Mega-valokuvapostaus: Kesä 2013

Tunnustan jotain, mitä jotkut teistä ehkä ovat aavistaneet, jotkut tienneet ja jotkut suoraan kyselleet. En kuitenkaan ole halunnut huolestuttaa, mutten myöskään etukäteen mainostaa. Olen kuitenkin samaan aikaan sekä hämmentynyt että kiitollinen huolenpidostanne ja välittämisestänne. Juu, postaukseni ovat olleet nyt kahdesta syystä pelkkiä runoja ja sitä ennen jotain muuta, kuten koruja jne. 

Olen nimittäin ollut poissa enkä todellakaan ole blogannut tai notkunut facebookissa, Twitterissä, Instagramissa tai mitä kaikkia niitä nyt onkaan missä voisi notkua. Postaukseni ovat olleet jo tovin aikaa ajastettuja. :) 

Kaikkihan johtuu ihan siitä, että olen ollut kesälomalla perheeni kanssa. Poissa kotoa, poissa kaikesta tutusta ja turvallisesta. 

Olemme tanssineet toteemipaalun ympärillä "älä-tule-paha-sade"-tanssia...

Istuneet ringissä miettien, onko se polttopallon polttisrinki vai inka-kulttuurin teurastamo?

Olemme kulkeneet pääkalloportista ja rukoilleet pelastusta.

Pelastus... se tuli kukolle, vaikka treffasikin kananeidin teurasringissäkin. 

Kesälomaamme on kuulunut niin liskoviina...

...käärmeviina...

...kuin olutkin. Ei, ei me olla juoppojo! Ei edes laitapuolen kulkijoita. Ihan suoraa tietä on kuljettu lähikuppilaan tai kauemmaskin!

 Ollaan noudatettu kirkollisia rituaalia ja ripittäydytty katolilaisittain viinin kera tai jollei viiniä ole ollut, niin kaikki käy... ;) Terkut Päivi Räsäselle, joka on myös mielessämme käväissyt näissä toimituksissamme.  Meillä siis on ollut se juttu... Mikä se olikaan ja miten se menikään... ai juu.. hieman pieleen meillä. Vesi ei viiniksi muuttunut, mutta kaupasta sitä sai ostaa... 

Oli viisi leipää... Tai ei nyt ihan. Mutta kasapäin Naan-leipää ja hyrskypottuja nälän karkottamiseksi...

ja kaksi kalaa... 

joista tulikin mieleeni kalajuttu, mikä oli ihan tosi! Nimittäin peijakas suuri ukkoahven oli syönyt pienokaisen! Sitten hotkaisi madonkin ongesta koukkuineen, jolloin koukku tarttui pikkuiseen. Sitä nyhtäessään Murunen sai pikkukalan ulos ison mahasta, mutta iso ajatteli, jotta perskutarallaa, se on mun kala! Ja hotkaisi sen uudestaan! Silloin Murunen nappasi uudestaan otteeseensa jolloin iso veijari tuli pikkuisen mukana maille ja ämpäriin. HUIH! siispä yhdellä vedolla Murunen sai kaksi kalaa! Se jos mikä oli kalajuttu, mutta tosi sellainen! Sanoinkin, jotta melekonen saalistaja tuo nainen! Ilmankos minutkin napannut niin helposti... Tosin pyristelin ja sätkin kuin tuo ahven ensin. Onneksi niin. Mielummin sätkivä ahven, kuin kylmä lahna... ;)

Loppupelissä sitä oltiin kuitenkin tulien äärellä. Sinisen tulen tai...

...kunnon roihujen. 

Mieleeni tuli tunnustaa syntini tai jollain tapaa helpottaa tukalaa kuumaa olotilaa siinä roihun äärellä. 

Mutta mitä tein? Tunnustinko syntini ääneen? EN!

Me nautittiin ensin savukaloista ja loimulohesta ja sitten nautittiin muutenkin. :)

Nautinto taisi olla koko kesän tavotelluin asia. Kaikissa elementeissään. 

Ja koska syntiämme emme saa hyvitettyä, jatkoimme syntejämme ja pelejämme... Teerenpeliä? Mietippä sitä. ;)

Jossain vaiheessa sanoin, että olen minä melekonen sika! En kuitenkaan arvannut joutuvani sikojen kanssa tekemisiin oikeasti. 

Yritin korjata puheitani... Olen minä melekonen tipu!

ja naps. Taikasauvan heilautuksesta päädyimme lintujen paratiisiin!

Kunnes... 

Valtavat varpaat, mielettömät koivet! Ei, ei ne olleet tulisia chicken wingsejä tai hornetteja... Nuo jalat kuuluivat jollekin suurelle otukselle, jonka seurassa tunsin itseni pieneksi ja haavoittuvaiseksi. Arvostin sen kokoa ja kauneutta. rujoa olemusta ja ylvästä käyntiä. 

