Hyvinvointia joulukalenterista 7; Joulu sairaalassa

Päivän luukku on tällä kertaa erilainen, kuin aiemmat hyvinvointi - pläjäykset. Silti aihe on jokaista koskettava ja jokaiselle tarkoitettu, tuttu viesti. Koronassa on jokaisen velvollisuus. 

Olen samaan aikaan pelokas, turhautunut, vihainen ja huolestunut, joten koen aiheelliseksi kirjoittaa aiheesta. Korona ON tätä päivää ja vaikka aiheesta tulee "joka tuutista" , silti yksilötasolla ihmisten käyttäytyminen on yhä leväperäistä.

Tänä vuonna tavanomaista vähemmän hoitohenkilökuntaa ja lääkäreitä pääsee jouluna loman ja Joulun viettoon, vaikka koko vuosi on ollut äärimmäisen raskas. Joulun ajasta voi tulla erittäin vaikea, jos Covid-19 - viruksen tartuntamäärä ei laske. Vastustuksesta huolimatta valmiuslakia saatetaan tarvita. Ilman valmiuslakia hoitajia ei voi pakottaa töihin. Jos kuitenkin hallitus ja presidentti asettavat Suomen poikkeustilaan, työnantajalla on oikeus teettää hoitajilla ylitöitä ja peruuttaa vuosilomia.

Voimme kotona, yksilötasolla, ajatella, ettei minuun mikään Corona tartu tai itsepähän ovat alansa valinneet, tehköön nyt töitä, kun niin moni on työn menettänyt. Tällainen ajattelu on kuitenkin pahimman puoleinen moka.

Ihan jokainen meistä voi sairastua ihan tavallisen elämämme seurauksena;

• Kaupassa
• Koulussa
• Työpaikalla
• Kotona
• Ystävän kautta
• Jouluna sukulaisten seurassa
• Kirkossa
• Päiväkodissa
• Jne

Siihen ei tarvita sataa tartuttajaa lähellemme, vaan ainoastaan yksi.  YKSI!  Kaiken lisäksi joku toinen on hauraampi kuin sinä, eikä tule kestämään Covid-19 tartuntaa. Minäkin olen riskiryhmää. 

Hoitohenkilökunta on työnsä toki valinnut, mutta tuskin sillä ajatuksella, että tulevaisuudessa pakotetaan hoitamaan tartuntataudin saaneita. Tekemään äärettömän raskasta työtä, jossa potilaita kuolee käsiin yksi toisensa jälkeen, vaikka teet kaikkesi ja jossa riskinä on

sairastua itsekin ja jopa kuolla.

Nämä arjen sankarit tietävät nyt, että yksikin virhe voi tappaa potilaan tai heidät. He tietävät, että töihin mennessään tänään, huomenna, joka ikinen päivä, voi vastassa olla useita sairastuneita, jotka anovat apua, haukkovat henkeä ja lopulta kuolevat käsiin. Jokainen menetys iästä huolimatta on menetys. Ihminen, joku joka vielä viikko pari aiemmin saattoi olla elämäniloa uhkuva perheen isä tai ukki.  Luojan kiitos ainakin toistaiseksi useampi potilas parantuu.

Nämä sankarimme, jotka eivät pidä itseään sankareina, vaan pakkotyöhön velvoitettuina, burn outissa työskentelevinä ihmisinä, ovat lopen uupuneita, voimattomia, pelokkaita, vihaisiakin jopa.

Kuntasektorilla virassa olevilla lääkäreillä on ilman valmiuslakiakin velvollisuus päivystämiseen ja ylityöhön. Valmiuslain voimassa ollessa työnantaja voi määrätä vielä laajemmin lääkäreiden tehtävistä, työajoista ja lomista, ja työmääräyksen voi antaa myös yksityisen puolen lääkäreille.

He ovat äitejä, vaimoja, isiä, veljiämme, nuoria ja iäkkäämpiä, naapureitamme, ystäviämme...

He pelastavat ihmishenkiä, he menettävät ihmishenkiä, he rukoilevat apua, he toivovat saavansa syödä edes hieman lennossa, istahtaa edes hetkeksi, löytää paikan, jossa itkeä, huutaa,...

He ovat ihmisiä, eivät jotain random robotteja, jotka kyllä jaksavat.

Me sanomme heitä sankareiksi, mutta viittaa ja taikavoimia heillä ei ole. Ei kunnon palkkaa tai kunnollisia taukoja levätä välillä. Moni onkin sanoutunut irti, koska eivät enää yksinkertaisesti jaksa! Moni on sairastunut itse tavalla tai toisella.

