Korulippaan saloja

Paljastan salaisuuden! Tai ei se edes salaisuus ole. Nimittäin minä olen hulluna koruihin! Sen lisäksi, että rakastan harrastustani, eli korujen (ja korttien) tekoa, rakastan myös koruja itsessään. Olkoot sitten omatekemiäni tai toisten tekemiä. Koruissa vaan on se jokin. Se kauneus, muotoilut, värit... 

enhän minä tietenkään jokaista korua himoitse, mitä maailma päällään kantaa, mutta tietynlaiset, näyttävät, kauniit, naiselliset, säihkyvät.. lista on tosi pitkä. ;) Pääkalloja ja nahkaa ei minun koruistani löydy, mutta Marilynia ymmärrän täysin: Tytön paras ystävä on timantit. ;) Ok, ok... strassitkin kelpaa tai zirkoniat tai kivettömätkin korut.. ai kamala! siis suoraan sanottuna, niin monet korut!

Vuosien saatossa ei hirveästi korumakuni ole muuttunut. tokihan kuitenkin välillä jotain sellaista tulee minultakin, mitä haluan jo vaihtaa uusiin.  Jollen käytä niitä, sitten joku toinen saa käyttää! 

Nyt sen lisäksi, että siivosin korurasiat ja telineet, ajattelin osan aarteistani esitellä teillekin lähitulevaisuudessa. En kaikkia, mutta osan. Näette hieman, minkälaisia aarteita minulla on.

Itämaisia koruja löytyy myös. Esimerkiksi intialaisia otsakoruja, bindejä. tokihan niissäkin on "timantteja". ;) Hyvin samantyylinen kynsikorukin minulla oli nuorena, mutta se tipahti. Että harmitti, sillä se oli todella kaunis ja kultainen! No, ei voi mitään. 

Sormuksiakin löytyy ja vanhin niistä on lähemmäs 100 vuotta vanha. Tarkkaa aikaa en tiedä, joten voi olla vanhempikin jo. sormuksissani on tarinoita elämästä, mutta mitään kihla-/vihkisormuksia ne eivät ole, paitsi sormessani oleva. ;) Kuvassa Muruseni tekemä sormus minulle. Näyttävä ja kaunis koru, jolla tunnearvoa. 

Eilen kerroin tehneeni kaulakorun kaveriksi pölleröiset korvikset. Tässä ne molemmat nyt ovat. Tuo kaulakoru on näyttävä, pitkä ja riipus ON iso! Ihana! Pikku-poikaset korviksissa. :)

Hoksasinpa senkin, että onhan minulla rannekorukin pölleröisille! Jos katsot tarkasti vasenta reunaa, jossa tekemäni maskottirannekoru, löydät sieltä pölleröisen! JEE!

Tämä setti on kasattu monesta eri paikasta, sillä todellakin rannekoru vasemmalla on minun tekemäni, kun taas korvakorut olen voittanut. Ne kylläkin muokkasin vielä itse, sillä olivat täysin eri pituiset. :S Kaulakorun olen ostanut joskus kirppikseltä. Tykkään tästä setistä herkullisten värien vuoksi.

voi ei... tiedätkö tunten, kun ihana koru menee rikki heti ekan käytön yhteydessä? Sitä korujen tekijänä toivoo, ettei omat tuotteet koskaan kokisi sitä kohtaloa. ettei asiakas pettyisi saatuaan fiaskon tuotteen. Siksi käytän osia, jotka ovat hieman kalliimpia, mutta kestävempiä. Esim. rannekorujen ja kaulakorujen joustava nauha on aina vankkaa, eikä sitä valkoista katkeavaa narua. 

No, aina ei kuitenkaan voi pettymyksiltäkään välttyä, vaikka kuinka haluaisi. Tämä koru oli jo kuvassa unelmani. Ei siis minun tekemäni, vaan jonkun toisen. Usko-toivo-rakkaus, mutta ei mitään perinteistä härpäkettä! Just munlaiseni! Sitten minä menin ja voitin tämän itselleni! IHANAA! 

Se ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä ekan käytön yhteydessä ilman mitän riekkumisia korun nyöri irtosi kaulallani ollessa liitoksistaan! Ei kestänyt riipuksen painoa! Eikä ollut liimattu tms. Nyt vaan toivon, että saan korjattua tämän ja kestäväksi, eikä liitokset hajoa, kun joudun niitä hieman longottamaan. Saapa nähdä. 

juu, sattuuhan niitä virheitä ja epähuomiossa tämäkin varmasti näin laitettu. Joko liimaus unohtunut tai sitten oletus ollut, että kestää se. Vahinkoja sattuu ja koska kyseessä voitto, en ala sitä palauttamaan. Pidän vaikka koristeena, jos en saa korjatuksi. 

Tämän kertaiset koruni tässä. Seuraavalla kerralla jotain toisenlaista. :) 

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!

Xx

Viltsu