Askartelukirjojen ihanuutta

Kaikkihan lähti siitä, kun pääsin selailemaan kaupassa tätä Maijun korttitekniikat-kirjaa. Aiemmin olin hankkinut ja saanut kirjastosta käsiini erilaisia muita alan kirjoja ja ajattelin, että on ne vaan niin ihania. Mutta tämä Maijun korttitekniikat-kirja muutti käsitykseni ihanasta ja korttiaskartelijan pakollisesta teoksesta.

Kun olin tosiaankin nähnyt ja pikaisesti selannut kirjan, painelin kirjastoon lainaamaan tuota itselleni lähempää tutustelua varten. Pyh. Varauksia oli ja olin jonossa viides! Tarkoittaako se 5 kuukautta?! APUA!

Voitte kuvitella, että tuollainen jonotus jos on, niin kirja todellakin on suosittu. 

aikaa kului, mutta sitten oli minun vuoroni. Ja voi sitä ihanuutta, mitä kaikkea Maiju olikaan kirjan sivuille saanut! Ne kortit ja kaikki ne ideat! Ja mikä parasta, kaikkiin kortteihin ohjeet olivat kirjassa ja todella selkein kuvallisin ja sanallisin ohjein kerrottuna! Tällaisen ohjeen pitää olla!

Tuo kirja yksinkertaisesti oli NIIN ihana, etten olisi raaskinut sitä edes palauttaa, mutta minkäs teet... Samalla aloin hehkuttaa tuttaville ja muille kortteilijoille tätä opusta ja sain kuin sainkin ostajia riviin heti välittömästi. Itseni mukaan lukien! 

Ostopäätöstäni en ole katunut!

Ja nyt sitten Maiju on saanut uunituoreen uuden teoksensa julkaistua! Tässä se tulee:

Paperista Joulun taikaa!

Arvatkaas kahdesti.. No kertakin riittänee... Aionko hankkia tämän kirjan? Facebookissa jo mainostinkin aikaisemmin jo tätä ja edelleenki, mutta nyt oli ihan pakko jo täälläkin kirjaa mainostaa, sillä tämä on taatusti Maijun näköinen kirja siinä missä edellinenkin. Johan sen tuosta kannesta arvaa!

Ja ei, en ole Maijun sponsori, tuttu tai yhtään mitään. En saa palkkioita, en mitään. Ainoastaan ihailen hänen työtään.

On myös toinen kirja, jota haaveilen. Uunituore teos sekin. Amalian askartelun Miran teos...

Askartele. ompele ja sisusta valokuvista.

Itse ainakin tykkään valokuvata kaikenlaisia pikkuisia ja isojakin luonnon ihmeitä, ihania ihmisiä, perhettä, lemmikkiämme... Missä minä, siellä kamera. Näin se vaan menee. Ja se, että ne valokuvat ovat jossakin piilossa levyllä tai että ne voisivat olla vaikkapa koristeena kotonani, on niin selkeä ero!

Miksikäs en haluaisi oppia uusia tekniikoita ja käyttötapoja siirtää valokuvat pois sieltä pölyttymästä. Haluan ne esille! siksihän ne kuvat olen ottanutkin!

Etkös sinäkin? ;)

Ja juu, tätäkään teosta en kehuskele palkkion turvin. Ihan hyvää hyvyyttäni. Ja koska tarkoitan sitä!