Vammainen muita huonompi + Arvonnan voittaja
Mitä mieltä olet sanasta "vammainen"?
Vaikka kuinka ajattelen vammaisuuden olevan jotain, mille ei voi itse mitään ja että se on hyväksyttävä asia ja ei saa kiusata vammaisia jne niin silti oma ajatukseni on, että tämä yhteiskunta on saanut vammaisuuden näyttäytymään huonompiosaisena ja heikompana, ja jopa tekemään sanasta,vammainen, kirosanan. Itseasiassa vihaan sitä sanaa! Siitäkin huolimatta, että olen itsekin vammainen!
Muistan jo lapsuudesta, kuinka lapset lällättelivät toisilleen "vammainen"-sanalla, ja keksivät siitä kaiken maailman väännökset. Vamma, vamppi, invalidi, inva, kehari,... Olkoonkin, ettei vammainen aina tarkoita kehitysvammaista. Korvissani soi yhä "ootsä vähä vammanen", jota hyvinkin moni huusi eräällekin tytölle, joka käveli sauvojen kanssa. Hän sai jokaikinen päivä kuulla olevansa vammainen! Ei riittänyt se, että hän oli syntynyt vammaisena, erilailla kävelevänä. Hän oli fiksu, kaunis ja kiltti tyttö, mutta ystävien saaminen oli todellinen haaste.
Yhteiskunnassamme vammaiseksi luokitellaan kaikki hiemankaan erilainen, kuten syntymästä tai onnettomuuden kautta vammautunut henkilö. Myös me, joilla haitta on tullut sairauden edetessä, olemme vammaisia! Olipa kyseessä sitten sydänvika, puhevika tai halvaus. Onpa sitäkin kuultu, että homous olisi sairaus tai HENKINEN VAMMA jostakin. Vammaispalvelu, vammaisten apuvälinepalvelu, Lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaisille, vammaisetuudet... Onko siis ihme, että lasten mielikuvitus riittää haukkumaan vammaiseksi vähänkään poikkeavaa, esimerkiksi änkytyksen takia tai silmälasien takia, kun aikuisten maailmassa vammaisuus on kaikkea "erilaisuutta".
Kun oma selkäsairauteni eteni, ja ensimmäistä (ja viimeistäkin) kertaa juttelin lääkärin kanssa siitä, että olen oikeutetusti "tarpeeksi sairas" saamaan pysäköintiluvat invapaikoille, oli se ensin itselleni helpotus siinä, että voisin käydä ulkona useammin. Sitten alkoi tulla ne faktat päin kasvoja sisältäni, joita olen sivuuttanut itse itseltäni. Olen vaikeasti sairas. Mutta ehkä kovimmat itseni kanssa keskustelut kävin sen kanssa, että olen invalidi, olen vammainen! Myönnän, itkin rankasti muutamana päivänä sitä asiaa. Syystä, että vammaisuus ymmärretään jotenkin eriarvoisena ja heikompana ja ettei oikeuteni ole samat kuin terveemmillä, joilta puuttuu vammaisuusluokitus. Eli sinä hetkenä, kun faktat muuttuivat sanoiksi ja vakavasti sairas-nimitys vammaiseksi, olinkin ykskaks jotenkin huonompi muita. Niinkö todella ajattelin?! Kyllä..
Häpeän toki ajatustani vammaisuuden huonommuudesta. Eihän kohdallanikaan mikään muuttunut huonommaksi, vaan päin vastoin mahdollisti ulkona käymisen paremmin. Se, mistä tuo ajatukseni kumpusi, oli juurikin ne kirosanat ja yhteiskunnan antama ja meille opettama asia vammaisuudesta. Vaikken ole itse syyllistynytkään haukkumaan ketään, enkä pitämään huonompana muita, kuin nyt siis itseäni, niin silti se tunne iski, "mitä muut ajattelevat" ja "olen jotenkin huonompi nyt". Hyvänen aika! Vaikka kaikki vuodet olen puolustanut mm. serkkuni oikeutta olla ja elää tavallisena ihmisenä ja yhtälailla ja ottaa hänet huomioon siinä missä muutkin, riippumatta hänen pyörätuolistaan. Mutta jotenkin se omalla kohdalla todellisuus sumentuu ja pelot valtaavat hetkeksi mielen. Oli pakko pyytää anteeksi itseltäni!
Tästä lähtien pyrin ajattelemaan myös itseni kohdalla erilaisuuden rikkaudesta, lahjasta olla juuri minä, ja tuntea olevani vain oikeutettu siihen, mikä minulle kuuluukin. Kukaanhan ei "saa" vammais-nimikettä syyttä suotta, ei ilman vammoja, eikä pelkästään sillä, että sanoo itse tarvitsevansa vammaispalvelua tavalla tai toisella. Siihen vaaditaan todellista näyttöä, tutkimuksia, todennusta, varmuutta, ettet koskaan parane siitä, mikä sinulle aiheuttaa vamman. Vammaisuus ei ole toivottua, mutta se on hyväksyttyä. (käytin lausetta "myös itseni kohdalla" syystä. Olen ajatellut muista noin, mutta kuten kertomani todisti, itsestäni sain shokin).
