Siirry pääsisältöön

Mystinen palava kekäle

Olen väsynyt päivän puuhista, käynyt saunassa ja syönyt maittavan aterian. Laitan musiikin soimaan taustalle ja käyn pitkälleni sängylle aikeenani hieman lukea kirjaa. 



Kirja vaikuttaa hieman tylsältä, mutta olen päättänyt lukea kirjoja tänä vuonna hieman enemmän, kuin aikaisemmin. Olen päättänyt sivistää itseäni, ammentaa lisää uutta, oppia, ymmärtää...

Mutta nyt minua väsyttää ihan hirveästi... 


Suljen silmäni ihan vaan hetkeksi. Lepuutan silmiäni tovin, jatkan sitten lukemista. Silmät suljettuina annan musiikin viedä mukanaan. Nukahdan. 

Unessani leijun hiljalleen metsän siimeksessä, kuin keijukainen. Päädyn metsän laitaan, jonnekin aivan outoon paikkaan. Metsä muuttuu aukeammaksi, jossa töröttää vanha, sammaloitunut linnan raunio. Laskeudun siiviltäni alas ja lähden kävelemään linnaa kohti. 
Tunne on vahva siitä, etten ole yksin. Vilkuilen ympärilleni, mutten näe ketään. 
Kohta kuuluu jostakin vaimea kumahdus. Kuin joku olisi lyönyt kerran johonkin suureen teräskattilaan tai jotakin. Vaikka tunne on vahva, että minua tarkkaillaan, silti tunnen samalla jotenkin rauhallisuuden ja levollisuuden virtaavan minuun. 
Olen levollisin mielin. 
Jatkan matkaani. 

Ja samalla, kauempana, näen linnan raunioiden edessä tasaisella patiolla jotain kirkasta, jotain kimaltelevaa tai hohtavaa. Jotain, mikä ilmiselvästi on tulessa!


Astelen lähemmäs ja huomaan, että joku henkilö kannattelee sylissään sitä palavaa kekälettä. En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta näin se vaan on! Kaikki on kuitenkin yhä rauhallista. Linnut laulavat puiden oksilla, tuuli henkäilee hiljaa puiden latvoissa. 
Henkilö, jolla tulipallo on, näyttää keskittyneeltä. Levolliselta, rauhalliselta ja täysin poissaolevalta. Olen aikeissa hihkaista tälle henkilölle, mutta samalla alkaa soida hiljainen musiikki raunioissa. Kuin kristalleja sataisi taivaalta.  
Kuuletko sinäkin sen?




Pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan. 
Jostain kuuluu askeleita, useita nopeita askelia. Näen oransseihin kaapuihin pukeutuneita kaljupäisiä nuorukaisia kipittävän aukiolle. He asettuvat riveihin istumaan ja alkavat meditoida hekin. Hämmennyn entisestään, mutta silti yhä olen samalla hyvin hyvin levollinen. Täällä ei voi olla pahuutta! 
Se tulipallo minua kuitenkin yhä houkuttelee luokseen. Koskettaa, nähdä, ymmärtää. 




Hiivin yhä lähemmäksi. Tulipallon voima vetää luokseen kuin magneetti. Lähestyn, vielä vähän...
Olen kosketusetäisyydellä. 
Katseeni on koko ajan kiinnittynyt tähän upeaan hohtavaan elementtiin. Huomaan, ettei se olekkaan tulta! 
Ei tulipallo. 
Se on hohtavan kirkas, suuri ja kaunis kristalli! 
Ja jotain on vangittuna kristallin sisälle!
 Ikuisesti?


Kumarrun katsomaan tarkemmin. Näen tiikerin... 
Kaksikin!
Ja ne värien upeat loistot! 
Ja se kristallin kilinä, kun tiikerit juoksevat iloisina kristallikiteen sisällä! Ne eivät olekkaan vankeina siellä, vaan hyvin arvokkaita, onnea ja iloa tuovia kristallitiikereitä. 
Mielenrauhaa. 
Puhtautta. 
Vapautumista maallisuudesta. 
Antautumista. 
Täydellistä selkeyttä. 
Kaikkea sitä näiden kristallitiikereiden olisi tarkoitus kantajalleen ja lähimmäisille suoda. 


