Siirry pääsisältöön

Varat ei salli valittaa

Olen avoimesti kertonut täällä olevani pitkäaikais-sairas, työkyvytön ja varaton. Olen kertonut siitä, etten ennusteiden mukaan tule koskaan pääsemäänkään töihin. Olen kertonut kivuliaista päivistäni ja väsymyksestä. Tämän hetken ongelmistani siis palasia sieltä täältä. Tänään en aio niistä jauhaa sen enempää. Mistäkö minä sitten kirjoitan?

Mietin tänssä sitä, kuinka ajan saatossa oppii kiristämään nyörejä lompakosta. Oppii elämään säästeliäämmin ja vielä vähän enemmänkin. Oppii minimoimaan menot ja maksimoimaan tulot. Oppii arvostamaan sitä, mitä on, eikä sitä, mitä ei saa.

Kyllä minua turhauttaa se, että rahat menevät kuukaudesta ja vuodesta toiseen välttämättömyyteen. Siihen että saadaan yksi lämmin ateria päivässä kahdelle tai kolmelle ja siihen, ettei yhteiskunnan tarvitse maksaa laskujamme. Turhautti aamulla sekin, kun rintsikat hajosivat vanhuuttaan, eikä uusiin ole varaa. Kyllä minua turhauttaa välillä ihan oikeasti!



Sekin turhauttaa, kun teatteri olisi ihana paikka viettää yhteistä aikaa, mutta ei voi maksaa lippuja. Ei voi pitää kakkukekkereitä eikä ostaa alennusmyynnistä uusia vaatteita tai niitä unelmieni kenkiä, joista eilen haaveilin "kerran elämässä" postauksessani. Nyt odotamme tarjousta, että voidaan ostaa hammastahnaa tarjouksesta! Eikä se ole siksi, että saiturina ei raaskisi käyttää killinkejä. Se on ihan siksi, että saisimme leivän ja maidon pöytään!

Mutta vaikka kuinka niitä hetkiä tulee, että turhauttaa, haluan päästä eroon siitä tunteesta. Haluan ajatella jotain sellaista, mistä tulee hyvä olla. Se, etten voi ostaa jotain, ei tule murehtimalla eikä happamalla naamalla sen nopeampaa, kuin positiivisella asenteellakaan. Eroa siinä on vain sen verran, että positiivisena saan ajan kulumaan paremmin.



Minä voisin haikailla kaikkea sitä tarpeellistakin viikkoja tai kuukausia. Voisin naama norsun köh köh... saparolla istua valittamassa kavereiden kahvipöydässä sitä, että elämä on kakkaa. Voisin marmattaa ja murista, syytellä yhteiskuntaa ja vaikka vaipua itsesääliin ja sitä kautta masentua. Voisin ja ihan aiheesta! On minullakin tunteet ja halut ja unelmat! Mutta haluanko minä sellaista elämää?!

Minä haluan tehdä töitä sen eteen, että saisin pari killinkiä lisää, joilla sitten ostamme sen, mikä on akuutein sillä hetkellä. Ei meillä niitä killinkejä tule niin paljon millään työllä, että saisimme jotain kalliimpaa, mutta saamme me ainakin sen hammastahnan sitten joskus! Ja koska en kykene työ-työhön, puurtamaan tai olemaan paikoillani kauaa, teen niitä kortteja ja koruja ja yritän sillä ansaita "omaa rahaa". Joskus on tilanne sekin, että kaikki tarvittava ruoka ja muu sellainen jo on ja voinkin ostaa jotain ihan omaa extraa. Se on juhlaa silloin! Leivoskahvit Murusen kanssa tai kampaaja kerran kahdessa vuodessa. :) On mitä odottaa!



Kyllä minä kuulen niitä kommentteja yhtenään, että joku jolla on oikeasti säästöjä ja varaa, valittaa sitä, kun ei ole varaa. Kuulen niitä kommentteja, että kiristä lisää, kyllä aina jostain voi tinkiä. Tai säästä! Kuulen niitäkin kommentteja, että onhan sulla sitä ja tuota! Niin... Kuinka sitä kiristää nyöriä lisää jos ei ole enää mistä kiristää? Ei ole edes niitä nyörejä. Jos kaikesta on jo tingitty. Ruuastakin. Juostaan tarjousten ja -30% ruokien perässä ja mietitään, kumpi jätetään pois ostamatta. Ja olenhan minä täälläkin kertonut, kuinka saan välillä lahjoituksia. Olen saanut ihan ilmaiseksi liimapuikon, nauhoja, stansseja, vaatteita, ruokaa, kynttilöitä... Ja kun minä saan vaikkapa vaatteen, pidän siitä hyvää huolta. Arvostan kaikkea, mitä minulla ja meillä on!

 Kyllä meillä käydessä eräskin perhe tuumasi,että kuin kotiin tulisivat. Ihan jo sen vuoksi, että heidän huonekalujaan on meillä aikas monta. :) Niin, että onhan meillä kaikki tarvittava, mitä ilman ei pärjäisi. Ja on nauhaa ja lakkaa, papruja ja nappeja, kuvia ja leimattuja kuvia... Saan askarrellakin! Kaikkein tärkeintä on kuitenkin se, että saamme olla yhdessä, meillä on katto päämme päällä ja joka päivälle ruoka.

Jos olisi rahaa, tekisikö se onnelliseksi? Helpottaisihan se arkea. Auttaisi elämään ilman ainaista stressiä siitä, mistä saadaan lääkkeisiin ja laskuihin puuttuvat eurot. Se auttaisi kovasti. Mutta ehkä en edes kaipaa sellaista ylenpalttista rahan rytinää missä se rahan arvostus katoaisi. Missä tulisi ahneus ja sokeus. Missä mikään ei enää riittäisi eikä arvostettaisi perusasioita. Mulla ei ole varaa valittaa varattomuudesta. Nöyryys on ihan hyväkin asia.










Kommentit

Katja sanoi…
Niin tuttuja ajatuksia. Nyt jo onkin asiat hyvin, kun meillä molemmat on töissä, vaikkei puolison hommassa, saati palkassa olekaan kehumista. Meidän ekat 8 -vuotta oli hyvin pitkälle ihan samanlaista kituuttamista. Ja kun lapsiakin on, niin niillehän hankitaan kaikki ensin. Oli juhlaa, kun sai välillä itselleen jotain.

Tosin huomaan, ettei puoliso oikeastaan oppinut rahasta ja sen käytöstä mitään sinä aikana. Tuntuu pikemminkin siltä, että hän oppi odottamaan, että teen aina jonkin ihmeen, että homma hoituu.

Olis vissiin pitäny laittaa se soittamaan ja pyytämään joka toisen laskun eräpäivän siirtoa. ;O)
Vilimarika sanoi…
tiedän joitakin nimenomaan miehiä, joilla ei rahankäyttö oikein tunnu onnistuvat realistisesti. Sitä luullaan, että aina se riittää. Että ain avoi ostaa vaikkapa osamaksulla ja jostain löytyy aina lisää millä maksaa pois kaikki. Ei ymmärretä esim. ruokaostosten todellista arvoa tai miksi on tärkeää tarjousten perässä juosta. Ei vissii tartte ajatella? Vai missä se "vika" on? siinäkö, että vaimot järjestävät aina asiat lopulta?

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…