Vaikka kuinka ajattelen vammaisuuden olevan jotain, mille ei voi itse mitään ja että se on hyväksyttävä asia ja ei saa kiusata vammaisia jne niin silti oma ajatukseni on, että tämä yhteiskunta on saanut vammaisuuden näyttäytymään huonompiosaisena ja heikompana, ja jopa tekemään sanasta,vammainen, kirosanan. Itseasiassa vihaan sitä sanaa! Siitäkin huolimatta, että olen itsekin vammainen!
Muistan jo lapsuudesta, kuinka lapset lällättelivät toisilleen "vammainen"-sanalla, ja keksivät siitä kaiken maailman väännökset. Vamma, vamppi, invalidi, inva, kehari,... Olkoonkin, ettei vammainen aina tarkoita kehitysvammaista. Korvissani soi yhä "ootsä vähä vammanen", jota hyvinkin moni huusi eräällekin tytölle, joka käveli sauvojen kanssa. Hän sai jokaikinen päivä kuulla olevansa vammainen! Ei riittänyt se, että hän oli syntynyt vammaisena, erilailla kävelevänä. Hän oli fiksu, kaunis ja kiltti tyttö, mutta ystävien saaminen oli todellinen haaste.
Yhteiskunnassamme vammaiseksi luokitellaan kaikki hiemankaan erilainen, kuten syntymästä tai onnettomuuden kautta vammautunut henkilö. Myös me, joilla haitta on tullut sairauden edetessä, olemme vammaisia! Olipa kyseessä sitten sydänvika, puhevika tai halvaus. Onpa sitäkin kuultu, että homous olisi sairaus tai HENKINEN VAMMA jostakin. Vammaispalvelu, vammaisten apuvälinepalvelu, Lääkinnällinen kuntoutus vaikeavammaisille, vammaisetuudet... Onko siis ihme, että lasten mielikuvitus riittää haukkumaan vammaiseksi vähänkään poikkeavaa, esimerkiksi änkytyksen takia tai silmälasien takia, kun aikuisten maailmassa vammaisuus on kaikkea "erilaisuutta".
Kun oma selkäsairauteni eteni, ja ensimmäistä (ja viimeistäkin) kertaa juttelin lääkärin kanssa siitä, että olen oikeutetusti "tarpeeksi sairas" saamaan pysäköintiluvat invapaikoille, oli se ensin itselleni helpotus siinä, että voisin käydä ulkona useammin. Sitten alkoi tulla ne faktat päin kasvoja sisältäni, joita olen sivuuttanut itse itseltäni. Olen vaikeasti sairas. Mutta ehkä kovimmat itseni kanssa keskustelut kävin sen kanssa, että olen invalidi, olen vammainen! Myönnän, itkin rankasti muutamana päivänä sitä asiaa. Syystä, että vammaisuus ymmärretään jotenkin eriarvoisena ja heikompana ja ettei oikeuteni ole samat kuin terveemmillä, joilta puuttuu vammaisuusluokitus. Eli sinä hetkenä, kun faktat muuttuivat sanoiksi ja vakavasti sairas-nimitys vammaiseksi, olinkin ykskaks jotenkin huonompi muita. Niinkö todella ajattelin?! Kyllä..
Häpeän toki ajatustani vammaisuuden huonommuudesta. Eihän kohdallanikaan mikään muuttunut huonommaksi, vaan päin vastoin mahdollisti ulkona käymisen paremmin. Se, mistä tuo ajatukseni kumpusi, oli juurikin ne kirosanat ja yhteiskunnan antama ja meille opettama asia vammaisuudesta. Vaikken ole itse syyllistynytkään haukkumaan ketään, enkä pitämään huonompana muita, kuin nyt siis itseäni, niin silti se tunne iski, "mitä muut ajattelevat" ja "olen jotenkin huonompi nyt". Hyvänen aika! Vaikka kaikki vuodet olen puolustanut mm. serkkuni oikeutta olla ja elää tavallisena ihmisenä ja yhtälailla ja ottaa hänet huomioon siinä missä muutkin, riippumatta hänen pyörätuolistaan. Mutta jotenkin se omalla kohdalla todellisuus sumentuu ja pelot valtaavat hetkeksi mielen. Oli pakko pyytää anteeksi itseltäni!
Tästä lähtien pyrin ajattelemaan myös itseni kohdalla erilaisuuden rikkaudesta, lahjasta olla juuri minä, ja tuntea olevani vain oikeutettu siihen, mikä minulle kuuluukin. Kukaanhan ei "saa" vammais-nimikettä syyttä suotta, ei ilman vammoja, eikä pelkästään sillä, että sanoo itse tarvitsevansa vammaispalvelua tavalla tai toisella. Siihen vaaditaan todellista näyttöä, tutkimuksia, todennusta, varmuutta, ettet koskaan parane siitä, mikä sinulle aiheuttaa vamman. Vammaisuus ei ole toivottua, mutta se on hyväksyttyä. (käytin lausetta "myös itseni kohdalla" syystä. Olen ajatellut muista noin, mutta kuten kertomani todisti, itsestäni sain shokin).
