Viho viimeiset synttärit

Olipas ikimuistoinen synttäripäivä taas lauantainakin! Minun ajatushan oli, että kun ystäväpari tulee meille, niin kotona juhlistetaan pienimuotoisesti kahvittelemalla ja leivoin mansikka-sitruunarahkapiirakkaakin. Mutta toisin kävi. ;)

Lähettiin porukalla käymään geokätköillä, sillä opastimme Murusen kanssa näille kahdelle uudelle kätköilijälle kätköilyn saloja. Mitä se on, mitä tehdään ja millaisia "purkkeja" etsitään. Kiersimme erilaisissa paikoissa ja annoimme heidän etsiä ne kätköt, itse sivusta seuraten ja opastaen. 
Oli toki meillekin osa uusia kätköjä, mutta osa helpompia tuttuja. Maisemat vaihtuivat mäkihyppytorneista aallonmurtajille ja metsän siimekseenkin.
Matkalla törmäsimme "Hattivatti-metsään". Liekkö ollut hattivateilla lystiä seurata meidän menoa vai mikä, mutta oli niitä paljon!;)

Itsellänikin välillä hiki virtasi selkää pitkin, kun otin harha-askelia liukkaan juurakon päältä ja olin lentää nurin. Onneksi varovaisuus kannatti silloinkin, sillä sain kuin sainkin kaatuneesta puusta kiinni. 

viimeisen kätkön etsittyämme metsästä aloimme ihastella maisemia ja minäkin nousin alempaa hieman ylemmäs, jottei oksat peittäneet tällaisen pikkuisen lyylin näkökenttää. Mutta katseeni nauliutui kantoon kuitenkin hyvin äkkiä! 
En ollut uskoa silmiäni, mitä siinä kannon sisällä oli! Ei voi olla... Siis onko se... Mitä ihmettä?! Ja toiset nauroivat!


Olihan se! Ei mikään geokätkö, vaan korkkaamaton skumppapullo! Hämmästyneenä änkyttämään, että mikä toi on?! Mikä toi on?! Mitä ihmettä?! 

No selvisihän se, mikä se on ja miksi se on siinä! Murunen ja ystävykset olivat juonineet jo useamman päivän ajan selkäni takana tämän koko jutun! Minun synttärijuhlani! (siis ne viimeiset tälle vuotta :D )

Ja kohta repusta kaivettiin esille lisää ihmetyksiä. Satiininauhalla solmitussa pienessä kultaisessa rasiassa oli aivan ihanat suklaat kaikille! Oli valkosuklaata Mango-vaahdolla, tummaa suklaata kaakaovaahdolla ja oikealla kultahippusilla koristeltuina sekä ihania vaaleanpunaisia cupcake-mansikkasuklaapaloja. Nam!


Ja kohta nämä naiset kaivelivat repusta vielä erilaisia juustoja ja 6 eri hilloa/hyytelöä niiden kanssa!


Oli savun makuista ja ilman savua.. Niin ja yksi oli yllätys kaikille.. Voihan Vilho, minkä teki! :D
Niin oli mellevä tuoksu kolmannessa juustossa, että huh huh! Arvuuteltiin, että olikohan kyseessä sukkahiki vai hautuneet munat? :D No, sama se, herkkuja oli! Yhden juuston erikoisuus ei pilannut todellakaan fiilistä! Päinvastoin!


Ihania nuo pikkupurkit!


Ja sitten vaan skool ja kippis ja salut ja mitä ikinä halusikaan sanoa! hyvää syntymäpäivää minulle!

Ja terveisiä Kuopiosta!


Kiitos ihanat ystävät ja rakas Muruseni aivan mahtavasta yllätyksestä! Joka jatkui sitten kotonakin vielä punaviinien ja stifadon seurassa, nauraen ja rupatellen, valvoen ja höpötellen.

Kommentit

  1. Voi miten omaperäinen ja hauska yllätys!
    Tuli itsellä heti mieli mennä metsään, kun katteli noita kuvia. Jos sitä joku päivä ottaisi asiakseen etsiä täältä kaupungistakin kiva metsä, jossa voisi käydä fiilistelemässä, kun kaupunkielämä rupeaa ahdistamaan.. :)

    VastaaPoista
  2. Asumme kaupungissa myös, mutta onneksemme täällä on myös metsiä ja järviä. Ei tarvitse kauas mennä saadakseen olla täysin rauhassa, hiljaisuudessa ja nauttia vaan luonnon kauneudesta.

    VastaaPoista
  3. Olipas hieno yllätys, ruhtinaallinen. Oikein laseista joitte metsän siimeksessä, wau!

    VastaaPoista
  4. IIIK! Olipa hurmaavat synttäreiden päätösjuhlat! Tosta sun kompuroinnistas tuli omakohtainen kokemus viime lauantailta mieleen. Olimme mieheni, minä ja poikani tyttöystävineen puolukkametsässä.Lopulta löysimme paljon ihan suussasulavan kypsiä ja makeita puolukoita ja poimimme intopiukalla niitä kun yhtäkkiä saappaani tarttu johonkin risuun ja minä mätkähdin melkeen mahalleni märkään sammalikkoon ja kijasin jo kun luulin että nyt ne kerätyt marjat lens huitsin nevadaan mut nou hätä kuin ihmeen kaupalla olin automaattisesti pidellyt ämpäriä pystyasennossa, no muutama marja tippu maahan ja mikä ihmeellisintä mun ei käyny kuinkaan.

    VastaaPoista
  5. Tuo on niin tyypillistä! Sitä jotenkin suojelee vaistomaisesti sitä aarrettaan. Ja huvittavaa ollut katsoa joskus, kuinka sama pätee kapakassa vaikkapa oluttuopin kanssa kaatuvaan tyyppiin. Se on jotenkin reflekseissä ja alitajunnassa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Hei, kaunis ihminen, soisitko minulle hetkisen..
Mitä pohdit postauksesta tästä?
Entä yleensäkin blogini hedelmästä?
Jätäthän viestin lyhyen tai pohtien pitkään,
Mutta anonyymit haukut tosin eivät johtaisi mihkään!
Olkoon päiväsi sateenkaaren sävyinen, iltasi leppoisa, yösi tyyni.
Ja kun saapuu aamu uusi, jo sängyssä tuumi:
On Inspiksen Viltsu sun ystäväsi vanha taikka uusi.

Ystävyydellä kaunissieluiselle lukijalleni,
Viltsumari