Unettomuus

Eilinen päivä oli vaikea. Jo aamusella alkoi jaloissa hermokivut kovempina. Askeleet olivat hankalia, koska joka kerta, kun kantapää osui lattiaan, se oli kuin olisi isketty naulalla kantapäähän. No, lisäannoksia lääkkeitä ja kauppaan. Siellä alkoi kuitenkin jo hyvinkin äkkiä tuntua siltä, että voimat lähtee. Jaksoin kotiin. 

Ekat tuskan hiet pinnasta pois ja muutenkin iho puhtaaksi ja uusi kipulaastari paikoilleen. Jospa se siitä alkaisi pikkuhiljaa luovuttaa buprenorfiinia tarpeeksi...

Lähdimme kavereita tapaamaan. 

Kahvipöydässä alkoi hiki virrata ja kädet olla märkinä. Yritin kuitenkin hymyillä ja jatkaa turinoita, mutta pakko oli lopulta nousta seisomaan ja yrittää löytää uusi, parempi asento olla. Lopulta alkoi olla sellainen olotila, ettei hermokipu laantunut jaloista ja alaselkään iski sykäyksittäin sitä kipua enemmän ja enemmän. Oli aika lähteä kotiin.

Kannoin Murusen minulle ostamat ruusut eteiseen ja UNOHDIN ne siihen, koska kivut olivat jo sitä luokkaa, etten nähnyt ja kuullut muuta kuin sohvan ja sen, että on päästävä lepäämään. (Portaikossa jo otin "harha-askelia", koska päässä heitti kivun kovuuden takia. Onneksi minulla kädet pelaavat ja kaiteesta kiinni pitäminen onnistuu silläkin hetkellä, kun alkaa heittää. Murunenkaan ei kyllä yksin jätä).

Onneksi Murunen löysi kukkaset sitten ajoissa ja sai ne veteen!

Koko päivä ja ilta meni kipujen kanssa. Mikään asento ei ollut hyvä. en voinut istua kuin ehkä 5 minuuttia, sitten yrittää olla kontallaan, selällään, seisoa,... 

voitte vaan kuvitella, mikä oli yön kanssa homma!

Olen nukkunut vain hetkiä viime yönä. ei auttaneet triplalääkkeet, ei asennon vaihdot, ei lämpö...

aamulla olin jo ihan liian väsynyt, joten nukahdin hetkeksi. Ja taas sama homma. Herätys kipuun.

Nyt tällä hetkellä kivut tuntuisivat alkavan laantua. Johtunee siitä, että laastarin annostus alkaa nousta?

eilen illalla hampaita pestessäni Murunen tuli taakseni ja katsoi paljasta selkääni, kun kumarruin lavuaarin päälle. Hän tuumasi, että vasemmalla puolella selkää, siinä kohti, missä ovat ruuvit ja se kovin kipu ja nytkähtelyt, siinä on turvotusta ja läpi kuultaa jostain sieltä syvempää mustelma. toisaalta toivon, että paranee pian, mutta toisaalta toivon, että se on vielä ensi viikollakin siinä, kun minulla on terveyskeskuksella aika lääkärille, joka päättää taas jatkoista. Olenko työkykyinen marraskuun alusta alkaen vai en? Tämä lääkäri on taas ihan uusi. Se siitä aikaisemmasta ymmärtäväisestä lääkäristä, joka lupaili eläkettä ja ylilääkäriä. :( 

Tämä tällainen muutaman kuukauden välein uudelle lääkärille meno ja tutkiminen ja saman asian vatvominen eri ihmisten kanssa sekä pelko siitä, ettei tämä jatkakkaan sairaslomaani on äärettömän raskasta. 

Tuosta viime yöstä ja valvomisesta tuli mieleeni aika, jolloin kärsin unettomuudesta. Piti ihan laskea... Jotakuinkin 4-5 vuotta kärsin unettomuudesta joskus aikaisemmin. Se oli hirveää aikaa se. Alkoi siinä kun asiat alkoivat kaatua päälle.

Minun unettomuuteni oli yhtä oravanpyörää. Ensin se alkoi sillä, että normaalien 9 tunnin yöunien sijaan nukuin 5-6 tuntia. Se oli liian vähän työssä käyvälle ja kun aloin sairastella. (Astman sain lopulta keuhkosairauksistani).  Sitten alkoi unet vähetä ja vähetä. 4 tuntia... 2 tuntia... puoli tuntia... Välillä valvoin 2 vuorokautta putkeen, sitten nukuin puoli tuntia ja valvoin päivän, nukuin tunnin... Vasta kun pari viikkoa olin valvonut tuollai, sain nukuttua yhden yön kunnolla, jopa 11 tuntiakin. sitten taas valvoin. 

Minulle tuli kierre: aloin pelkäämään öitä ja sitä, etten saisi nukuttua. Se lisäsi sitä stressiä ja uni ei tullut. Päivät olin niin väsynyt ja kuin muissa maailmoissa, etten muistanut asioita, en ollut skarppina, ajatus ei kulkenut selkeästi. Olin itkuinen ja olin äreä. Olin väsynyt! Päivät killitin kahvia, jotta pysyisin hereillä, koska oli pakollisia menoja ja pakko oli olla hereillä. Jaksaa! Elää. Ja kun vetäsee pannullisenkin kahvia, ei uni tule varmasti yölläkään... 

Yritin pakottaa itseäni uneen. Tein lenkkejä iltaisin, join vihreää teetä, hyssyttelin itseäni uneen, kuuntelin rauhoittavaa musiikkia... Joiskus sain niistä avun, joskus en.

Minun unettomuuteni alkoi kadota vasta sitten, kun sain asunnon, pääsin exän silmien alta pois ja kaiken lisäksi kilpirauhaseni petti. silloinhan tilanne kääntyi päälaelleen ja nukuin, nukuin ja nukuin. 

Kun kilpirauhaseni saatiin kuntoon, aloin voida paljon paremmin. Sain elämäni takaisin! 

Pitkä aikahan se on olla nukkumatta,jos ajatellaan vuosia, mutta tosiaankin kuten kirjoitin, ennemmin tai myöhemmin kroppa väsyi niin valtavasti, että nukuinkin! Joskus saattoi käydä niinkin, että nukuin 3 päivääkin putkeen! Tai siis yötä.

Mutta se oravanpyörä... Se on saatava katki jollakin tavalla ihmiseltä, joka ei saa nukutuksi! Kahvi pois! Päikkärit vaikka 30 minsaa aamupäivällä! Terveelliset elämäntavat! Illalla vaikka vihreää teetä tms. Rauhoittavaa musiikkia iltaan. Rauhoittumista! Terveystarkastus! Onko taustalla jokin vaiva, kuten minulla oli osittain vaikeuttamassa asioita?

Mutta kuinka saat mielen päältä pois ne asiat, jotka valvottavat, stressaavat, ahdistavat?

Pirtsakkaa päivää, unia yöhön ja kivut Nevadaan!

Viltsu