Siirry pääsisältöön

Juhannuksen onnellisin ajatus

Joskus miettii, ettei kukaan voi tietää sitä määrää, mitä elän, tunnen ja koen joka hetki sairauteni vuoksi. Sitä kivun määrää, sitä pahan olon määrää, sitä väsymyksen määrää, sitä tyhjyyden määrää, sitä ihan niin monien asioiden määrää! sitten katson rakastani, joka kulkee rinnallani tätä elämää ja ajattelen, että hän jos kuka tietää eniten minun jälkeeni, mitä tämä sairaus on minulle tehnyt ja miten sen kanssa taistelen.

Kuulen Muruseni sanovan, että "voisinpa auttaa jotenkin", "Kunpa osaisin helpottaa kipuasi", "Anna mä teen, kun sulla alkaa taas jalka linkata", "nyt lepotauolle", ...
Silloin tiedän, että hän on oppinut kuulemaan ja lukemaan minua sanomattakin. Ja kaikki se, kuinka hän toimii ilman itsensäkkään sanomisia. Ottaa portaissa käsilaukkuni tai kantamukset, jotta saan kaiteesta kiinni ottaa, odottaa metsässä minua, että pääsenkö samassa vauhdissa tulemaan, ojentaa käden, että saan tukea, ettei tule täräytystä... Tiedän, että hän tietää. Hän näkee. Hän osittain jopa tuntee.

Kuinka äärettömän raskasta se voikaan olla omaiselle lukea toista, nähdä toisen kärsivän, pyyhkiä tuskan hikeä otsalta tai kuivata kyyneliä poskilta, vetää jaloista keventääkseen selinmakuulla selän painetta tai asetella tyynyjä jalkojen alle helpottaakseen tuskaa. Tai suunnitella Juhannusta tai joulua tai vapaapäivää ja samalla miettiä, peruuntuuko suunnitelmat kipujen vuoksi. Pettyä sen vuoksi, ettei taaskaan ollut siinä kunnossa. Silti lohduttaa ja sanoa, ettei se minun vikani ollut.

Voisin vajota alas säälimään itse itseäni ja voivotella, kuinka surkea elämä minulla onkaan, mutta katsoessani rakastani ja tuntiessani sen valtavan rakkauden häneltä, tiedostaen sen menetyksen, mitä sairaan ihmisen kanssa eläminen on hänellekin, silloin tiedän, etten edes voisi vajota sinne itsesääliin! Mitä mä itseäni säälisin?! Minullahan on kaikki mitä tarvitsen! En ole yksin! Ette arvaakkaan, kuinka suuri siunaus on saada elää sellaisen ihmisen kanssa, jota rakastaa suuresta sydämestään täysillä ja joka rakastaa minua vähintäänkin yhtä paljon, jollei enemmänkin, koska on valmis luopumaan kaikesta siitä, mitä ilman minua olisi ollut. Se määrä on jotain niin suurta, etten itse voi edes ymmärtää sitä lukua. Lukua, jota ei voi millään mittarilla laskea!

Minun ei tarvitse tehdä tänäkään Juhannuksena Juhannustaikoja eikä juosta alasti tietokonetta ympäri nähdäkseni chatista webbikameran kanssa tuleva puolisoni. Riittää, kun käännyn tietokoneelta pois ja katson häntä suoraan silmiin. :)

Se ilo ja onni, mitä tunnen rinnassani, molemmissa, sen jos voisin teille kertoa... Osoittaa jotenkin. Yritän muutamien kuvien avulla.

Hyvää Juhannusta kaikille!!!

Viltsu




Kommentit

Vilimarika sanoi…
Tuli tuosta itsesäälistä mieleeni, kun toisinaan törmään niihin, joilla se itsesääli tai huomionhaku on päällä, he suorastaan paisuttelevat asioita ja kilpaavat siitä, kummalla on vahvemmat tai enemmän lääkkeitä jne. Nyt en enää jaksa vastailla heille lukumääriä tms, vaan jatkossa vastaan: jokainen lääke on liikaa. Jokainen negatiivinen tunne liikaa. Haluan mielummin kertoa terveistä asioistani. Niistä mikä on hyvin. Palautella niillä hyvillä asioilla. Sairaus on väärin ja sillä en halua "mässäillä". Minä haluaisin olla terve edes yhden päivän! Enkä sairaamoi kuin sinä tai enemmän tutkimuksia tai lääkkeitä kuin sinulla. Mä en oikeasti jaksa enää kuunnella, kuinka silmät kiiluen kerrotaan uusista pillereistä ja niiden vahvuuksista, kukin se olisi jotenkin hienoa! Siis en tarkoita nyt sitä etteikö avun saanti ole hienoa, vaan kun siitä ei ole kyse kaikilla. En ehkä osaa taas kirjoittaa oikein mitä tarkoitan...
Kehua määrillä, huomionhakua ja itsesääliä. Minä haluan puhua muustakin kuin siitä kuinka sairas olen. Olen muutakin kuin kävelevä kipeä selkä! Kerro toki sinä itsestäsi, sen sallin. Kilpailla en halua. Sitä tarkoitan. Ero on suuri kertomisella ja kilpailulla.
Phedra sanoi…
Hyvää juhannusta! <3
MB sanoi…
Mukavaa juhannusta sinne teille kaikille meidän koko perheeltämme.
Liisax sanoi…
Ihanaa juhannusta!

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…