Siirry pääsisältöön

Juhannus 2013


Juhannukseemme ei kuulunut kännipäissään sekoilut, ei viinan lotraus tai rattijuopomus. Juhannukseemme ei kuulunut örvellys eikä oksentelu. Tylsääkö? No ei todellakaan!
Se, kuka haluaa kännissä sekoilla ja itsensä nolata, ihan on oma asiansa. En kiellä ketään aikuista juomasta, jos se tekee onnelliseksi tai on hauskaa. Voin kuitenkin kertoa, että hauskaa on ilman viinaakin. Ainakin meillä. 



Juhannukseemme kuului tutkia geologisia löydöksiä. Tutkimme jääkauden aiheuttamia luonnonilmiöitä. Opimme muunmuassa tutkailemaan glasiaalisen mannerjään kuljettamia lohkareita, niiden synnyttämiä luolia ja millaisia jälkiä irtain maa-aines on jäätikön liikkumisenergiassa hionut kiviin ja kallioihin. Tylsääkö? Ei sentäs! 


Sää salli oikein hyvin. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire auttoi itikoiden häätämisessä. Kiipeilimme kallioille ja tutkiskelimme luolia. Huilailimme porukassa eväitä nautiskellen niin kallion päällä, kuin lammen rannassakin nuotiolla.


Kerrottakoon, että känniläisiä nähtiin kyllä matkallamme ja mietimme, "kuinka kaunis nainen voikaan olla humalassa"... Tai ei. Ja kuinka fiksu ihminen muuttuukaan ääliöksi, rasittavaksi jankuttajaksi, humalassa. Nostan hattua nuorille, jotka pitivät seuraa tälle humaltuneelle mammelille. Ja pitivät huolta hänestä! Ennenkaikkea! 


Juhannusruokiimme kuului hiilihapotetun veden lisäksi nuotiokahvit, suklaakeksit, suklaafondue, jossa kastoimme vaahtokarkkeja, mansikoita, cantaloupe-melonia ja banaania, toastit sekä chilimakkarat. Luulisi noilla eväillä painon nousevan, mutta meitsi sai painon laskemaan Juhannuksen aikana 4 kiloa! 

Eilen istuskelimme Murusen kanssa picnicillä. Hieman mietitytti, pystynkö lähtemään ulos, koska 100 metrin kävelystä jo viiltokipu iski kovana. Ei siis tykännyt taaskaan tuosta(kaan) Juhannusreissusta, ihan niinkuin ei mistään muustakaan. Mutta eipä se matka tapa, vaan nopeus... sispä hissun kissun vaapula vissun ja pääsin kuin pääsinkin lähtemään. Ei sisälläkään jaksaisi aina olla. 


Hieman askarteluakin ja kipu-terapiaa. ATC-lisäystä tehty kahden kortin verran.


Tosin tässä toisessa kortissa on oikeasti kaksi yhdessä...


...mutta yhtenähän se lähtee vaihtoon.


Uusi korukin vielä.  Keskikesä. Juhannuksen kunniaksi. ;)


Nythän mulla kipujen kanssa on ollut taistelua ihan enemmänkin, joten koko Juhannus oli jäädä välistä minulta. "Pakottauduin" matkaan kuitenkin. Toisin sanoen tein päätöksen, että lähden, vaikka tuleekin olemaan vaikeaa. Ei mun pää kestä maata kotona neljän seinän sisällä viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen! Nyt kolmas viikko tätä samaa! siksi "pakotin" itseni liikkeelle. En tiedä, missä vaiheessa en enää jaksa sitä kipua yhtään enempää ja jään kotiin...

No, joka tapauksessa loppuviikosta en voinut seisoa, en istua, en maata, en oikein missään voinut olla. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja kävin kaupasta tarvikkeet nyytteihin. 


Leivoin sitten siinä mansikka-vadelmanyyttejä ja mascarpone-kermavaahtoa kaveriksi. Hieman lohturuokaa kipuihin ja hemmottelua työpäivän jälkeen Murusellekin. 


Tällaisia tunnelmia Jussina. Uusi viikko tuo uusia tuulia. ;)

Kommentit

Kotilaiska sanoi…
Korttisi ovat saapuneet ja blogissa + se kortti jonka tein sun matskuistas. Joten voit ruveta vartoon postia sinäkin.

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…