Jossittelua

Jossittelu ei kuulu tapoihini. Se jossittelu kun ei vaan auta asioissa. Jossittelun sijaan tulisi kulkea siihen suuntaan, mikä tekisi jossitteluista kun tai nyt-asioita. Jos laihtuisin... Kun laihdun tai nyt olen laihtunut. siinä esimerkki. Nyt kuitenkin teen poikkeuksen ja jossittelen kokonaisen postauksen verran. Hurrrjaa. ;)

JOS minulla olisi tarpeeksi paljon rahaa, mitä tekisin?

Jos olisi varaa, ostaisin kesämökin ja oman kodin meille. Olisi ihana laittaa pihaa, istua aamukahville terassille tai saunan jälkeen pyyhe ympärilläni istahtaa terassille katselemaan auringonlaskua. Syöttää sorsia laiturilta ja pistää pihalle nuotio palamaan.

Jos olisi varaa, ostaisin mopoauton tai pikkumönkkärin ja ajelisin sillä kaupalle ja takaisin. :) Tai sitten ajokorttikin ja smartti. Ei, en halua isoa mersua enkä bemaria. Minä ostaisin pienen ja kätevän kopperoisen ja sen maalauttaisin metallinhohtovärein. Jokin sähäkkä väri, jotta näkyisi kaukaa jo, että Viltsu tulee, pois alta!

Jos olisi rahaa tarpeeksi, lähtisimme Murusen kanssa ulkomaille syksyllä tai talvella. Kävisimme jossakin eksoottisessa paikassa, missä ei turisteista ole tietoakaan. Vaikkapa Nepaliin tai Gambiaan tai Madagascariin. Jonnekin kauniiseen, erilaiseen maahan. Kylään. sinne, missä voisi niitä köyhiä ihmisiä auttaa mielummin, kuin pohattoja.

Jos saisin jostakin tilaisuuden, teettäsin erään kosmeettisen leikkauksen. En sitä kerro julkisesti, joten sori. Mutta kyllä näin on, plastiikkakirurgille menisin. Ja juu, ei ole botoxeista tai rasvaimuista ja silikoneista kyse!

Jos olisi rahaa tarpeeksi, menisimme naimisiinkin. Pikkuhäät ja itse tehden paljon, mutta maksaahan ne sormuksetkin jo.

Jos olisi varaa, kävisimme teatterissa ja sitten syömään sen jälkeen. Tai leffassa ja syömässä. Tai vaikka edes syömässä...

Rahasta viis. Ei ole, eikä ole tulossakaan. Jos olisin edes siinä kunnossa, että voisin liikkua enemmän, ja olisi varaa, menisin kuntosalille. Olisi ihanaa! Kävin sillon, kun olin terve. Ja aerobicissä ja lenkillä. uimassakin kävin. Nyt vaan jossittelen ja jumppaan ja kävelen.

Jos olisin terve, olisin töissä ja nauttisin niistä asioista, mistä vaan jossittelen nyt.

Postaus on tällainen jossittelupostaus, mutta ei hätää! En ole mitenkään jossittelufiiliksissä kotona. Oikein ihana Juhannus takana ja painokin putosi nelisen kiloa tänä aikana. Sen verran tuli suklaafondueta ja hedelmiä mussutettua ja picnicilläkin oltua. :) Johan tuota on toistakymmentä kiloa lähtenytkin pois. Että jossittelusta toimeksi, kun kerta siihen on mahdollisuutta nyt. Teen todellakin ne asiat, mihin pystyn. Kaikkea en saa ja sen kanssa on elettävä. Jotain kuitenkin saan ja nautin siitä!

Nautinnollista alkavaa viikkoa!

Kommentit

  1. Voi voi, vähän saman suuntaisia on munkin jossittelut. Joskus jotain pystyykin saavuttamaan, mutta toisinaan on niin tiukkaa, että ei niin mitään ylimääräistä voi ajatellakaan.

    Kuntosalimaksun yritän haalia kokoon vaikka hampaat irvessä, osittain saan työnantajan maksamaan sen. (Tietty summa vuodessa, minkä maksaa.) Mutta aina ensin hankin lapsille, sitten vasta meille aikuisille, jos pystyy.

    VastaaPoista
  2. Minä näen meidän yläkerran huoneet valmiina silmissäni JOS olisi rahaa, samoin pihan... :) Mutta pikkuhiljaa ja sitten tuntuu saavuttaneensa jotain suurta...

    VastaaPoista
  3. On se hyvä, että on haaveita :)
    Miulla jos olisi rahaa, perustaisin oman pikku putiikin. Ja sitä rahaa pitäisi olla sen verran, että pärjäisi tuon putiikin kanssa, ei tarvitsisi tuottaa muuta kuin sen, ettei miinukselle menisi. Jos olisi vielä enemmän rahaa, ostaisin kesämökin, veneen tai matkailuauton.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari