Tutkittu on. Keskuudessamme asuu nälkä!

 Säät viilenevät pikkuhiljaa ja yöt pimenevät. Onko syksy sateisempaa aikaa kuin kesä? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Metsissä sienet ja marjat kasvavat hurjaa vauhtia ja voidaanpa metsien siimeksessä nähdä joko yksittäisiä tai parveilevia mammoja pyllyt pystyssä, huivi päässä ja kumisaappaat jaloissa keräämässä niitä metsän antimia koreihinsa. Opinnot ovat alkaneet ja näistä kaikista, jos mistä tietää, että syksy on tullut.

Nettitutkimuksen mukaan suurin osa opiskelijoista ei tule toimeen pelkällä opintotuella ja asumislisällä. Lähes puolet yliopisto-opiskelijoista käy koulun ohella myös töissä. Kaikille ei töitä kuitenkaan ole tarjolla tai voimavarat eivät työhön enää opiskelun jälkeen riitä.

Suomessa on tuhansia leipäjonojen asiakkaita ja kuinka monia meitä onkaan, jotka eivät ole nälässä päässeet leipäjonollekkaan asti?! Itse kun näin nälkää, ei minulla ollut autoa, millä ajaa leipäjonolle eikä bussiin riittänyt rahat! Olin siis ilman ruokaa, koska en sitä leipäjonoa tavoittanut. Tuskinpa olen ainoa! Kerran sain kirkolta polkupyörällä haettua kassin, mikä oli vajaaksi jäänyt. Sen otin ilolla vastaan! Jauhoja, tonnikalaa, näkkileipää, makaronia. Auttoivat ne nekin siinä tilanteessa!
Karkean arvion mukaan ruoka-apuun turvautuu viikottain 10000-25000 suomalaista.

Ruoka-apua tarvitaan yleensä sen vuoksi, koska asumiskustannukset ovat nousseet huimasti ja tulot ovat mitättömät. Esimerkiksi pelkkä toimeentulotuki ja asumistuki, joilla elin itse aikoinaan, riitti vain osaan laskuistani! Eihän esimerkiksi sossu huomioi puhelinkuluja, nettiä, silloista tv-lupaa, pankkilainoja, bussimaksuja,... Menoni ylittivät huimasti tuloni! Minulla oli kaksi vaihtoehtoa: Syön joka päivä ja jätän laskut ulosottoon maksamatta tai maksan laskut ja pidän nimeni ja olen syömättä. Ajattelin asioita pitemmän päälle tämän yhteiskunnan näkökulmasta. Minun oli parempi maksaa laskut vaikkakin myöhässä ja anoa eräpäivän siirtoa, kuin huolehtia terveydestäni ja ravinnon saannista. Näin sain keploteltua kuukaudesta toiseen niin, että voin myöhemmin vaihtaa halvempaan puhelinliittymään, hommata rikkoutuneen puhelimen tilalle uuden minun varoilleni sopivalla tavalla, hakea vuokra-asuntoa ilman huikeita 6kk vuokratakuita, jne jne. Minut on muutenkin kasvatettu siihen, että jos ostat jotain, maksat sen ihan itse! Kuinka siis olisin voinut vaikkapa pankkilainat laittaa ulosottoon, vaikkakin niistä osa oli exäni ottamia?! Minun nimeni niissä oli kaikissa, joten minunhan ne täytyi maksaakin! Ei yhteiskunnan!

Meillä ja varmasti lähes kaikilla muillakin vuokrakustannukset ovat nousseet vuosien saatossa jatkuvasti. Muistan reilu 10 vuotta sitten, kun muutin paikkakunnalle, maksoin vuokraa alle 500 euroa! Asunto oli samaa kokoluokkaa, kuin nytkin. Tällä hetkellä vuokra hipoo 700 euroa. Puhumme siis parin sadan euron noususta. Ja joka vuosi sama lause kirjeessä, saman kuun alussa: Kustannukset ovat nousseet!

