20: Tiedän(kö?) miltä sinusta tuntuu (sittenkään?)

Kun kohtaamme surun tai kipua, elämän kolhuja, joku sanoo sinulle todennäköisemmin sanat; “tiedän miltä sinusta tuntuu”.

Se voi sanojasta tuntua helpolta ja empaattiselta eleeltä. Lauseelta, jolla hän ilmaisee olevansa myötäeläjä ja itse kokeneensa saman aiemmin. Jos lausetta tarkastellaan syvällisemmin ja kuulijan näkökulmasta, kyseessä ei ole se paras vaihtoehto välttämättä, millä kertoa välittämisestä. 

Totuushan on se, ettet voi täysin ymmärtää sitä, mitä joku toinen ihminen käy läpi. Tiedät vain ja ainoastaan omat tunteesi ja tuntosi. On siis aina parempi kuunnella toista ja kertoa että olet hänen tukenaan ja tarvittaessa käytettävissä, ja sekin vain, jos oikeasti voit olla hänen apunaan jotenkin. 

Esim. käydä kaupassa hänelle, ottaa lapset hoitoon, tehdä ruuan ja viedä sen hänelle tai tilata vaikka pizzat heidän koko perheelle. Varmistathan kuitenkin, että palvelus sopii hänelle, eikä aiheuta lisää murheita. Esim. Joku on ottamassa pizzat vastaan, allergiat, täytteet ovat hänen makuun, eivät ole vielä syöneet  jne. 

Kun joku sanoo melko rennosti, että hän tietää miltä sinusta tuntuu, saatat jopa kokea sen loukkaavana, sillä eihän hän tiedä mitä käyt läpi. Eivät he ole edes psykologian asiantuntijoita eivätkä lääkäreitä, jotka voisivat tunnetasollakaan aavistella sitä todellista mitä käyt läpi.

Monet meistä ovat sortuneet tähän, voisinko sanoa inhimilliseen mokaan, minä mukaan lukien. Aikuinen voi vielä kohteliaana ajatella, että lause on hänen tapansa tukea sinua tai että se tuntuu hyvältä, ehkä. Kun lapselle sanotaan “tiedän miltä sinusta tuntuu”, tilanne onkin jo toinen. Lapsi ei ole vielä tunteiden ja elämän asiantuntija. Hän ei tiedä, miksi joku sanoo niin ja onko se aivan totta. Tuo viattoman kuuloinen lause saattaa estää lasta kertomasta sinulle tarkalleen ja omin sanoin sen, mitä hän käy oikeasti läpi. Lapselle jokin asia voi olla maailmanloppu, kun taas aikuinen kokemustensa ja ajansaaton jälkeen pitää asiaa pikkujuttuna.

On hyvä muistaa, että jokainen ihminen on ainutlaatuinen ja jokaisella on oma tila, tunne-elämä, voimavarat, sietokyky, paineet ja stressi... oma universumi. Hänen universuminsa saattaa olla kaoottinen, jossa planeetat viilettävät kaikkiin suuntiin ja jossa on pieniä mustia aukkoja, joita muut eivät kykene näkemään. Jokainen meistä on aivan eri elämäntilanteessa niin tällä planeetalla ihmisenä kuin sielullisesti astraalitasoilla.

Monelle meistä on kehittynyt paha tapa olettaa asioita kysymisen ja kuuntelemisen sijaan. Kuulemme muttemme kuuntele. Teemme niin siksi, että se vaatii vähemmän kognitiivista vaivannäköä ja auttaa meitä säästämään aikaa. On paljon helpompaa olettaa tietävänsä jotakin perustuen sinulla jo olevaan tietoon, kuin käyttää aikaa ja vaivaa olla olkapää joko nyt tai taas, yhä uudelleen.

