Siirry pääsisältöön

Penispumppu aamiaispöydässä

Nyt on kaikki kirjat naputeltu kauppaan. Olipas siinä urakka! Ensin valkata, mitkä myydäänpois. Sitten valokuvata ne, katsoa kunto, ajaa koneelle, muokata kuvat oikeaan kokoon, naputella kirja kerrallaan kauppaan, otsikot, tekijät, kuvaus, hinnoittelu, tallentaa ne... No, menihän siinä kaiken kaikkiaan vissiin 5 tuntia!

Tänä aamuna heräsin armottomaan jysäriin. Silmät puolitangossa sirrittelin katsoa rakastani, joka kömpi ottamaan minut kainaloon. Se on paikka, jossa on aamuisin ennen heräämistä oltava. ;) Ihan pakko. ;) Takerruin oikein tiukkaan otteeseen ja mietin, kuinka onnekas olen.

Aamupalalla ajatukseni sitten lähtivät lentämään jonnekin ihan päättömyyksiin. No, onko sekään mikään uutinen?! Tuskin! Siinä piirakkaa ja kinkkua käsitellessäni, ajattelin penispumppua ja rintapumppua. Ok, vaatinee tarkennuksia? Siis riisipiirakkaa ja kinkkua siihen päälle, oli aamupalalla. Ja mitä nuo ko. pumput taas tekivät ajatuksissani, niin kerron kyllä tarkemmin, halusit tai et. ;)

Katsoppas, kun olin lyhyt ihminen jo aiemminkin. En sentäs lyhytkasvuinen, mutta nippanappa 160cm ylittänyt. Juu, tiedän, että siellä ruudun sillä puolen joku teistä on nippa nappa 150 cm mutta sille minä en voi mitään. En sillekkään, ettei omaa pituuttani ole tämän enempää siunaantunut.

Silloin nuorempana , vielä 6 vuotta sitten, käytin korkokenkiä, jotta pituutta olisi hieman enemmän. Minä rakastin korkeita korkoja! Ei mitään piikkikorkoja, vaan paksuja pohjia, tolppakorkoja, tukevia korkokenkiä. Naisellisia, kauniita ja silti hyvin istuvia.


Nicki Minajin tolpat nyt kuitenkin on kaukana niistä minun kengistäni, vaikka periaatteessa juurihan minä kuvailin jotain tuollaista. Eikös?  Tarkoitin nyt kuitenkin hieman "normaalimpia" kenkiä. Korkojeni korkeus vaihteli aina 13 cm:iin saakka. Pikkutytöt ihastelivat aina kenkiäni ja halusivat kokeilla niitä. Minua pelotti heidän nilkkansa, joten olin hysteerisenä aina siinä vieressä kiinni ottamassa. Omat nilkkani eivät pelottaneet, vaikka muistan kerran kaatuneeni korkkareissa. Tai oikeastaan kahdesti. Eka kerta tapahtui koiraa taluttaessa, kun jossain pihassa joku häiskä pamautti aivan yhtäkkiä lautakasaan laudan vauhdilla! Säikähti koira ja säikähdin minäkin! Ja lensin kaarella nurin koiran nyhtäessä varoittamatta säikähdysjuoksuun! Voi toista... Se ilme, kun huomasi minut mahallani maassa, verta valuvana. Oli niin häpeissään, mutta minä hymyilin ja sanoin, ettei se sen koiran vika ollut! Sitä häiskää mä mulkasin pahemmin, sillä hän tajusi tilanteen ja hymyili vaan mitään tekemättä tai sanomatta! "Anteeksi"? "Voinko auttaa"? "Sattuiko sinuun"?

Se toinen kaatumiseni oli, kun kaverini lähti juoksemaan alamäkeen ja kaappasi minut käsikynkkään kiinni. Sain vaan huudettua, että ÄLÄ! Mulla on korkkarit ja en voi juosta niillä! 
Se oli kaikki, mitä kerkesin, sillä kaveri laski samoin tein irti, alamäessä, juoksuvauhdissa ja mä lensin kaaressa ilmaan ja maahan, taas mahalleni, tottakai. Tällä kertaa säästyin ruhjeilta. :)

Muuten kyllä korkkarit olivat oikein oivalliset. Ihanat. Rakkaat!


