Siirry pääsisältöön

Tutkittu on. Keskuudessamme asuu nälkä!

 Säät viilenevät pikkuhiljaa ja yöt pimenevät. Onko syksy sateisempaa aikaa kuin kesä? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Metsissä sienet ja marjat kasvavat hurjaa vauhtia ja voidaanpa metsien siimeksessä nähdä joko yksittäisiä tai parveilevia mammoja pyllyt pystyssä, huivi päässä ja kumisaappaat jaloissa keräämässä niitä metsän antimia koreihinsa. Opinnot ovat alkaneet ja näistä kaikista, jos mistä tietää, että syksy on tullut.

Nettitutkimuksen mukaan suurin osa opiskelijoista ei tule toimeen pelkällä opintotuella ja asumislisällä. Lähes puolet yliopisto-opiskelijoista käy koulun ohella myös töissä. Kaikille ei töitä kuitenkaan ole tarjolla tai voimavarat eivät työhön enää opiskelun jälkeen riitä.

Suomessa on tuhansia leipäjonojen asiakkaita ja kuinka monia meitä onkaan, jotka eivät ole nälässä päässeet leipäjonollekkaan asti?! Itse kun näin nälkää, ei minulla ollut autoa, millä ajaa leipäjonolle eikä bussiin riittänyt rahat! Olin siis ilman ruokaa, koska en sitä leipäjonoa tavoittanut. Tuskinpa olen ainoa! Kerran sain kirkolta polkupyörällä haettua kassin, mikä oli vajaaksi jäänyt. Sen otin ilolla vastaan! Jauhoja, tonnikalaa, näkkileipää, makaronia. Auttoivat ne nekin siinä tilanteessa!
Karkean arvion mukaan ruoka-apuun turvautuu viikottain 10000-25000 suomalaista.

Ruoka-apua tarvitaan yleensä sen vuoksi, koska asumiskustannukset ovat nousseet huimasti ja tulot ovat mitättömät. Esimerkiksi pelkkä toimeentulotuki ja asumistuki, joilla elin itse aikoinaan, riitti vain osaan laskuistani! Eihän esimerkiksi sossu huomioi puhelinkuluja, nettiä, silloista tv-lupaa, pankkilainoja, bussimaksuja,... Menoni ylittivät huimasti tuloni! Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Syön joka päivä ja jätän laskut ulosottoon maksamatta tai maksan laskut ja pidän nimeni ja olen syömättä. Ajattelin asioita pitemmän päälle tämän yhteiskunnan näkökulmasta. Minun oli parempi maksaa laskut vaikkakin myöhässä ja anoa eräpäivän siirtoa, kuin huolehtia terveydestäni ja ravinnon saannista. Näin sain keploteltua kuukaudesta toiseen niin, että voin myöhemmin vaihtaa halvempaan puhelinliittymään, hommata rikkoutuneen puhelimen tilalle uuden minun varoilleni sopivalla tavalla, hakea vuokra-asuntoa ilman huikeita 6kk vuokratakuita, jne jne. Minut on muutenkin kasvatettu siihen, että jos ostat jotain, maksat sen ihan itse! Kuinka siis olisin voinut vaikkapa pankkilainat laittaa ulosottoon, vaikkakin niistä osa oli exäni ottamia?! Minun nimeni niissä oli kaikissa, joten minunhan ne täytyi maksaakin! Ei yhteiskunnan!

Meillä ja varmasti lähes kaikilla muillakin vuokrakustannukset ovat nousseet vuosien saatossa jatkuvasti. Muistan reilu 10 vuotta sitten, kun muutin paikkakunnalle, maksoin vuokraa alle 500 euroa! Asunto oli samaa kokoluokkaa, kuin nytkin. Tällä hetkellä vuokra hipoo 700 euroa. Puhumme siis parin sadan euron noususta. Ja joka vuosi sama lause kirjeessä, saman kuun alussa: Kustannukset ovat nousseet!

Yhteiskunta ajattelee nälkää näkevistä, varattomista hyvinkin kritisoivasti. Ajatellaan, että varattomat ovat itse aiheuttaneet tavalla tai toisella tilanteensa. Ei työt kiinnosta tai muuten ollaan laiskoja. Eletään liian leveästi, ryypätään rahat tai tuhlataan omaisuutta ja ei vaan osata minimoida menojamme. Uusavuttomuus on se yleissana tälle kaikelle. :S Noin puolet suomalaisista ei edes välitä siitä, miten varattomat voivat. "Eihän se heille kuulu!". Niin... Pidetään huolta vain omista asioista.

Uskokaa pois vaan, keskuudessamme on varattomia, nälkää näkeviä ihmisiä enemmänkin, kuin mitä tilastot antavat ymmärtää. Eihän minunkaltaisiani, jotka emme ole missään ilmoittautuneet leipäjonoihin tai muihin apuihin, ole missään rekisteröity edes varattomiksi!

Ja oma kokemukseni siitä, mikä lisää sitä vähättelyä ja yhteiskunnan ajattelua, on vaikkapa omakohtainen kokemukseni pitkäaikaissairaita kohtaan: "Kelan asiantuntijoiden mukaan olet täysin työkykyinen itse hankkimaan elantosi ja palaamaan työhön". tosiasiassa kymmenet minutkin tutkineet lääkärit ylilääkäriä myöten ovat yhä uudestaan ja uudestaan kirjoittaneet lausunnot siitä,etten tule olemaan työkykyinen enkä sitä siis ole nytkään. Taitaapa syynä olla se tuohonkin päätökseen, ettei tarvitsisi maksaa minulle kuuluvia satoja euroja, jotka eläkkeellä saisin! turvattaisiin siis toimeentuloni työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta kun ei!

Lopuksi haluan kiittää vilpittömästi myös jokaista blogini lukijaa, jotka olette auttaneet minua erilaisin lahjoituksin! Olette osaltanne mahdollistaneet hyvin monta ihanaa hetkeä, inhimillisyyttä, ruokaa pöytään sekä lääkkeeni ja myös asiallisen pukeutumisen! Olette todella arvokkaita! KIITOS!


Kommentit

Täyttä asiaa puhut. Ihmeellistä että hyvinvointi-Suomessa leipäjonot vain kasvavat ja kaupat laittavat roskiin ruokaa. Olen kammolla katsonut telkkarista sarjaa, jossa nautitaan pekoniherkkuja. Tämä on viihdettä joka on jo HÄIJYÄ.

Sain muuten kirjeesi lopultakin postiin. Tallinnan reissu sotki kaikki aikataulut ja arkirutiinit.
Tuula sanoi…
Olisi tosi hienoa, jos kaikki kaupat antaisivat vanhenevat ruuat hyväntekeväisyyteen, mutta... 1. Siihen täytyy saada esimiesten (isojen pomojen) lupa 2. Luovuttaa saa (meillä) vain yhdelle 3. Ruuat täytyisi noutaa jokapäivä 4. Kylmätilat rajalliset, ei pysty säilyttämään oikein.
Olisi myös kiva jättää siistiin latikkoon esim. Roskisten viereen mutta taas tulee 1. Omavalvonta säädökset (jätteiden käsittely) 2. Ne täytyisi saada heti roskiksille, osassa paikoissa mahdoton viedä illalla (asiattomat kimppuun!!!)
Roskisdyykkaritkin on ok,, mutta sitten on muutama idiootti, jotka kaatavat jäteastiat ja pakottavat laittamaan lukot :(
Tämä siis pikkukaupan näkökulmasta. Usein kyllä on ajatellut, että nämä kun saisi annettua vaikka sininauhan toimintakeskukseen.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…