Toiselle sekin, että kertoo samaa asiaa yhä uudestaan voi olla terapeuttista ja hän käy asioita läpi itsensä kanssa. Järjestelee tunnemyrskyssä eri lokeroihin tuntojaan ja esim. kovassa kivussa ahdistavan kuplan sisältä huutaa juuri sinua apuun selviytyäkseen siitä hetkestä ja siitä tilasta pois. Se, että "tiedät miltä hänestä tuntuu", vahvistat ainoastaan omia tunteitasi, toisen ihmisen tunteiden huomioimisen ja vahvistamisen sijaan. Tuo klisee saattaa jopa pahimmassa tapauksessa syöstä hänet syvempään suljettuun yksinäiseen kuplaan.

Kun kukaan ei kuule, kun ketään ei kiinnosta, kun kukaan ei tahdo auttaa siinä hetkessä.

Kivun kourissa ei laske monestiko olet auttanut aiemmin. On vain juuri nyt-hetki, josta on pakko löytää ulos heti. Tunteesta, jossa saattaa jopa luulla kuolevansa vaikka ulkopuolinen näkee tilanteen taas yhtenä monista kerroista.

Meillä ihmisillä on taipumus unohtaa, että toisen ihmisen henkinen olomuoto ei tule koskaan olemaan samanlainen kuin meidän omamme. Vaikka hermokaavojemme ansiosta voimme tuntea toisen ihmisen tuskaa, emme voi ymmärtää täysin mitä toinen käy läpi.

Geneven yliopiston tohtori Klaud R. Schererin ja Agnes Moorsin kokeilun tulokset:

3000 aikuiselta kysyttiin sama kysymys: Miltä sinusta tuntuisi, jos kuulisit kahden ystäväsi puhuvan pahaa sinusta?

Tutkijat pystyivät tunnistamaan jopa 14 erilaista henkistä reaktiota. Jotkut ihmiset sanoivat, että he olisivat vihaisia. Toiset olisivat häpeissään ja pettyneitä. Toiset taas tuntisivat syyllisyyttä ja toiset yksinäisyyttä. Jotkut sanoivat jopa, että se tuntuisi heistä välinpitämättömältä, koska ihminen, joka puhuu heistä pahaa heidän selän takana, ei vain olisi heidän ystävänsä enää.

Kuinka lohduttaa toista loukkaamatta:

• Älä vähättele: “eihän se ole vielä mitään”, “olen kokenut saman, sinä ylireagoit”, “aina sinulle tapahtuu näin”, “sinun täytyy keskittyä johonkin muuhun”, "tiedän mitä sinusta tuntuu" jne
• Sano mielummin: “kerro minulle miltä sinusta tuntuu”.
• Tunteiden ilmaisu voi olla vaikeaa silloin, kun on syvällä pahassaolossaan. Silloin, kun tunteet ovat monimutkaisia ja kaoottisia. Vaikeiden tunteiden hyväksyminen ja kääntäminen selkeälle kielelle vie aikaa, joten hän todellakin tarvitsee vain tukea ja turvallisuuden tunnetta.
• Toisinaan yksinkertainen “olen tässä sinua varten” on paras vastaus.

-Onko sinulle sanottu "tiedän miltä sinusta tuntuu " tai muita vähättelevämpiäkin lauseita?

-Miltä se tuntui sinusta?

-Kerro kommentissa. Jaa kokemuksesi meidän muidenkin kanssa. Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa tuntea siinä tilanteessa, niinkuin ylempänä oleva koetuloskin kertoo ihmisten reagoinnista.

“Ole kuka olet ja sano mitä tunnet, sillä heillä, joita se häiritsee, ei ole väliä ja he, joita se ei häiritse, on väliä.”

-Bernard Baruch-

Lähde:

○Klaus R., y Scherer, AM (2019) El proceso de la emoción: evaluación de eventos y diferenciación de componentes. Revisión anual de psicología 70: 1

○Mielen ihmeet: Kun ihmiset sanovat “tiedän miltä sinusta tuntuu” (2019)