Huomaan nuorukaisten vaipuneen meditoimaan samoin, kuin heidän opettajansakin ja näen jokaisen kasvoilla pelkkää hyvyyttä, puhtautta ja vapauden tunnetta. Haluan niin kovasti oppia samaa! Istahdan aukion reunalle, otan oikeanlaisen asennon ja suljen silmäni. Yritän antautua vain ja ainoastaan musiikille ja mielenrauhalle. 




Jokin siinä musiikissa, siinä paikassa ja siinä seurassa saa minut otteeseensa. Tunnen henkisyyden voimakkaasti. Tunnen kyynelten valuvan silmiini vapaudesta. Tunnen pakahtuvani siitä tunteesta, että kaikki paha katoaa sisältäni. Tunnen sen kristallin ja niiden tiikereidenvoiman astuvan sisälleni ja tunnen kerrankin elämässäni eläväni! 


Tiedän, että minun tulee antaa itselleni aikaa. Minun tulee pysähtyä ja kuunnella sisintäni. Vapautua pahoista asioista ja antaa kristallin kirkkaan universaalin täyttää minut uudestaan ja uudestaan. Kaikki itsekkyys on poissa. Kaikki vihan tunteet. Pelot ja kiireet. On vain hyvyys ja voima. 
Elämän voima. 
Mielen rauha. 


Tämä matka avasi silmäni. Opin tuntemaan itsestäni uusia puolia. Heittäytymään täysillä jonnekin aivan uusiin ulottuvuuksiin. Pois tästä maallisesta. Pois ahneudesta, itsekkyydestä, vihasta. Tällä matkalla opin löytämään keinot muotoilla ajatukseni ja mieleni hyväksi. Löysin viisautta, rakkautta, auttamishalua, voimaa, nöyryyttä elämää kohtaan. 


Ja ne tiikerit... Kristallin kauniit tiikerit. Ne jatkoivat juoksemista kristallisen tulipallon sisällä myös minun mieleni syvyyksissä. 


Heräsin... 
Huomasin nukahtaneeni kirjan kanssa sänkyyn. Musiikki oli jo loppunut hetki sitten. Kirja tipahtanut lattialle. 
Nostin kirjan yöpöydälle, nousin vuoteeltani ylös ja samalla, kun kävelin olohuoneeseen katsomaan ulos ikkunasta kuutamoa, mielessäni oli äskeinen uni. 
Minun oli hyvä olla. 

Makrohaasteeseen korea/kaunis:
Niin kristalli kuin mielikin. ;)

Kommentit

Susanna sanoi…
Oi miten ihana uni ja kuvat ja mielikuvat. Kiitos kun kerroit!
kaari3 sanoi…
Usein myös uneni ovat rauhallisia ja toivorikkaita, painajaisia en ole nähnyt vuosiin. Kiva postaus!
Viltsu Mari sanoi…
Enkuli, kiitos. arvelinkin sinun ehkä tykkäävän, koska olet kanssani samanlainen buddha-hömppä. ;)
Viltsu Mari sanoi…
Susanna, no oleppas hyvä. :D Ja kiitos sinullekin!
Viltsu Mari sanoi…
Kaari3, kuulostaa hyvältä. Olet saanut upean unilahjan, kun et painajaisia näe. Jatkossakin toivon samaa rauhallisuutta sinulle.