Yhteiskunta ajattelee nälkää näkevistä, varattomista hyvinkin kritisoivasti. Ajatellaan, että varattomat ovat itse aiheuttaneet tavalla tai toisella tilanteensa. Ei työt kiinnosta tai muuten ollaan laiskoja. Eletään liian leveästi, ryypätään rahat tai tuhlataan omaisuutta ja ei vaan osata minimoida menojamme. Uusavuttomuus on se yleissana tälle kaikelle. :S Noin puolet suomalaisista ei edes välitä siitä, miten varattomat voivat. "Eihän se heille kuulu!". Niin... Pidetään huolta vain omista asioista.

Uskokaa pois vaan, keskuudessamme on varattomia, nälkää näkeviä ihmisiä enemmänkin, kuin mitä tilastot antavat ymmärtää. Eihän minunkaltaisiani, jotka emme ole missään ilmoittautuneet leipäjonoihin tai muihin apuihin, ole missään rekisteröity edes varattomiksi!

Ja oma kokemukseni siitä, mikä lisää sitä vähättelyä ja yhteiskunnan ajattelua, on vaikkapa omakohtainen kokemukseni pitkäaikaissairaita kohtaan: "Kelan asiantuntijoiden mukaan olet täysin työkykyinen itse hankkimaan elantosi ja palaamaan työhön". tosiasiassa kymmenet minutkin tutkineet lääkärit ylilääkäriä myöten ovat yhä uudestaan ja uudestaan kirjoittaneet lausunnot siitä,etten tule olemaan työkykyinen enkä sitä siis ole nytkään. Taitaapa syynä olla se tuohonkin päätökseen, ettei tarvitsisi maksaa minulle kuuluvia satoja euroja, jotka eläkkeellä saisin! turvattaisiin siis toimeentuloni työkyvyttömyyseläkkeellä. Mutta kun ei!

Lopuksi haluan kiittää vilpittömästi myös jokaista blogini lukijaa, jotka olette auttaneet minua erilaisin lahjoituksin! Olette osaltanne mahdollistaneet hyvin monta ihanaa hetkeä, inhimillisyyttä, ruokaa pöytään sekä lääkkeeni ja myös asiallisen pukeutumisen! Olette todella arvokkaita! KIITOS!


Kommentit

  1. Täyttä asiaa puhut. Ihmeellistä että hyvinvointi-Suomessa leipäjonot vain kasvavat ja kaupat laittavat roskiin ruokaa. Olen kammolla katsonut telkkarista sarjaa, jossa nautitaan pekoniherkkuja. Tämä on viihdettä joka on jo HÄIJYÄ.

    Sain muuten kirjeesi lopultakin postiin. Tallinnan reissu sotki kaikki aikataulut ja arkirutiinit.

    VastaaPoista
  2. Olisi tosi hienoa, jos kaikki kaupat antaisivat vanhenevat ruuat hyväntekeväisyyteen, mutta... 1. Siihen täytyy saada esimiesten (isojen pomojen) lupa 2. Luovuttaa saa (meillä) vain yhdelle 3. Ruuat täytyisi noutaa jokapäivä 4. Kylmätilat rajalliset, ei pysty säilyttämään oikein.
    Olisi myös kiva jättää siistiin latikkoon esim. Roskisten viereen mutta taas tulee 1. Omavalvonta säädökset (jätteiden käsittely) 2. Ne täytyisi saada heti roskiksille, osassa paikoissa mahdoton viedä illalla (asiattomat kimppuun!!!)
    Roskisdyykkaritkin on ok,, mutta sitten on muutama idiootti, jotka kaatavat jäteastiat ja pakottavat laittamaan lukot :(
    Tämä siis pikkukaupan näkökulmasta. Usein kyllä on ajatellut, että nämä kun saisi annettua vaikka sininauhan toimintakeskukseen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari