Kahvia ja inklinziä
Kokeillaanpas vielä yhtä uutta muutosta. Laitoin tuonne INSPIS-HAASTEET-sivulle uusimpaan haasteeseen linkki-ilmoittautumisen. JOS osaan sitä jatkossa käyttää niin, että se toimii, niin tuohan olisi oikein hyvä tapa toimia haasteiden kanssa!
Laittakaa toki linkkinne sinne, jos osallistutte extra-haasteeseen, eli siihen koristeen tekoon. :)
Mulla on nyt koko aamun meinannut temppuilla bloggerin päivittäminen. Uskoisin, että ihan omasta testailustani sekoitin koko palvelimen, mutta nyt näyttäisi taas toimivan hyvin.
Samalla olen kipittänyt siivoamaan kissan oksennuksia ympäri kotia. Kolmesti päästi ruokansa ulos lattialle. Reppana. Normaalia kissalle, että oksentelee, jos on karvoja nuoleskellut. Me ollaan yritetty sitä irtokarvan määrää vähentääkin harjaamalla ja kosteilla käsillä pyyhkimällä, mutta eihän sitä kaikkea koskaan saa pois. Kissa on siinä mielessä veikeä, että kaiken aikaa irtoaa karvaa, vaikka miten pyyhit, mutta kaljuksi ei tule!
Onneksi nyt on kuitenkin talviturkin vaihto loppu. Oli nimittäin välillä ihan mahdotonta se karvan lähtö.
Itsestäni olen huomannut, ettei mahani enää taida kestää kahvia. olen elämäni aikana kuulkaas juonut kahvia useamman kupin! Lapsena ja nuorena en kuitenkaan voinut kahvia juoda, silloin kun olin liian laiha, anorektisen laiha. Silloin minulla oli niin alhaalla verenpaineet, että kahvi nosti sen liian nopeasti ylös ja pyörryin. aloitin sitten kokeilemaan kofeiinittomalla kahvilla ja sitä pystyin juomaan. Vasta aikuisiällä pystyin aloittamaan tavallisen kahvin juonnin. Sitten sitä menikin. Alussa kylässä, sitten aamusella, lopulta ihan milloin tahansa.
Jossain vaiheessa kahvin juonnista tuli tapa. Ja jos en saanut kahvia, olin väsyneempi ja päähän alkoi koskea. Kahvi helpotti oloa. silloin tiesin olevani riippuvainen kahvista. aloin vähentää kuppiin tai kahteen päivässä. Kun se onnistui, pystyin jättämään pois vaikkapa pariksikin päiväksi koko kahvin. en halua olla riippuvainen mistään!
Sitten, kun tämä pysyvä sairauteni (Rappeumatauti)paheni ja menetin työni ja sen myötä varallisuuteni, elin käytännössä kahvilla. Silloin, kun vaikkapa viikon paastosin putkeen saadakseni lapselleni ruuan tai odotellessani Kelalta seuraavia rahoja, join pelkästään kahvia ja vettä. Ei ollut ruokaa, ei edes puuroryynejä tai pastaa. Joskus tilanne voi olla niinkin huono, ettei todellakaan ole varaa ostaa edes sitä 20 senttiä maksavaa makaronipussia! Silloin kaapissa oli kuitenkin kahvia. Kävihän kylässä ystäviä ja sukulaisia ja tietäen tilanteeni, toivat aina mukanaan kahvipaketin. Se kai se on se tavallisin tulijainen? toki joskus joku toikassillisen ruokaa tai vessapaperia, shampoota tms, mutta harvemmin. Kahvia oli ja sitä sitten kuluikin nälässä. Saatoin juoda 19 kuppia! päivässä kahvia!
Siihen aikaan olin yksin, stressaantunut, pelokas, väsynyt, ahdistunut,... Kaikin puolin huonossa kunnossa. (Rankka ero takana, pelko pefletissä. Sairaus etenemässä, kivut lisääntymässä. Työttömyys alkoi. Koti vaihtui. kaikkea piti ostaa eikä varaa ollut. Velkakierre alkoi. YMS).Samaan aikaan kilpirauhasen toiminta hidastui huolestuttavasti. En vaan ensin tiennyt sitä. Unettomuus vaivasi ja kipujen lisääntyminen selässä lisäsi unettomuutta. Kahvi oli se, jonka avulla sain pidettyä nälkää kurissa ja itseni päivätkin pystyssä. Paitsi sitten, kun jäinkin sänkyyn makaamaan, enkä noussut enää.
Se olikin sitten tilanne, kun makasin 2 viikkoa sängyssä. Kasasin vain toppavaatteita ja peittoja päälleni ja palelin ja olin väsynyt. silloin unikin tuli! Nukuin lähes koko ajan. Kävin vain vessassa ja loppuajan makasin sängyssä. Tällä ajalla posti lojui lattialla, millään ei ollut väliä... Kävin ylhäällä vain sen verran, mitä vessassa piti käydä ja syömässä jonkun voileivän tms. No, syy oli siinä kilpirauhasen vajaatoiminnassa PLUS stressin ja ahdistuksen ja pelon yhdistelmässä. olin täysin uupunut.
Lopulta tajusin itse, että olen sairastunut vakavasti. ettei se palelu ollut tervettä, ettei se nukkuminen ollut tervettä, ettei mikään ollut tervettä siinä hetkessä. Hain apua, sain pysyvän lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan ja viikossa huomasin muutoksen! Se oli kuin taukasauvalla olisi heilautettu!
Aloin piristyä, aloin nukkua paremmin öisin, en enää palellut, aineenvaihdunta alkoi toimia,..
Nyt siitä on jo aikaa muutama vuosi ja voin hyvin. painokin on alkanut laskea ja jalkojen iho on parantunut. Hikoilenkin, mitä en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. yms.
Niin, se kahvi... sitä join paljon todellakin. Sitten kun 2 vuotta sitten tapasin Muruseni, sain muutettua rytmin tuon kahvinkin suhteen toisenlaiseksi. Sain ruokaa joka päivä. Monipuolista ruokaa! Muruseni ei suostunut alun alkaenkaan siihen, ettei minulla olisi varaa elää. Minä pistin vastaan, etten voi hänen rahojaan käyttää ruokaankaan, mutta Murunen oli toista mieltä. toisaalta hyvä niin, vaikka minun itsetunnolleni se on aina ollut rankka paikka.
Kahvin juonti väheni. 3-5 kuppia päivässä... Nyt viime hetkinä 1-2 kuppia päivässä. Ja nyt viimeisten kuukausien ajan olen kuulostellut oloani, ettei kahvi välttämättä tee hyvää vatsalleni. Se tunne, kun juot kahvia ja alat voida pahoin... Alkaa oksettaa tai mahassa tuntua oudolle.
Se tunne on tehnyt sen, että nyt aion alkaa kokeilla teetä koko päiväisesti.
Mulla on nyt koko aamun meinannut temppuilla bloggerin päivittäminen. Uskoisin, että ihan omasta testailustani sekoitin koko palvelimen, mutta nyt näyttäisi taas toimivan hyvin.
Samalla olen kipittänyt siivoamaan kissan oksennuksia ympäri kotia. Kolmesti päästi ruokansa ulos lattialle. Reppana. Normaalia kissalle, että oksentelee, jos on karvoja nuoleskellut. Me ollaan yritetty sitä irtokarvan määrää vähentääkin harjaamalla ja kosteilla käsillä pyyhkimällä, mutta eihän sitä kaikkea koskaan saa pois. Kissa on siinä mielessä veikeä, että kaiken aikaa irtoaa karvaa, vaikka miten pyyhit, mutta kaljuksi ei tule!
Onneksi nyt on kuitenkin talviturkin vaihto loppu. Oli nimittäin välillä ihan mahdotonta se karvan lähtö.
Itsestäni olen huomannut, ettei mahani enää taida kestää kahvia. olen elämäni aikana kuulkaas juonut kahvia useamman kupin! Lapsena ja nuorena en kuitenkaan voinut kahvia juoda, silloin kun olin liian laiha, anorektisen laiha. Silloin minulla oli niin alhaalla verenpaineet, että kahvi nosti sen liian nopeasti ylös ja pyörryin. aloitin sitten kokeilemaan kofeiinittomalla kahvilla ja sitä pystyin juomaan. Vasta aikuisiällä pystyin aloittamaan tavallisen kahvin juonnin. Sitten sitä menikin. Alussa kylässä, sitten aamusella, lopulta ihan milloin tahansa.
Jossain vaiheessa kahvin juonnista tuli tapa. Ja jos en saanut kahvia, olin väsyneempi ja päähän alkoi koskea. Kahvi helpotti oloa. silloin tiesin olevani riippuvainen kahvista. aloin vähentää kuppiin tai kahteen päivässä. Kun se onnistui, pystyin jättämään pois vaikkapa pariksikin päiväksi koko kahvin. en halua olla riippuvainen mistään!
Sitten, kun tämä pysyvä sairauteni (Rappeumatauti)paheni ja menetin työni ja sen myötä varallisuuteni, elin käytännössä kahvilla. Silloin, kun vaikkapa viikon paastosin putkeen saadakseni lapselleni ruuan tai odotellessani Kelalta seuraavia rahoja, join pelkästään kahvia ja vettä. Ei ollut ruokaa, ei edes puuroryynejä tai pastaa. Joskus tilanne voi olla niinkin huono, ettei todellakaan ole varaa ostaa edes sitä 20 senttiä maksavaa makaronipussia! Silloin kaapissa oli kuitenkin kahvia. Kävihän kylässä ystäviä ja sukulaisia ja tietäen tilanteeni, toivat aina mukanaan kahvipaketin. Se kai se on se tavallisin tulijainen? toki joskus joku toikassillisen ruokaa tai vessapaperia, shampoota tms, mutta harvemmin. Kahvia oli ja sitä sitten kuluikin nälässä. Saatoin juoda 19 kuppia! päivässä kahvia!
Siihen aikaan olin yksin, stressaantunut, pelokas, väsynyt, ahdistunut,... Kaikin puolin huonossa kunnossa. (Rankka ero takana, pelko pefletissä. Sairaus etenemässä, kivut lisääntymässä. Työttömyys alkoi. Koti vaihtui. kaikkea piti ostaa eikä varaa ollut. Velkakierre alkoi. YMS).Samaan aikaan kilpirauhasen toiminta hidastui huolestuttavasti. En vaan ensin tiennyt sitä. Unettomuus vaivasi ja kipujen lisääntyminen selässä lisäsi unettomuutta. Kahvi oli se, jonka avulla sain pidettyä nälkää kurissa ja itseni päivätkin pystyssä. Paitsi sitten, kun jäinkin sänkyyn makaamaan, enkä noussut enää.
Se olikin sitten tilanne, kun makasin 2 viikkoa sängyssä. Kasasin vain toppavaatteita ja peittoja päälleni ja palelin ja olin väsynyt. silloin unikin tuli! Nukuin lähes koko ajan. Kävin vain vessassa ja loppuajan makasin sängyssä. Tällä ajalla posti lojui lattialla, millään ei ollut väliä... Kävin ylhäällä vain sen verran, mitä vessassa piti käydä ja syömässä jonkun voileivän tms. No, syy oli siinä kilpirauhasen vajaatoiminnassa PLUS stressin ja ahdistuksen ja pelon yhdistelmässä. olin täysin uupunut.
Lopulta tajusin itse, että olen sairastunut vakavasti. ettei se palelu ollut tervettä, ettei se nukkuminen ollut tervettä, ettei mikään ollut tervettä siinä hetkessä. Hain apua, sain pysyvän lääkityksen kilpirauhasen vajaatoimintaan ja viikossa huomasin muutoksen! Se oli kuin taukasauvalla olisi heilautettu!
Aloin piristyä, aloin nukkua paremmin öisin, en enää palellut, aineenvaihdunta alkoi toimia,..
Nyt siitä on jo aikaa muutama vuosi ja voin hyvin. painokin on alkanut laskea ja jalkojen iho on parantunut. Hikoilenkin, mitä en ollut tehnyt koskaan aikaisemmin. yms.
Niin, se kahvi... sitä join paljon todellakin. Sitten kun 2 vuotta sitten tapasin Muruseni, sain muutettua rytmin tuon kahvinkin suhteen toisenlaiseksi. Sain ruokaa joka päivä. Monipuolista ruokaa! Muruseni ei suostunut alun alkaenkaan siihen, ettei minulla olisi varaa elää. Minä pistin vastaan, etten voi hänen rahojaan käyttää ruokaankaan, mutta Murunen oli toista mieltä. toisaalta hyvä niin, vaikka minun itsetunnolleni se on aina ollut rankka paikka.
Kahvin juonti väheni. 3-5 kuppia päivässä... Nyt viime hetkinä 1-2 kuppia päivässä. Ja nyt viimeisten kuukausien ajan olen kuulostellut oloani, ettei kahvi välttämättä tee hyvää vatsalleni. Se tunne, kun juot kahvia ja alat voida pahoin... Alkaa oksettaa tai mahassa tuntua oudolle.
Se tunne on tehnyt sen, että nyt aion alkaa kokeilla teetä koko päiväisesti.
Olen jo pitemmän aikaa juonutkin iltateet, mutta nyt kokeilen, pärjäisinkö mustalla teellä päivätkin. Tuleeko kahviin tarve tai pääkipu kahvista? riittääkö kofeiinin määrä teessä? Vai olenko edes riippuvainen koko kofeiinista enää?
Ja yksi tärkeä asia on se, ettei mitään vähänkään mahalle käypää pidä ottaa tyhjään mahaan! Lääkkeet ovat vahvoja ja nekin osaltaan tekevät ongelmia. Siispä minulla on tärkeää saada suolasta palasta heti aamulla ja pitkin päivää.
Ja kerrottakoon nyt niille, jotka huolestuivat, että olen toipunut täysin kaikista huolista ja murheista. Tässä on todellakin mennyt aikaa, vuosia jo. Ja olen kilpirauhaslääkityksellä lopun ikääni! Saan siis apua koko ajan! Ja muut murheet ja huolet olen käsitellyt jo pois, eli elämä hymyilee eikä mielen päällä ole enää mitään mörrimöykkyjä. Kroppanikin hymyilee! ainoa murheenkryyni on tämä etenevä sairauteni, mikä jyrsii selkääni pikkuhiljaa. Ja sekin on jatkumo. yksi vika tekee toisen vian mikä tekee kolmannen vian ja sitä rataa. välilevyt->nikamat->lihakset->hermosto->kokonaisvaltainen kiputila->kovat lääkkeet->mahaoireet ja päänsärky->lääkkeet niihin oireisiin->....
Mutta minä en enää stressaa, en ole nälissäni, en juo liikaa kahvia, en ole uneton, en voi pahoin...
Ainoat murheeni ovat ainainen rahapula ja nyt tämä kahvin aiheuttama olotila. ;)
Tällaista tällä kertaa!
Muista sinä nyt kuitenkin osallistua arvontoihini, joita löydät tuolta eri sivulta: ARVONNAT.
Ja ATC-korttejakin on vapaita!
Terveyttä ja sen tuomia iloja teille kaikille tälle viikolle!
Vetäydyn muutamaksi päiväksi hieman hiljaisemmaksi täällä. Nautimme pojan kanssa syyslomasta. <3
ViliMarika
Kommentit
Saitko minun ilmoitukseni haasteeseesi? Kone herjaa jotain, ettet ehkä ole saanut. Osallistun joka tapauksessa. Käyn katselemassa korujasi sillä silmällä.
Tuula: Päänsärky on mullakin se yksi ja väsymys toinen oire. Mutta toisaalta ne voivat myös liittyä lääkitykseen. Hmm... No, katsotaan miten käy teekokeilun.
Mutta tosiaan kiva, että inspiskin iski.