Hae tästä blogista

Elämälläni on tarkoitus



Entistä useammin törmään viestiin, jossa minua kiitetään kirjoituksistani. Siihen, että ne koskettavat jotakuta joko niin, että jää miettimään omaa tilannettaan positiivisemmin tai että saa sanat omille tuntemuksilleen. Kiitos! Olen silloin onnistunut aihevalinnoissani, kirjoituksissani ja runoissani.

Olen monesti kertonutkin, että blogini ei ole vain minun tapani käsitellä asioitani ja purkaa tuntojani, vaan myös tapa jolla toivon voivani auttaa jotakuta tai antaa jollekin jotain. Ehkä uusia ajatusmalleja? Ehkä toivoa? Ehkä uskoa siihen, ettei elämä lopu sairauden myötä tai jos/kun kohtaa jotain pahaa muuta.

Olen läpikäynyt maanpäällisen Helvetin, kuten olen asian ilmaissut ihmisille. Nyt on vuoroni olla maanpäällisessä Paratiisissa. Toki edelleen on huolta ja murhetta, mutta olenko sitten Paratiisin portilla? Hmm... Ehkä?

Joskus aikaisemmin ajattelin, miksi yksi ihminen joutuu kokemaan niin paljon pahaa.

Minun yksi pelastukseni on ollut anteeksi anto. Ei unohdus, vaan se, että olen voinut itse antaa anteeksi ja jatkaa elämääni. Enhän voi kuin joko katkeroitua ja sairastua tai antaa anteeksi ja selviytyä voittajana. en voi sanoa, että hetkessä, tosta noin vaan, vaan autettuna, ajan kanssa, itsekin kasvettuani ja muututtuani. Olen tehnyt vuosien työn selviytyäkseni. Ja "unohdin" paljon asioita, joita sitten kävin unissani läpi pikku hiljaa. Se oli vain yksi tapa, minun tapani. Toinen tapani on anteeksi antaminen.

Minun ei tarvitse koskaan hyväksyä asioita. Ei myöskään unohtaminen onnistu ikinä. En tarvitse olla kaveri niiden kanssa, jotka ovat satuttaneet minua tavalla tai toisella. Minun ei tarvitse yhtään mitään! Haluan  elää normaalia elämää ilman uusia kriisejä.
Minun voittoni on se, että elän, olen onnellinen ja nautin.


Tässä elämäni aikana olen esittänyt ilmaan kysymyksen; Miksi? Miksi yksi ihminen, minä, olen joutunut kokemaan kaiken kokemani? Miksi?
Nyt olen kuitenkin blogin myötä ymmärtänyt sen, miksi.
Minun elämäntehtäväni on ollut auttaa toisia. Se on ollut selvää jo kauan. Nyt sitten sen sisäistin enemmänkin, koska kun kerron omista kokemuksistani, joita siis on paljon, voin kertoa oikeastaan niin laajalti kaikesta, niin samalla saan avun hyvin erilaisille ihmisille. Minun on siis täytynyt kokea kaikki tämä A)oman kasvuni takia ollakseni mitä olen nyt ja B)pystyäkseni auttamaan paremmin muita.
Eli vihdoin tiedän sen vastauksen kysymykseeni. :)

En tietenkään haluaisi, että sinulla on samaistumista kirjoituksiini, mutta koska totuus on se, että juuri sinä löysit kirjoituksistani yhteisiäkin asioita, niin tottahan toki haluan auttaa sinua siinä sinun asiassasi! Olla se esimerkki selviytyjästä ja kannustaa sinua samaan! Antaa tukea ja voimaa, uskoa, toivoa! Et sinä ole yksin! olen tässä näin!

Vihdoinkin elämäntarkoituksellani on selkeä nimi! Auttaja!
Ja liekkö juuri siksi olen kotonakin, jotta voisin tavoittaa mahdollisimmat laajalti ihmisiä? Sinut sieltä kaukaa? Emmehän me olisi koskaan "tavanneet", jos olisin töissä. Ehkä sinä olet löytänyt sen kohtalosi?  Keinosi sinnitellä, jaksaa ja nähdä valoa?



Valoisampiin tunnelmiin, toivoon ja iloon!
Viltsu



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Suurin osa elämästäsi on arkea. Tee siitä ihanaa.
Kommentit julkaisen viiveellä. Tarkistan ensin.
Kiitos, kiitos, kiitos!
~Viltsumari
Löydät minut myös https://direct.me/inspiration

JOKO LUIT TÄMÄN?

Nukkekotiasiaa ja kysymys lukijoilleni

Nukkekotiasialla olen tällä kertaa. Muutoksia on luvassa ja tarvitsen sinun apuasi. Vastaus kysymykseeni riittää. Sitä kysymystä ennen kerro...