KUUKAUDEN TOP 3

Joulukalenteri luukku 24 : ARVONTA ja sateenkaarikuusi

On Jouluaaton aika. Hyvää joulua sinulle ja läheisillesi! Olkoon Joulusi kiireetön ja häynnä rakkautta. 
Tänään pääset näkemään meidän tämänvuotisen sateenkaarikuusen ja osallistumaan Ruojonjuuren tarjoaman joululahjan arvontaan! Lahja ei kerkeä tälle eikä huomiselle illalle, mutta taatusti nautit siitä vähän myöhemminkin. 

Vaihtelemme kuusenkoristeiden väriä joka joulu. Viime jouluna oli ruskeaa ja kultaa, nyt sateenkaarikuusi vuorossa. Idea lähti rakkaan soulsysterini, Susannan lahjasta, joka vuosi sitten pursuili ihania värikkäitä kuusen koristeita. 

Osa koristeista on entuudestaan omia ja nähneet jo useamman joulun. Ja vaikka värikäs kuusi onkin nyt, mitään gayprideä tämä ei edustaisi. Sen verran hillitty kuitenkin. Osansa varmasti tekee valkoinen luminen väri pohjalla.


Tällä kertaa jätettiin isot pallot kokonaan pois. Nämä pienet pallot ovat kahdesta eri setistä. Toisessa oli erilaisia kultapalloja ja toisessa värikkäitä matta-ja kiiltäväpintaisia palloja. 

Kuusessa on joka kert…

Dermosil joulukalenteri unboxaus 0/24

Availin joulukuussa Dermosilin joulukalenterin luukkuja ja koska tämä kosmetiikkajoulukalenteri  on ollut vähemmän esillä blogeissa, päätin esitellä sen teille nyt tammikuussa.


Kyseessä on edullinen joulukalenteri verrattuna muihin kosmetiikkaa sisältäviin joulukalentereihin. Hintaa oli vain 40 euroa ja mielestäni rahan arvoinen laadukas paketti.

Monet muut vastaavanlaiset kalenterit maksoivat satasen pintaan. Hinnat toki määräytyvät sisällön mukaan. Dermosilillä tuotteet olivat edullisempaa ja suoraan ilman välikäsiä toimitettuna, ihan yhtälailla käyttökelpoista ja jännitys säilyi koko joulukuun aina aattoon saakka. Toki takakannessa oli sisältö kerrottu ja unboxauksia löytyy netistä, mutta pidin itseni mahdollisimman hyvin pimennossa siitä.


Ostin kalenterin itse, joten mistään blogiyhteistyöstä ei ole kyse. En siis hyödy millään tavoin kalenterin esittelystä.


Vaikka joulukuu onkin jo takanapäin, tulethan silti avaamaan luukut kanssani. Sisältö ei ole maitosuklaata ja tonttuleluja, va…

Kuopio, Suomi Finland

Kuopio on kotini. En voisi kuvitella asuvani jossain muualla, pienessä tai suuren suuressa kylässä tai kaupungissa tällä hetkellä, jos koskaan. Toki joskus haaveilen muutosta Turkkiin, mutta silti Kuopio on ja tulee olemaan minun Suomen kotini. 
Tiedän kyllä, mitä ne kylät ja cosmopolitat pitävät sisällään ja houkutuksia on kaikkialla, mutta on myös nähtävä lähelle ja löydettävä houkutuksia myös omasta kodista. Aina ei pidä olla tarvetta saada lisää ja lisää tullakseen onnelliseksi. Minulla on jo kaikkea! 

Kuopio ei ole syntymäkaupunkini ja olen asunut muissakin kaupungeissa ja elänyt oman aikani pitäjilläkin. Kuopio oli kuitenkin haaveeni jo lapsena ja tänne tulin sen jälkeen, kun olin nähnyt ensin muutakin Suomea. Enkä ole katunut. Täältä löytyi myös elämäni nainen, jota kutsun blogissa Muruseksi. 

Shoppailumahdollisuudet ovat runsaat. Matkus shopping center tunnetaan myös nimellä Ikano tai Ikea. Tämä pitää sisällään muutakin kuin pelkästään ison kaksikerroksisen Ikean. Kauppoja ja…