Traumaperäinen stressireaktio kehittyy yhä useammalle hoitajista ja lääkäreistäkin. Traumaattinen tilanne, mikä aiheuttaa henkilössä voimakasta pelkoa, kauhua tai avuttomuutta, aiheuttaa myös stressireaktion.

Tapahtuman yhteydessä ja heti sen jälkeen ilmenevä autonomisen hermoston aktivoituminen (sydämentykytys, verenpaineen kohoaminen, hikoilu) lisää traumaperäisen stressihäiriön kehittymisen riskiä. Traumaperäisen stressihäiriön diagnoosi edellyttää, että sille tyypilliset oireet kestävät vähintään kuukauden ajan. KUUKAUDEN!!

Traumaperäisen stressireaktion kehittyminen ei välttämättä edellytä kokemusta omasta hengenvaarasta, vaan myös toiseen ihmiseen kohdistuvan traumaattisen kokemuksen näkeminen tai tieto läheisen tai tuttavan henkeä uhkaavasta äkillisestä onnettomuudesta voi olla traumaperäisen stressireaktion taustalla. Sota, kidutus, tappava tartuntatauti..

Mistään pikku jutusta ei siis ole kyse!

Traumaattisesta tapahtumasta tavalla tai toisella muistuttavat tapahtumat, asiat tai mielikuvat herättävät häiriöstä kärsivällä voimakasta ahdistusta, ja tästä vuorostaan autonomisen hermoston aktivoitumisesta aiheutuvia ruumiillisia oireita.

Henkilö pyrkii usein välttämään traumaattisesta tapahtumasta muistuttavia asioita, keskusteluita, toimintoja, paikkoja, jne. ja torjuu tapahtumaan liittyvät muistot tietoisuudestaan. Tämän tuloksena henkilö voi eristäytyä sosiaalisesti, hänen kykynsä kokea ja ilmaista tunteitaan ja tulevaisuudennäkymänsä voivat kaventua.

Traumaattiset muistot ja mielikuvat voivat aiheuttaa jatkuvan varuillaanolon, joka ilmenee nukahtamisvaikeutena, yöllisinä heräilyinä, ärtyneisyytenä, keskittymisvaikeuksina ja säikähtelynä pienistäkin asioista. Oirekuva ja oireiden voimakkuus vaihtelevat suuresti. Oireet voivat joskus olla niin voimakkaita ja pitkäaikaisia, että ne johtavat työkyvyttömyyteen tai alan vaihtoon.

Traumaperäinen stressihäiriö voi kehittyä kenelle tahansa erityisesti poikkeuksellisen voimakkaiden traumaattisten tapahtumien seurauksena.

Välittömästi trauman jälkeen lepo, konkreettinen apu ja mahdollisten fyysisten vammojen hoito on tärkeintä.  

Koko Suomessa on todettu epidemian alusta lähtien yli 26 700 koronavirustartuntaa. Koronavirukseen liittyviä kuolemia on tätä kirjoittaessani  kirjattu yhteensä 415. 

Koronaviustilanne on huonontunut lähes kaikkialla Suomessa. Uusia rajoituksia ja suosituksia on jo otettu ja otetaan käyttöön useissa sairaanhoitopiireissä ja kaupungeissa.Tämä tarkoittaa juurikin sitä, että tänä vuonna tavanomaista vähemmän henkilöstöä pääsee jouluna lomille ja joulun ajasta voi tulla erittäin vaikea, jos tartuntamäärä ei laske.

Jokaista tehohoitopotilasta varten tarvitaan viisi hoitajaa. Jos esimerkiksi Husissa on jouluna 50 tehohoidettavaa, pelkästään heille tarvitaan 250 hoitajaa. Aivan hirveä skenaario.

Onko meidän todellakin koettava kaikki kantapään kautta ja sanottava "hups, pitipäs sattua"? Siltä se näyttää edelleen liian monen henkilön kohdalla. 

Tuosta esimerkkinä voin kertoa, kun odotin autossa Murusen käytyä apteekissa asioillani. Katsoin kampaamon ikkunasta sisään ja olin heistä ylpeä. Maski naamalla asiakkailla ja kampaajilla. Sitten ajattelin laskea, moniko ei käytä maskia ohitseni kävelijöistä. Päätin laskea vain kohti tulevat. Alue on ostarilla, jossa porukkaa virtaa liikkeestä toiseen ja turvavälejä ei niillä kapeilla jalkakäytävillä pidetä. Kun olin päässyt seitsemään ei-maskia-henkilöön ja yhteen maskilliseen, päädyin laskemaan vain heidät, joilla ON maski. Luku pysyi samana, yksi, maskittomien määrä nousi. 

Hoitohenkilökunnan lisäksi laitoksissa ammattitaitonsa laittavat peliin myös mm. Laitoshoitajat. Ilman heitä ei olisi steriilejä tiloja keskittyä pelastamaan ihmishenkiä. Minä en edes tiedä, ketä kaikkia korona-osastolla tarvitaan, mutta näkyvimpien, eli hoitajat ja lääkärit, lisäksi ammattilaisia on muitakin. He kaikki ovat minulle sankareita ja enkeleitä. He kaikki ansaitsevat Joulun. Ja koska tilanne on mikä on, he ansaitsevat edes kaiken apumme! Nyt ei ole oikea hetki esittää kovista, jääräpäistä tai leikkiä Jumalaa.  

Meidän täytyy toimia yhdessä virusta vastaan nyt, eikä vasta sitten, kun Covid-19 osuu omaan nilkkaan.. tai keuhkoihin.  

Mitä voimme tehdä?

Voimme huolehtia erityisen tarkasti käsihygieniasta, käyttää maskia, pitää turvaväli toisten kanssa, olla menemättä baareihin, olla menemättä ryhmätapahtumiin, olla matkustamatta sukulaisten luo tänä vuonna (esim. Uudella maalla virus leviää nyt.  En minäkään voi lähteä poikani luo, eli tiedän mistä puhun!), pysyä kotona mahdollisuuksien mukaan, noudattaa ohjeita vaikkei vielä käsketä toimimaan niin. Oikeasti! Miksi aina ensin pitää pakottaa tekemään jotain!? Miksi kehoituksiin ei reagoida, vaan aina odotetaan käskyä!? Nyt järki päähän.   Kiitos kaikille, jotka jo nyt ottavat Covid-19.n pysäyttämisen vakavasti ja käyttävät maskia peittäen nenän ja suun, ei leukaa, ja jotka käyttävät käsidesiä siirtyessään kaupasta toiseen jne. Muista, älä koske maskiin muuta kuin narujen kohdalta ja vain, jos sinun täytyy riisua se  roskapussiin/suojapussiin ja vaihtaa uusi tilalle. Roskapussista et voi maskia enää kasvoillesi laittaa! 

Miten maskia tulee käyttää?

• Maskin on peitettävä nenä ja suu
• Älä koske likaisin käsin maskiin
• Pidä huoli maskistasi -Jos käytössä on kankainen maski, tulee se keittää jokaisen käyttökerran jälkeen. Käytetty maski pestään 90 asteessa.
• Maskin tulee olla puhdas, kun sen ottaa käyttöön ja se täytyy huoltaa huolellisesti aina käytön jälkeen. Kertakäyttömaski tulee laittaa roskikseen aina käytön jälkeen. 
• Kostea suoja pitää aina vaihtaa heti.
• Maskia siis käytetään kerran, vain kerran, jonka jälkeen se kertakäyttömaski hävitetään tai kestomaski pestään asianmukaisesti.
• Maski tulee pitää paikoillaan koko sen ajan, kun olet esim. Bussissa, kaupassa jne. Et voi ottaa sitä pois matkalla ja laittaa takaisin. 
• Käytettyä maskia ei saa laittaa esimerkiksi välillä taskuun ja siitä takaisin kasvoille.
• Maskia ei saa ottaa pois etupuolelta tarraten vaan nauhoista kiinni pitäen. 
• Maskia ei saa kääntää, eli käyttää molemmin päin. 
• Jos liikutat maskin pois kasvoilta, sinun täytyy vaihtaa se uuteen. 
• Kiusaus liikutella maskia otsalle tai leuan alle on monella suuri. Se ei ole infektioiden torjunnan kannalta hyvä asia. Maskin siirtäminen otsalle tai leualle lisää mikrobien siirtymisriskiä hengitysteihin. Kun maskia pitää, niin sitten sen pitää antaa olla paikoillaan.
• Turvavälejä, käsihygieniaa tai yskimis- ja aivastamistekniikkaa ei saa unohtaa. 

Annetaan joululoma mahdollisimman monelle ja tehdään jokainen osuutemme tämän katalan viruksen taltuttamiseksi. Korona-virus ei ole voitettu vielä, sillä Etelä-Koreassa kolmas aalto on jo käynnissä. 

Lähde: Terveyskirjasto, Thl, Iltalehti, Yle