Tilaisuuteni

Hyvien tilaisuuksien varjopuolena on se, 
että ne näyttävät aina paremmilta 
menetettäessä kuin saataessa.

Hyviä tilaisuuksia on tullut vastaan minullekin ja joskus oli hetki, etten uskaltanut tarttua niihin. Epäilys siitä, onko se oikeasti tilaisuuteni? Onko minulla rohkeutta tarpeeksi? Tarkoittaako tuo nyt ihan todellakin minua? Luotanko itseeni tarpeeksi? Kerkiisinköhän huomenna, sitten kun joku toinen on ensin kokeillut? Jos sanoisin nyt EI ja odottaisin, että joku potkisi minua eteenpäin sanomaan KYLLÄ?

Syitä oli vaikka kuinka menettää se tilaisuus. Eri asioissa, eri tilanteissa. Minulta puuttui itseluottamus.

Kuinka paljon kirpaisikaan se, kun tilaisuus oli ja itse sen menetin. Menetin sillä, etten rohjennut, ilennyt, uskaltanut...

Nyt, kun itsetuntoni on noussut, uskallan jo paljon rohkeammin tarttua tilaisuuksiin. Sanoa mielipiteeni, ottaa riskin. Ja yleensä se kannattaakin. Jos en yritä, en koskaan saa mitään. Ja jos tarpeeksi yrittää ja jos tulee kolhujakin joskus, ne vaan kasvattavat ja opettavat. Ei kolhuja kannata pelätä. 

Millaisia tilaisuuksia sinä olet elämäsi aikana ohittanut? 

Oletko katunut vai antanut asian olla?

Oletko tarttunut tilaisuuteen ja saanut enemmän, kuin osasitkaan odottaa?

Eikös tilaisuuksia ole joka hetki, kaikkialla, periaatteessa kaikessa? Tilaisuutesi syödä tai olla syömättä, tilaisuutesi lukea lehti tai menet töihin lukematta... 

Kaikkea sellaista, valinnaista. Mutta onhan niitä isompiakin tilaisuuksia. Eikö totta? 

Pessimisti näkee ongelmia jokaisessa mahdollisuudessa.

Optimisti näkee mahdollisuuksia jokaisessa ongelmassa.