11. Voihan Murunen

Kuinka ihanaa olisikaan olla metsän laidassa omassa pienessä piilopirtissä, mökissä, missä palaisi kynttilät ja missä olisi sauna. Järvi siinä vierellä, mutta tähän aikaan vuodesta jäässä. Tietenkin. Nuotio pihalle valaisemaan yön pimeydessä. Kuusten huminaa, lumisia oksia. 

No, haaveita saa olla ja ehkä se mökki sitten joskus tulee, jos lottovoittokin saataisiin. Sitä ennen nautimme kaikesta muusta kotona.

Kohta joulu jo onkin. Melkein puolivälissä ollaan. Kohta on alettava paistaa piparkakkuja ja tehdä joulukakkua. Lahjat olemmekin jo ostaneet ja tänään sain minä Muruseltani joululahjoja ihan enemmän, kuin olisin ansainnutkaan! 

Nimittäin tuossa aamupäivällä olimme lähdössä kaupalle ja apteekkiin. No, apteekkiin eka, mutta eipä olleet uusittavat reseptit tulleet. Toivon hartaasti, että huomenna ovat, sillä viikko on jo mennyt ja eilen loppui yksi lääke ja tällä viikolla loppuu pari lisää. Tähän astihan uusinta on tapahtunut nimenomaan viikossa, eli olisin tänään ne saanut. Toivotaan, että ei ole ruuhkia tuolla TK:ssa. Tai pahempaa... Lääkärit joululomalla!

Sitten Murunen käänsi auton postia kohti. Vein kassillisen postia postiin. Että mua alkoi sieppaamaan, kun pysähdyimme odottamaan parkkiruutua, kun auto oli siitä lähdössä pois. Olimme ihan siinä vierellä, niinkuin pitääkin odotella. Varmasti kaikki näki, mihin menossa. Kun se auto tuli pois siitä ruudusta, Murunen kääntämään ratista ruutuun, mutta sai jarrut pohjaan ajoissa! Sieltä toiselta puolen tyhjästä ruudusta ajoikin toinen henkilöauto pois, siis  tyhjästä ruudusta! Ja suoraan kivetysten yli siihen samaan ruutuun, jonne olimme kääntymässä! Ja se autuas virne naamalla, kun oli voitonriemua täysi ja vahingoniloinen! No, ajoimme sitten sinne seuraavaan, samaan ruutuun, mistä se auto ajoi juuri meidän eteemme. Kaupan aulassa se mies edelleen virnuili ja kun sanottiin, että kiitos vaan, niin oli niin virnuilmeellä edelleen ja "ai siitä, että kerkesinpäs ennen teitä siihen ajaa!". Just niin. Tyhjästä ruudusta piti lähteä toiseen, jotta sai tehdä kiusaa! 

Ei siinä muuten mitään, mutta kun siihen aikaan oli jo kaupan parkkipaikat lähes täynnä. Vain harvassa enää tyhjä ruutu. Olisi ollut kohtuus ja ystävällistä jo se, ettei kiusaa enää siinä vaiheessa tekisi!

No, postissa sitten virkailijalla paha päivä. Helposti-kuori oli muka liian paksu. Sanoin kyllä, ettei se ole, koska sen voi painaa, ilmat pois. Mutta ei. Hän päätti, että se oli paksu ja sillä selvä. No, pyysin häntä sitten laittamaan sopivat merkit siihen, että saisin kaikki postit kerralla lähtemään. Kaikki 2luokassa, kiitos. 

Kaiken kaikkiaan 3 kertaa piti sanoa, että kaikki 2 luokassa.

Ja koko sen kymmenisen minuuttia, mitä siinä laiteltiin lähtemään niitä posteja, se virkailija valitti minulle siitä helposti-kuoresta! 

Sanoin jo, että ei se ole muita koskaan haitannut, vaan on riittänyt, että kuori mahtuu luukusta ja saa painettua sen kasaan. Ja että se on kotiovessa mitattu. 

Siitäkös se riemastuikin! 

Tuli kuulkaas oppitunti erikokoisista luukuista, erikokoisista postilaatikoista ja maksikirjeidenkin kantamisesta kotiin saakka! 

Mulla kuulkaas oli pinna palaa! 

Maksoin ja ostin helposti-kuoria. Siitäkin vielä piti yrittää pilkkua viilata! ARGH!

Hyvää joulua vaan sullekin Itellan täti! Kannattaa kenties pyytää hermolomaa joulun ajaksi, jos ei asiakaspalvelua kestä! Ja minä en edes ole  mikään valittaja tyyppi! Entä kun sellainen sattuu hänen kohdalleen?!

Postin jälkeen lähdimme "kauppaan". Auto ajeli eteenpäin ja mietin, että ei se suunniteltu kauppa täälläpäin ole, mutta jotainhan sillä Murusella on ennen kauppaa sitten mielessä. Tiedän, että on yllätyksiä täynnä ja koskaan ei voi tietää, mitä on taas saanut päähänsä. ;)

Niin tänäänkin!

Murunen ajoi erään portaikon eteen ja tuumasi: Nouse nuo portaat ylös ja toinen ovi oikealle. Siellä sinua odotetaan! 

AHA! Katselin hetken ympärilleni... ööö... 

Kampaaja? Voi jukra... Ja mä laitoin kotona lakkaa, enkä ole pessyt hiuksia. 

Murunen tuumasi, ettei se sitä ole... 

HÄH?!

Ei kai siinä muuta, ku lampsis lompsis vaan portaat ylös. Hmm... Toi ovi se ei voi olla! Naurahdus pääsi, sillä sieltä löytyi eräs metsästykseen liittyvä ovi. :D

 Tuo toinen se siis on..

Ovessa luki fysikaalinen hoitolaitos. AHAA! Hierontaa?!

Menin sisälle. Se olikin erilainen paikka. Kampaamon väki ekana vastassani, mutta joo, oli siinä ovessa myös fysikaaliset hoidot. Mutta ettei se olisi silti se kampaaja... Siispä, minne menen? 

Nainen tuli luokseni ja kysyi, oliko aika ja mihin oli aika? Vastasin, että oli joo, mutten tiedä oikeastaan tarkemmin. 

Se nainen alkoi hymyillä ja kysyi nimeni. OK, "Sinulle on kasvohoito täällä maksettuna"! WOW!

Ja niin mua vietiin kasvohoitoon!

Kun olin päässyt kasvohoidosta, siitä ihanan rentouttavasta puhdistuksesta, kasvojen hieronnasta ja kaikin puolin hoidetuista kasvopalveluista, niin Murunen odotteli minua pihamaalla.
"No niin, oleppas hyvä ja jatketaan matkaa tuonne noin"... 
HÄH?!
Kampaajan ovi aukesi ja Murunen tuumasi, että meille molemmille on yhtäaikaa aika siellä ja mulle pesu ja muotoleikkaus, joten alappa miettiä, mitä haluat muotoa. :D
Ok...
Huh huh..

Tekasin tuollaisen kolmiuloitteisen atc:n Kotilaiskan joulukalenteriin !

No, jatketaan tarinaa. Kampaajalla siis kävimme ja kun sieltä pois lähdimme, niin Murunen tuumasi, ettei siinäkään vielä ollut kaikki!
Olin jo epäuskoinen, että ei kai nyt enempää voi olla mitään?! Mutta oli kuin olikin. Menimme Rossoon syömään pitkän kaavan kautta. Antipastoista jälkkäreihin saakka. Ja punaviiniä minulle kaiken lisäksi. Huh huh!

Siis niin ihmeellinen hemmottelupäivä, että huh huh vielä kerran! Tämä oli minun joululahjani Muruselta. KELPAA! Mulla on maailman paras Murunen! <3

Että sellainen luukku tänään ja siksi näin myöhässä. :)

Kerkesin sentäs aamulla tehdä tällaisen korunkin vielä.

Ja jotta teillekin olisi jotain kivaa, niin...
Luukusta paljastuu ohje ihanaan joululeivonnaiseen:

Käy katsomassa!  "Leipomus".

Maukkaita hetkiä!