Runo: Sairas ihminen

Niin yksin sinä olet,
pieni ihminen.
Sairastuttuasi hylkiö,
turhanpäiväinen.
Vaikka kuinka yrittäisit
taistella ja sinnitellä,
todistaa ja toteen näyttää,
tullaan sinut nujertamaan
uudestaan ja uudestaan.
Alussa olet vielä toiveikas,
positiivinen ja uskot oikeuteen,
mutta lopulta sinulla vedotaan
mielenterveyteen
ja silloin sinä et enää ole
mitään, missään, kenellekkään.
et edes itsellesi yhtään mitään!
sinut leimataan hulluksi.
Mieleltäsi sairaaksi.
Sen jälkeen kaikki, mitä sanot tai teet,
on väärin, kuviteltua, sairasta.
Läheisten säälivät ja pelonkin sekaiset
katseet kertovat enemmän, kuin
tuhat sanaa. 
Ja kun sanot, että väsyttää,
epäillään heti henkistä väsymystä. 
Sen jälkeen sitä vain kääntyy sisällepäin. 
Itkee salaa, kärsii hiljaa, toivoo, että
aika parantaa...
Minut ja myös välit läheisiin ihmisiin.

-Vilimarika-

COPYRIGHTS! Runo on minun omaisuuttani, ei kopioitavaksi

Kommentit

  1. olihan koskettava sinun runosi ja voimia taisteluusi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari