ATC: koulukiusattu

Tiedän, mitä on olla koulukiusattu. Olin itse sitä 8 vuotta. Tokalta luokalta aina ysin loppuun saakka. Tiedän myös sen, miltä tuntuu lopulta tiedostaa olevansa voittaja siinä haasteessa. Kun selviytyy aikuisuuteen ja kasvaa vahvaksi. Kun ei luovuttanut vaikka mieli teki. Ja ne kiusaajat... Myöhemmin pää alaspäin kaartuneena. Huonolla itsetunnolla varustettuina. Surkeina olentoina. Kaikki kääntyi lopulta täysin. Ihan jokaisen kohdalla.

Voin nyt jälkeen päin kohottaa itselleni maljan tai vaikkapa juhlistaa tuolla eilisillan ylläri-juhlallis-herkuttelilla. ;) Kuka väittää ettei uusia sanoja enää keksitä?! ;D

Enää en ole se surkea pikkulikka, jota sai töniä tai solvata. Enää en ole se yksin nurkassa kyhnäävä pelokas enkelin poikanen. Enää ei käärmeet ja liskot tule koulutielläni vastaan ihmisolennoiksi pukeutuneina. Enää en suostuisi kiusatuksi. En sietämään solvauksia ja syytöksiä, kiusaamista tai mitään suun soittoa. En mitään väkivaltaa, missään muodossa! En keneltäkään! 

Mutta silloin, kauan sitten, silloin en voinut tehdä juurikaan mitään. Liikuin mahdollisimman lähellä niitä ryhmiä, jotka olivat isompia, eivätkä tunteneet minua. Saisin ehkä piiloutua sinne taakse turvaan... Tiesitkö, että sanatkin satuttaa!

Ja tiedättekö, tuo kaikki on tätä päivää yhä niin monilla! Ja kaikki eivät jaksa sitä! :(

Minun esimerkkini on vain yksi. Se hyvä esimerkki siitä, että koulukiusaamisestakin voi selvitä ajan kanssa. Aikuisena. Vaikkei unohda ja vaikkei koskaan saa elää niitä kouluaikoja niinkuin olisi halunnut elää. On olemassa myös se esimerkki, mikä ei pääty hyvin. Ei voittajaksi. Ei näkemään tulevaisuuttaan. Heille kaikille! Sydämestäni... rauha koulukiusatuille.