Riittää kun olet lähelläni

Tuon runon sanat sanoisin rakkaalleni. Ja sanonkin ne joka päivä omin sanoin.

Minusta se ei ole itsestäänselvyys, että kumppani on vierellä aina ja ikuisesti. Ei sekään, että hän tietäisi, mitä tunnen tai ajattelen. Haluan osoittaa hänelle hänen arvonsa ja sen, kuinka rakas onkaan. Samoin ystäville ja läheisilleni. Niin paljon olen nähnyt ikävää, surua ja pahaa oloa ympärillänikin. toiset eroavat, toiset riitelevät, toisilla on yksinäisyyttä tai muuten vaan paha olla.

Surullista. 

Ja toiset ajattelevat, että "Kyllä se tietää, vaikken sano tai tee mitään. Olenhan tässä, vierellä".

Niinpä niin... Minä haluan kertoa sen sanoin ja teoin.

Nyt en jaksa kirjoittaa pitempää tarinaa. Kävin lääkärissä ja voimat ovat vähissä. Koskee, itkettää ja väsyttää. Huomenna haen todistuksen, koska tänään ei sitä saanut kirjoitettua. Paras oli, kun kirkkain silmin katsoi minua ja tuumasi, että minulla on iskias! 

Tuolla lääkärireissulla kerroin asiani, kaikkeen en saanut edes vastauksia vaan pyysi varaamaan uuden ajan. Kieliongelmien yms takia kun hän oli jo nyt myöhässä. Ja se väittely... Välillä sanoin topakastikin, välillä olin purskahtaa kovempaankin itkuun. Lopulta hän konsultoi kollegaansa ja soitti kotiin vielä. Sairasloma jatkuu vuoden loppuun ja lähete fysiatrian puolelle kuntoutussuunnitelman tekoon. Kuntoutus? Mitähän se on koska toisaalla kuntoutus lopetettiin sen turhuuden takia? Ja mitähän tässä sitten tapahtuu loppupelissä? 2 kuukautta on kuulemma pitkä sairasloma... Minulle, joka olen ollut jo viidettä vuotta sairaslomalla! No, joka tapauksessa eläkettä ei tule eikä mitään muutakaan päätöstä vieläkää. Hänen mielestään hänen papereillaan saan Kelalta sairaspäivärahan. Eipä tuo uskonut kun selitin, että Kela kumoaa ne ja sanoo, olen terve. No, tehdään niinkuin hän haluaa ja katsotaan sitten joulukuussa taas uusi aika.

Rakastakaa lähimmäistänne ja osoittakaa se!

Viltsu