kroppa sanoo ei. Tai toisin päin. Riippuen kenenkin vioista ja haasteista. Itse olen rajani oppinut, kun kuitenkin puhutaan synnynnäisestä erityispiirteestä kohdallani. toisinaan vaan on ihan pakko rajat ylittää, ettei masennu tai lopeta elämästä muuten kuin sängyssä. Enhän kuitenkaan halua rappeutua sänkyyn ja heikentyä entisestään, omasta tekemättömyydestä. Tiedän, että kipu ei tapa, tiedän, etten säre itseäni ja tiedän, että saan kivut hallintaan taas tietyin keinoin. Levolla. Ja onhan mulla lupa ja oikeus käyttää enemmän kipua lieventäviä lääkkeitäkin, mitä normaali satsi on, joten hyvällä omalla tunnolla voin joskus ottaa ne tarvittaessa otettavatkin. Enhän sentään koko aikaa edes kykene riekkumaan. Jos kykenisin, olisin hitto vie töissä! Sinulla on vielä opeteltavaa, mutta usko pois, opit kyllä! Sulla on nyt se kokeiluvaihe ja "itsesi etsintä" käynnissä. :)
Unknown sanoi…
Niin, kun joinakin päivinä sitä tuntee oelvansa niin terve. Vaikka tietää ettei ole. Mutta mä ehdin unohtaa sen sillon kun tuntuu, että jaksaa. 7 vuotta olen minäkin tämän kanssa elänyt, joten luulis jo emännän opineen, mutta ei :). Tai sit mä vaan oon niin lahopää. Toisaalta ihan hyvä, että ehtii unohtaa, taito sekin :). Plääh...nytkin ihan sekoa tää kirjoitus :), lähden iltavuoroon sekoilemaan, sehän vasta hauskaa onnkin...