Luontokuvia retkeltä

Ensin napsahti sivuleikkureilla yksi kävyn siemen ja sitten toinen... Lopulta olin irrottanut kaikki siemenet kahdesta eri kävystä ja aloitin liimaamaan niitä yksitellen purkin kylkeen. Lopputulos näytetään myöhemmin, mutta tämä urakka jatkuu kuivuttuaan vielä jonkun aikaa, joten se siitä nyt tällä erää. 

Tänään kerron sinulle kuvien kera eilisestä päivästämme. Nimittäin lähdettiin matkaan aamusella ja tultiin kotiin vasta nukkumaanmeno aikaan. Missä sitä oikein onkaan luuhattu?! Ainakin iltakahvilla sukuloimassa, mutta sitä ennen... 

Kuvioissa oli mm. vanha paloasema...

Pönttöilyä...

Sekä portaita ja pitkospuita sinne ja tänne ja etenkin sinne tänne!

Laskeuduimme satumaahan, jossa näimme Hattiwattien nousevan piiloistaan katsomaan ukkosen salamointia. Todellakin, koko päivänhän satoi kaatamalla tai ripsottelemalla tai ihan solkenaan. Lisäksi jylisi ukkonen taustalla. Meitä se ei haitannut. 

Satumaassa seinämät olivat jykeviä!

Ja maisemat aivan uskomattoman kauniita! 

Satumaamme nimi on Orinnoron rotko. Sen kerrotaan saaneen nimensä siitä, kun Jumala loi maailmaa ja ykskaks tarvikkeet loppuivat. Hän alkoi venyttää maa-aineksia ja naps. Sehän meni katki poikki ja halki keskeltä! Moni ori on kuulemma täällä saanut surmansa. 

voin hyvin uskoa tarinan todeksi, sillä siltä tämä satumaa näytti!

Läheisellä laavulla meitä odotti valmiit kytevät ja savuttavat puut nuotiossa. tikkuakaan ei raapaistu ja silti saimme paistettua makkarat ja...

..kuivatettua märät vaatteemme. 

Matkamme varrella oli kaunista kultapeltoakin. Ei sentään kaikki vain jylhää kalliota. 

Mutta sitä kalliota, sitä oli enemmänkin! Onneksi maasto oli helpohko kulkuista. Joissakin paikoin tosin jouduttiin isompaa askelta ottamaan tai ylämäkeä kapuamaan, joten kyllä, olen ollut tänään huonommassa kunnossa, mutta jos aion elää antoisan elämän, on sen eteen joskus nähtävä vaivaa ja koettava kipuakin.  KANNATTI! Tiedätkös, pää tarvitsee myös huolenpitoa ja täällä sitä todellakin oli! Huolenpitoa päälle! 

Sade ei haitannut lainkaan. Satumainen kauneus lumosi meidät.

Olemme siis olleet kuilun partaalla! ja voiko alemmas enää vajotakkaan?! 

Tiedän vastauksen: 

-Kyllä voi! Kaivoksen uumeniin!

Kaivoksen uumenissa emme käyneet sentään. Maan päällinen satumetsämme tarjosi nähtävää riittämiin. 

Syksyn tullen sieniä kasvaa karhun kankahalla...

Olikos ne nämä niitä sieniä, mitä Aasian poijjaat söivät muuan vuosi sitten ja olivat sairaalassa seuraavaksi? Älkää rakkaat ihmiset syökö sieniä, joita ette tunnista 100% ruokasieniksi. Yksikin pieni myrkkysieni voi tappaa! 

Kyllä tämä satumaa on itse nähtävä ja koettava! En todellakaan kadu sitä, että menimme sade-ja ukkospäivää tänne viettämään! Jylinä antoi vain oman lisämausteensa Jumalan luomalle rotkolle. 

Peikkoja en nähnyt...

...Peikon pesäkoloja kylläkin.

Tie ei ollut pitkä ja kivinen. Se oli vain sitä pitkää. Uskaltaisitko sinä ottaa selvää, minne nämä pitkospuut veisivät?

Me päädyimme Röllimetsään!

Viltsu