Juhannus 2013

Juhannukseemme ei kuulunut kännipäissään sekoilut, ei viinan lotraus tai rattijuopomus. Juhannukseemme ei kuulunut örvellys eikä oksentelu. Tylsääkö? No ei todellakaan!

Se, kuka haluaa kännissä sekoilla ja itsensä nolata, ihan on oma asiansa. En kiellä ketään aikuista juomasta, jos se tekee onnelliseksi tai on hauskaa. Voin kuitenkin kertoa, että hauskaa on ilman viinaakin. Ainakin meillä. 

Juhannukseemme kuului tutkia geologisia löydöksiä. Tutkimme jääkauden aiheuttamia luonnonilmiöitä. Opimme muunmuassa tutkailemaan glasiaalisen mannerjään kuljettamia lohkareita, niiden synnyttämiä luolia ja millaisia jälkiä irtain maa-aines on jäätikön liikkumisenergiassa hionut kiviin ja kallioihin. Tylsääkö? Ei sentäs! 

Sää salli oikein hyvin. Aurinko paistoi ja pieni tuulenvire auttoi itikoiden häätämisessä. Kiipeilimme kallioille ja tutkiskelimme luolia. Huilailimme porukassa eväitä nautiskellen niin kallion päällä, kuin lammen rannassakin nuotiolla.

Kerrottakoon, että känniläisiä nähtiin kyllä matkallamme ja mietimme, "kuinka kaunis nainen voikaan olla humalassa"... Tai ei. Ja kuinka fiksu ihminen muuttuukaan ääliöksi, rasittavaksi jankuttajaksi, humalassa. Nostan hattua nuorille, jotka pitivät seuraa tälle humaltuneelle mammelille. Ja pitivät huolta hänestä! Ennenkaikkea! 

Juhannusruokiimme kuului hiilihapotetun veden lisäksi nuotiokahvit, suklaakeksit, suklaafondue, jossa kastoimme vaahtokarkkeja, mansikoita, cantaloupe-melonia ja banaania, toastit sekä chilimakkarat. Luulisi noilla eväillä painon nousevan, mutta meitsi sai painon laskemaan Juhannuksen aikana 4 kiloa! 

Eilen istuskelimme Murusen kanssa picnicillä. Hieman mietitytti, pystynkö lähtemään ulos, koska 100 metrin kävelystä jo viiltokipu iski kovana. Ei siis tykännyt taaskaan tuosta(kaan) Juhannusreissusta, ihan niinkuin ei mistään muustakaan. Mutta eipä se matka tapa, vaan nopeus... sispä hissun kissun vaapula vissun ja pääsin kuin pääsinkin lähtemään. Ei sisälläkään jaksaisi aina olla. 

Hieman askarteluakin ja kipu-terapiaa. ATC-lisäystä tehty kahden kortin verran.

Tosin tässä toisessa kortissa on oikeasti kaksi yhdessä...

...mutta yhtenähän se lähtee vaihtoon.

Uusi korukin vielä.  Keskikesä. Juhannuksen kunniaksi. ;)

Nythän mulla kipujen kanssa on ollut taistelua ihan enemmänkin, joten koko Juhannus oli jäädä välistä minulta. "Pakottauduin" matkaan kuitenkin. Toisin sanoen tein päätöksen, että lähden, vaikka tuleekin olemaan vaikeaa. Ei mun pää kestä maata kotona neljän seinän sisällä viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen! Nyt kolmas viikko tätä samaa! siksi "pakotin" itseni liikkeelle. En tiedä, missä vaiheessa en enää jaksa sitä kipua yhtään enempää ja jään kotiin...

No, joka tapauksessa loppuviikosta en voinut seisoa, en istua, en maata, en oikein missään voinut olla. Päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi ja kävin kaupasta tarvikkeet nyytteihin. 

Leivoin sitten siinä mansikka-vadelmanyyttejä ja mascarpone-kermavaahtoa kaveriksi. Hieman lohturuokaa kipuihin ja hemmottelua työpäivän jälkeen Murusellekin. 

Tällaisia tunnelmia Jussina. Uusi viikko tuo uusia tuulia. ;)