Sitten, kun mun selkä meni siihen kuntoon, että työt oli lopetettava, silloin en enää pystynyt kävelemään korkokengilläkään. Enkä olisi enää uskaltanutkaan, sillä kipujen myötä tasapaino alkoi horjua ja ne hermosätkyt, jotka saattoivat heilauttaa tukevastikin maassa seisovan Viltsun seinää vasten. Saatikka yläilmoissa tolpan varassa. Se oli kuin avioero, kun korkkareista luovuin. Sattui sieluun kovasti! Kirppikselle lahjoitin osan, osan otti sukulaislikka. Minulla kun ei ole mitään silsaa tai muuta viljelmää jaloissa. No ei kyllä muuallakaan. :D

Minulle korkkarit olivat osa naiseuttani ja se vietiin minulta. En halunnut siirtyä lenkkari-tyyliin, mutta välillä se on ollut pakollistakin! Turvallisinta ja helpointa. enhän aina ole voinut laittaa edes kenkiä jalkaani, ellei ne ole sujauta jalkaan vaan-kengät. 

Kun selän tilanne oli pahentunut tarpeeksi pahasti, etten enää kestänyt sitä kipua yhtään päivää enempää, oli pituutenikin jo romahtanut jonkin verran. Olin siis lyhykäisyydessään vieläkin lyhyempi! silloinhan minut sitten leikattiinkin.

Se leikkaus toi minulle takaisin kadottamani pituuden! JIPPII! Kasvoin hetkessä! IIISO tyttö. ;)

Nyt päästään sitten siihen penispumppu ja rintapumppu asiaan. :D Vihdoinkin! 

Mietin nimittäin Murusen kanssa yhtä kätköasiaa, että eihän sen tarvitse kovin korkealla olla, kun minä en sinne näe. Murunen taas on meistä se pitempi ja jokainen sentti, mitä meillä eroa on pituudessa, on hänelle eduksi. Mietin siinä sitten tuota leikkauksen jälkeistä pituuden palautumista ja siitä se ajatus sitten lähti!

Jos olisi niin iso penispumppu, että saisi sillä imaistua minut kokonaan sisuksiin ja pumppaisi pituutta muutaman sentin lisää?! :D Tai rintapumppu! Mutta siis pituuteen, ei näitä rintoja enää suurentaa tohdi! :D  Muistikuvani rintapumpun käytöstä imetysaikaan olivat sen verran ikävät, että sen hylkäsin heti ajatuksistani pois. Ei taitaisi kuitenkaan sellaista kotikäyttöistä pumppua olla keksitty, millä minä imaiseisin itselleni pituutta varteen lisää. Siispä jatkossakin kuljen jalat syvällä pefletissäni. Ja todellakin, ilman korkkareita edelleenkin. :S


Näihin tunnelmiin, näihin ajatuksiin, hersyvää alkavaa viikkoa!

Viltsu


Kommentit

Kiki sanoi…
Musta voisi pumpata sulle puuttuvia senttejä :D Nuorempana varsinkin oli kova paikka olla aina se päätä pidempi :)
Minä en ole koskaan omistanut korkokenkiä. Ennen tekolonkkaleikkausta jalkani olivat eri pituiset. Toinen jalka oli 4,8 cm lyhempi, joten en olisi pysynyt pystyssä.

Sain muuten sydärin tänään kun löysin suloisen myrkynkeittäjä-kortin kaiken askartelurojun seasta. Lähetän heti huomenna tulemaan
Vilimarika sanoi…
Kiki, niinhän se on, että pitkäkin tuntee olevansa välillä liian pitkä, sitä paitsi aina joutuu kumartunaan kaikkialla. :)
enkuli, älä murehdi. Ihastelin niin muita kortteja, etten edes tajunnut, että yksi puuttuu! Se extrakin kun oli mukana. :)

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Tervetuloa syksy: Syksyinen atc + TUTORIAL

Luonnon syksyinen kauneus saa ihastumaan itseensä. Puiden oranssit ja punaiset lehdet, keltaiset sienet metsässä sekä upeat muuttolintuparvet, jotka toivottavat hyvää syksyä kiljahduksineen meille Pohjolaan jääville.

Syksy on yksi suosikeistani, sillä syksyisin voi kääriytyä rakkaan kainaloon tunnelmoimaan tähtitaivasta tai lumoutuneena katsomaan iloisena liehuvaa nuotion liekkipatsasta. Pimeällä tuli on niin eriä, mitä valoisan aikaan.


Syksyisin on taivaallista laittaa villasukat jalkoihin ja ylisuuri villapaita ylle. Vetää jo valmiiksi virttyneen ja venyneen villapaidan helma polvienkin yli sohvalla kyyhöttäessäni. Pöydällä höyryää lämmin matcha ja kädessäni on englanninkielinen kirja tai muotisuunnittelupeli tabletilla. Ah, elämää!


Tämä postaus on osa Blogisisaret-yhteisön Tervetuloa syksy-postauksia. Löydät kaikki aiheen postaukset täältä. Teemapostaukset jatkuvat pitkälle lokakuuhun. Pysykäähän kuulolla. Blogisisarista löytyy taitavia eri aihepiireistä bloggaavia naisia ja minulla…