Perusvammaistuki: Jos sairaus tai vamma aiheuttaa olennaista haittaa.
Korotettu vammaistuki: Jos sairaus tai vamma aiheuttaa huomattavaa haittaa tai säännöllisen ohjauksen ja valvonnan tarvetta / Vaatii toisen henkilön antamaa säännöllistä apua henkilökohtaisissa toiminnoissa esim. pukeutumisessa, peseytymisessä, liikkumisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Ylin vammaistuki: Henkilölle, joka on vaikeasti vammainen/Joka tarvitsee runsaasti ohjausta, valvontaa tai päivittäin paljon apua henkilökohtaisissa toiminnoissaan, esim. pukeutumisessa, peseytymisessä, liikkumisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa /Sokea, liikuntakyvytön tai varhaiskuuro.
Pysäköintilupa: Vapautus myönnetään joko vammaisen omaan ajoneuvoon tai muuhun ajoneuvoon, jolla häntä kuljetetaan. Sinulla on oltava lääkärinlausunto joka on kirjoitettu pysäköintilupaa varten ja lausunnossa todetaan yksiselitteisesti Tieliikennelaissa ja Tieliikenneasetuksessa esitetyt myöntämisen edellytykset. Pysäköintiluvan uudistamista haettaessa sinulla on aikaisempi pysäköintilupa joka on myönnetty pysyvän vamman perusteella.
Vammaisen pysäköintiluvalla saat pysäköidä ajoneuvon:
Laitan vielä tähän loppuun Lokakuun arvonnan voittajan. Palkintohan oli omakustanteinen koru. Arvolta 13,90€.
Mysteeriboxiin nimet, ja voittajaa arpomaan. Voittajalla on aikaa aina 7.11.2016 saakka laittaa nimimerkki, nimi, osoite ja mistä arvonnasta olikaan kyse minulle. Voit tehdä sen esimerkiksi yhteydenottolomakkeella sivupalkista.
Voittaja on: VillaTutan Tuula Paljon onnea!
Kiitos myös teille muille arvontaan osallistuneille!
Korotettu vammaistuki: Jos sairaus tai vamma aiheuttaa huomattavaa haittaa tai säännöllisen ohjauksen ja valvonnan tarvetta / Vaatii toisen henkilön antamaa säännöllistä apua henkilökohtaisissa toiminnoissa esim. pukeutumisessa, peseytymisessä, liikkumisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Ylin vammaistuki: Henkilölle, joka on vaikeasti vammainen/Joka tarvitsee runsaasti ohjausta, valvontaa tai päivittäin paljon apua henkilökohtaisissa toiminnoissaan, esim. pukeutumisessa, peseytymisessä, liikkumisessa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa /Sokea, liikuntakyvytön tai varhaiskuuro.
Pysäköintilupa: Vapautus myönnetään joko vammaisen omaan ajoneuvoon tai muuhun ajoneuvoon, jolla häntä kuljetetaan. Sinulla on oltava lääkärinlausunto joka on kirjoitettu pysäköintilupaa varten ja lausunnossa todetaan yksiselitteisesti Tieliikennelaissa ja Tieliikenneasetuksessa esitetyt myöntämisen edellytykset. Pysäköintiluvan uudistamista haettaessa sinulla on aikaisempi pysäköintilupa joka on myönnetty pysyvän vamman perusteella.
Vammaisen pysäköintiluvalla saat pysäköidä ajoneuvon:
- pysäköintipaikalle, joka on merkitty pyörätuolimerkillä
- maksulliselle pysäköintipaikalle maksua suorittamatta
- alueelle, missä pysäköinti on kielletty liikennemerkillä "pysäköinti kielletty" tai "pysäköintikieltoalue"
- pysäköintipaikalle, jossa pysäköinnin enimmäisaika on liikennemerkein rajoitettu, rajoitusta pidemmäksi ajaksi
- pihakadulle sillä varauksella, ettei pysäköinti kohtuuttomasti haittaa pihakadulla liikkumista.
Laitan vielä tähän loppuun Lokakuun arvonnan voittajan. Palkintohan oli omakustanteinen koru. Arvolta 13,90€.
Kysymykseni kuului: Mikä tapahtuma SINUN paikkakunnallasi on se paras vuoden mittaan ja mistä paikkakunnasta on kyse?
Vastauksissa tuli I Love me-messut pääkaupunkiseudulla, Kanavajuhlat Juankoskella, Supermessuttampereen pirkkahallissa, Pääsiäistapahtuma Riihimäellä, Porvoon joulunavajaiset vanhassa kaupungissa, Unikeonpäivät (ei paikkakuntaa), Maaseutumarkkinat elokuun lopussa Varkaudessa ja Joulumessut Nurmeksessa tai Joensuussa. Siinäpä olisikin haastetta vierailla jokaisessa ihanassa tapahtumassa vuoden aikana!
Voittaja on: VillaTutan Tuula Paljon onnea!
Kiitos myös teille muille arvontaan osallistuneille!
Kommentit
Kivaa marraskuun alkua!
ihanaa joulunodotusta sulle <3 <3