24. Muskeliporoja ja kiihtyvä pukki
Joulupukin nopeuden voi arvioida ottamalla ensiksi selvää kilttien lasten määrästä maailmassa.
Maailmassa on noin 378 miljoonaa joulua viettävää lasta. Jos oletetaan, että joka perheessä on keskimäärin 3,5 lasta ja niistä ainakin yksi on kiltti, joulupukin on ehdittävä joulun aikana 108 miljoonaan kotiin.
Joulupukki saa hieman apua Maan kiertoliikkeestä, mikä tarkoittaa, että hänellä on vuorokaudessa käytössään normaalin 24 tunnin sijaan 31 tuntia.
Silti hänen pitää vierailla noin 1 000 kodissa sekunnissa.
Jos oletamme, että kiltit lapset jakautuvat maapallolle tasaisesti, joulupukin on taitettava 120,8 miljoonaa kilometriä.
Selvitäkseen tästä hänen on lennettävä noin 1 040 kilometrin sekuntinopeudella eli 3 000 kertaa niin nopeasti kuin ääni kulkee.
Sittenkin joulupukilla on vain 1/1000 sekunti aikaa laskeutua ja jakaa lahjat.
Poroilla on oltava megamuskelit
Jos jokainen kiltti lapsi saa lahjan, joka painaa noin yhden kilon, reki painaa matkaan lähdettäessä 108 miljoonaa kiloa.
Yksi poro pystyy vetämään noin 150 kilon taakkaa. Siksi joulupukin reen vetämiseen tarvitaan 720 000 poroa.
Poroja voidaan ehkä kuitenkin parannella geenitekniikalla niin, että niiden lihasmassa saadaan kasvamaan säätelemällä elimistössä syntyvän myostatiinin määrää.
Edellä mainitussa nopeudessa syntyy niin suuri kuumuus, että punanuttu kärähtäisi, jos hän ei ymmärtäisi suojautua kunnolla.
Kokeiden perusteella siirtymämetalleihin kuuluva volframi pinnoitettuna hafniumkarbidilla kestäisi 4 000 asteen kuumuuden.
Volframikilpi voisi auttaa joulupukkia saavuttamaan tarvittavan nopeuden ja jäämään henkiin reissustaan.
Tiesitkö muuten, että Joulupukki nähtiin ensi kerran punaisessa turkiskauluksisessa takissa 1800-luvun loppupuolella. Vuonna 1885 Yhdysvalloissa julkaistiin Louis Prangin joulukortit, joissa komeili valkopartainen mies punaisissa.
Lopullisesti punaisesta tuli joulun väri Yhdysvalloissa 1930-luvulla, kun Coca-Cola otti mainokseensa pullean punatakkisen joulupukin.
Oikein hyvää Joulua !
Viltsumari ja Murunen sekä Trio Hupakot
Lähde: Lars Thomas
Tieteen kuvalehti
Kommentit