Luontoretki


Viikonlopun puuhiin on kuulunut ulkoilu siitäkin huolimatta, että molempina päivinä on satanut vettä ja tänään myös ukkonen jyrissyt. Hyvin pitkälti ulkoilu on kiinni kahdesta asiasta: 1. Asenteesta ja 2. varustuksesta.

Sade ei meitä pelota, ei haittaa eikä pidättele. Kesäsade on lämmintä ja vilvoittavaa. Kaatosateen tullessa suojaa löytyy aina jostakin ja jos ei, niin sitä varten olemme varanneet vaihtopaidat reppuun ja repussakin on sadesuoja. :)


Olimme kävelleet kilsan verran, kun se sade sitten alkoi. Ensin pieni pikakuuro, jonka olimme puun alla ja etsimme geokätköä, mutta se kätkö ei vaan löytynyt. Siispä lähdimme jatkamaan matkaa. Ajatus heräsi siinä heti kohta, että istahdamme hetkeksi paikalliselle nuotiopaikalle huilaamaan, jotta pystyn jatkamaan sitten taas matkaa paremmin. sopivasti pääsimmekin pitkospuita pitkin nuotion suuntaan, kun sade alkoi yltyä ja suoraan ämpäristä kaataa vettä niskaamme. 


Loikkaus puuliiteriin ja sateen suojassa kastumatta. Katto alkoi vuotamaan muutamasta paikasta, mutta se vaan nauratti. Ampiaisellekin tuli hätä päästä samaan suojaan ja katselimme toisiamme hetken silmiin, kumarruin ja päästin sen tuonne puiden sekaan sadetta pitämään. Sulassa sovussa hissukseen siellä oltiin, huilattiin ja pidettiin sadetta. Onneksi satoi, niin ilma hieman viileni siitä porottavasta helteestä.


Kun se kovin sade vielä jatkui, otimme muutaman pisaratomaatin aiheeseen sopien välipalaksi ja vettä. Sitten taas odotimme ja kyllä vain, kuuro meni ohi. Tuo ehkä puolisen tuntia kestänyt tauko antoi minullekin lisää voimaa jatkaa, joten seuraavaa kätköä kohden matkaan mars mars.


Matkalla, luontopolulla kun olimme, tuli erilaisia informatiivisia kylttejä vastaan. Luettiin, että sillä alueella oli mm. sammakoita, vesiskorpiooneja, hyttysiä... No, hyttysiä olikin jo nähty, muttei tunnettu, sillä kunnollinen hyttysmyrkky auttaa asiaan.


Sieltähän se sammakkokin sitten löytyi, luontopolulta tepastelemasta sateen jälkeen uusiin tehtäviinsä. Iso se oli! Ja komea! 


Matkalla löytyi kätkö jos toinenkin ja maasto muuttui välillä koivikoksi, välillä sekametsäksi ja välillä kuusikoksi. Rannalla erilaisia lintuja kutsuivat toisiaan, kaislikosta lähti hauki matkaan.



Mitä korkeammalle polku vei, sitä komeammalta alkoi maisemakin näyttää. Istahdimme huilaamaan kallion päälle upeisiin maisemiin. Aurinko lämmitti ihanasti.  Otimme tovin aikaa aurinkoa tuolla ja nautiskelimme eväitämme. Oliiveja, aurinkokuivattua tomaattia ja salaattijuustoa sekä pisaratomaatteja. Vettä tietysti juomaksi. lämmin päivä ja kunnon hikilenkki vaatii aina vesipullon mukaan.




Välillä tuntui siltä, että maasto oli helppoa kulkea, välillä sitten mietitytti, mistä pääsen jatkamaan matkaa, sillä eteenpäin oli päästävä, mutta maasto alkoi muuttua hankalammaksi. Onneksi kuitenkin vaellussauva oli mukana ja luja tahto. Se ajatus, että minähän pystyn tähän! Ja pystyinkin! Se vaati vaan sinnikkyyttä, muutamia kertoja pitempää reittiä, jotta pääsin kiertämään vaikeimmat kohdat ja useita huilitaukoja. Pitkiä taukoja! 


Kyllä tuolla retkellä kelpasi olla! 


Sirkutus puun kolosta kertoi vauvalintujen olevan nälissään. Hiljaa ohi ja pois. Olkaa vaan rauhassa!


Kaiken kaikkiaan 6 tuntia vaellusta. Kannatti, vaikka olikin rankkaa! Minä tein sen! JEE!

Tänään oli helpommat kätköt ja autolla melkeinpä vierelle. Mitä nyt naatiskeltiin vaan elämästämme, ja tietenkin toistemme seurasta. 

Jätskikin piti saada. Kesäherkkua. Nam nam

Tätä on meidän kesä!

Kommentit

  1. Hirmusen kauniita kesäsiä kuvia! :) Ihanaa alkavaa viikkoa! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari