Ystävillä siunattu, osa menetetty

Nyt on uudella paistinpannulla kokattu ensimmäiset kerrat. Toimii niin paljon paremmin, kuin se vanha kupruileva ja ohutpohjainen pannu. Kyllä kelepaa! Kiitos vielä bikke ja Ecosto!

 Kelepaa myös herkkuja esitellä muutenkin, sillä mulla on maailman parhaimmat, ajattelevaisimmat ja kilteimmät ystävät, mitä maa päällään kantaa! Nimittäin itsekkäiksi heitä ei voi sanoa! Ei myöskään saidaksi tai mitään muutakaan negatiivista. Voisin paremminkin käyttää kehuskelevia sanoja heistä.

Ystävältä sain muutama päivä taaksepäin pilttipurkkeja ja raparperiä. Ihan luomu-naturelli-oman pihan raparperiä oli kerännyt kassiin ja toi meille. Pilttipurkkeja tarvitsin projektiini nimeltä Nappikauppa, eli jotta saisin askarteluhyllykkööni napit sävy sävyyn esille. Helpottaisi hivenen sitä nappien käyttöä ja inspiroisi käyttämäänkin niitä! Otappa jostakin isosta sekamelska-ämpäristä nappi, kun et tiedä edes mitä etsit, minkä väristä on tarjolla ja kaikki siellä sekasin. Huoh! 

Raparperistä on tehty nyt jo piirakkaa ja kiisseliä ja smoothieta. Nam nam. Mitähän lopuista keksisi?

Eilen taas yksi ystäväni tulla tupsahti piristämään ja helpottamaan arkeani. Oli kyllä paras tulijainen juuri sille päivälle! Nimittäin Riina oli pakannut pakettiin perunoita ja jauhelihaa eilispäivän ruuaksi! Enää en tarvinnut miettiä, mitä sitä jaksaisin tehdä ruuaksi. Tein perunat ja jauhelihakastikkeen! Nopea, helppo, yksinkertainen ja silti maukasta! Lisäksi saatiin ihanaa, omatekoista mustikkapiirakkaa jälkkäriksi! Eikä siinä vielä kaikki! Kaunis tuunattu purkki sisälsi teetä ja karkkia. :) Lisäksi tuli etukortti, jolla saataisiin alennusta, jos käymme ulkona syömässä joku kerta. Itseasiassa meillähän on vuosipäivä ihan kohta. ;) Lisäksi vielä sinisiä(meidän molempien lempiväri) sytykeruusuja, joilla saadaan notski syttymään, jos ei ole tarpeeksi kuivia puita tai sopivan pikkusia syttöjä. 

Muutenkin oli mukava rupatella ja saada muutakin ajattelemisen aihetta, kuin tuo viiltely ja säteily ja aaltoilu taustalla. 

Sitten tuli posti. Kotilaiskan atc-vaihtarihaasteen tarpeet. Siinä on puuhaa toviksi. Helpot materiaalit saisivat hetkessä inspiroitumaan atc-kortin tekoon, mutta haasteellisuutta lisäsi mukana tullut samoista materiaaleista tehty kortti! Se, mitä itse ajattelisin, olikin jo valmiina Kotilaiskan tekemässä kortissa! Juu, en aio kopsata enkä tehdä samanlaista, joten aivojumppaa näille kemikaalien tuhoamille aivoille tuossa kuoressa tosiaan on, jotta saan niistä samixista erixen. ;)

Ystävät... Että olenkin onnekas! Kiitos teille!

Mitäs sitten? No illan aikana pari etäystävää viestittelivät kanssani facebookissa ja koko sen illan ajan kyselivät joko vointini on parempi. toinen yritti manata kipua pois, leikisti. ;D Ihana! Sitten piristi tämä toinen DT-uutisilla, joten lisää puuhaa ja tiedossa ihanaa kiitoslahjaa. Voi että!

Mietin eilen ystäviäni ja heidän vilpittömyyttään. Mieleeni tulvahtivat myös muutama menneisyyden ystävä tai tuttava, joiden kanssa sukset menivät ristiin ja erohan siinä tuli. Kuinka joskus voi asiat muuttua niin täysin. Lapsuudessa ystäviä olivat kaikki ne, joilla oli kaunis koulureppu tai jotka leikkivät just sillä hetkellä mun kanssa. ;) Isompana sitä oppi erottamaan leikkikaverit ihanteista ja ystävistä. Suretti, kun paras ystäväni muutti pois eri kaupunkiin. :( 

Yhä edelleen on joitakin koulukavereitani elämässäni. todellisia ystäviä. Tärkeitä. Olen itsekin muuttanut niin paljon ja niin kauas, ettemme näe kovin usein. Onneksi on välineitä, joilla yhteydenpito onnistuu maailmankin ääriin. Ulkomaillekin.

Joillekin ystävyys on sitä, kun toisella menee huonosti niin tuntee itsensä tarpeelliseksi. Ja kun se huonompiosainen löytää keinon parempaan, auttaja alkaakin kadehtia, turhautua ja "jää toimettomaksi". Näin kävi erään ystävyyssuhteen kanssa. Kun olin onneton, olimme ystäviä. Kun olin onnellinen, sain lokaa niskaani. Ensin en ymmärtänyt mistään mitään, mutta onneksi viisaammat kertoivat, mistä oli kyse. 

Alkoholi on myös yksi tekijä, mikä on erottanut joskus ystävästäni. Hän itse valitsi mielummin viinan ja ainaisen humalan, kuin ystävyyden. Yritin roikkua siinä aikani mutta kun niin selkeästi sanottiin, että painua Hel***tiin, ellen ryyppää mukana tai toimi hänen pillinsä mukaan ja sen mukaan, että viinaa riittää ja hänellä on hauskaa. Juu, ei kiitos. Hauskaa voi pitää ilman viinaakin. 

Hassua, että kaukaisuudesta muistan erään, jonka kanssa emme juurikaan olleet kuin kaveriasteella, mutta kaikkien näiden vuosien saatossa olemme nyt viime vuosina ystävystyneet. siinä näkee, että joillekin kelpaan täysin itsenäni kaikilla mausteilla. Kyllä tällaiseen tyyppiin voi ihan hyvin tutustua ja ystävystyä. 

tottakai joskus luulee törmänneensä ihaniin ihmisiin ja sitten heti kohta huomaakin olleensa väärässä. Turhauttavaa, mutta onneksi heti alkupuolella, kuin vuosien jälkeen vasta. 

blogiystäviäkin on ja on ollut. Ei tee ollenkaan vähempiarvoiseksi se, ettei tapaa kasvotusten, jos muuten tulee juttuun hyvin. Toisinaan "Kasvottomuus" on hyväkin, niin voi purkaa tuntemuksiaan ihan suoraan pelkäämättä, että kohta naapuri kertoo ne eteenpäin. :)

Tällaisia ajatuksia tänään.
Kiitos ystävyydestä ystävilleni ja teille muillekin, kiitos että olette siinä, lukemassa juttujani.

Viltsu