Strutsi katsoi minua alta kulmiensa! Oli siis aika poistua muille maille vierahille! Tai siis kotimaille, tai miten sen sanoisi? Suomen suveen. 

Ja suunnistimme autotielle. 

Killi piti tietty ottaa mukaan. Ja killillä omat tarvikkeensa. Oli lelut ja pissipaikat, ruuat ja astiat, peti ja lelut... enemmän kait sillä oli tavaraa kuin meillä ihmisolennoilla?!

Ja sitten AH, VOIH ja huoh! 

Ei, en kertoile teille K-18 tarinoitamme, vaan sitä, kun istahdin mökin kuistille ja nostin jalat koholle. 

Riippukeinu ja lepotuoli valmiiksi, kissalle oma paikkansa ja eikun nauttimaan kesästä uudessa paikassamme. 

Aurinko rakasteli pintaani, kevyt ja lämmin tuuli leikitteli kehollani. Suljin silmäni ja nautin. Ai että minä nautin! Hiljaisuus. Lämpö. Kiireettömyys. Unohdettu sivilisaatio. Unohdettu sivistys. 

Kissakin unohti kaikki normaalit rutiininsa ja tapansa. Hyvin pian valkoinen osa kissastamme muuttui harmaaksi. 

Kivet olivat niin ikään mielessämme. Tutkailimme jääkauden muutoksia. Kissa taas lepäsi niillä. Puhtaalla kivellä, kaupunkilaiskissa. 

Ja pelitanner tämäkin. Rehottava kenttä. sitä oli kiva katsella ja miettiä, koska viimeksi joku on siinä pelannut lentistä?

Kakkajuttuja seuraavaksi! Senhän te halusitte kuulla. Ei, en ole muumipeikko, enkä siis ummessa. Kävin toisinaan huussissakin ja lienee tarpeetonta alkaa sitä kertoilla tarkemmin. Mutta kerrottakoon maisemat sieltäkin käsin. Vettä näkyi! sieltäkin! Kyllä irtosi! :D

Itikoita tai sääskiä ei ollut kuin 5 koko aikana. Ne kokivat nopean ja kivuttoman kuoleman. Olen niin kovin pahoillani... 

Raskaat harrastukset vaativat myös...

...Raskaat unet! Löydätkö kissan kuvasta? 

Samaan aikaan toisaalla: Tikkupullaa!

NAM NAM! Tikkupulla, mustikka-mansikkahilloa ja kahvia! Nautintoja!

Kyllähän se elämä kesällä kävi välillä eläimelliseksikin. Toden totta! 

Kiljuntaa, loiskuntaa, ähinää ja puhinaa...

Välillä kuhisi kaislikossa, välillä jossain ihan muualla. 

Laskettiin, jotta eläinkuntaa oli erilaisia lähes 30 lajia, jos yhdistetään kalat ja ötökät jne yhdeksi. Muutenhan luku olisi ihan hirvittävän suuri! 

Voin kertoa, että satumaisella saarellamme oli niin oravia kuin joutsenia ja kurkiakin, kuin myös joutsenia, satoja sudenkorentoja, järvisimpukoita, kotiloita kuin niitä hiirulaisiakin. Ja tosiaan PALJON MUUTA!

Uusi harrastus? Juu. Mietin, jotta alkaisinko heittää volttia vai tyhjentää liukua pitkin huussia. Kyseessä EI ole siis laituri vaan ihan oikea hyppyri. 

Kaikin puolin tuo(kin) saari oli kuin sadusta. Välillä järvi oli peilikirkas, välillä virtasi kolmeen eri suuntaan ristikolla pinnaltaan. Mökkimme jokainen ikkuna oli eri suuntaan ja silti kaikista ikkunoista näkyi vesi. Kuikat ja telkät sukeltelivat kilpaa, joutsenet opettivat rumalle ankanpoikaselleen uintireissuja, kurjet kirkaisivat tullessaan ja välillä naps: Kaikki pysähtyi täysin! 

Ruuatta ei tarvinnut olla. 

Eikä valotta yölläkään. Saatikka päivällä!

Aurinko todellakin oli NAUTINNOLLISEN KUUMA! 

Mielessäni laulu, jossa lauletaan: Näytä mulle missä sullon rusketusraidat. Piirrä ne kartalle! 

Voisin piirtää koko Suomi-neidon ruskeana!

Hiljalleen keinu keinahteli edes takaisin. 

Lumpeet kukkivat täysin. Samoin ulpukat. 

Peili kuvasti kaiken tuplana. vihreyden. Kesän. Elämän rauhoittavan kuiskauksen. 

Katsokaa nyt! Tämän kuvan otin kännykällä eräänä aamuna, vielä ollessani sängyssä! 

Ja sitten tuli aika lähteä kotiin. 

Kesä 2013. Ihana kesä! 

Ja parasta tässä on se, ettei se ole vieläkään loppunut!