Siirry pääsisältöön

Joulun ihanimmat rasiat ja tutoriaali

Tämän postauksen lopussa on ihana rasiatutoriaali. Kaikki rasiat ovat aiemmin jo blogissa esiteltyjä, vuosien varrella tehtyjä, mutta näin joulun alla on aivan pakko kaivaa ne esille arkistoista. Joulun ihanimmat rasiat, jotka yhä sykähdyttävät minut muistoihini.

tuunaus vanhasta karkkirasiasta

Ensimmäisenä on itselleni tehty korurasia kaupan karkkirasiasta. Näitä sai yhteen aikaan ilmaiseksi kaupasta, ja hamusin niitä pari itselleni. Korujen osilla, niillä kierrätetyillä helmillä, on osa, osassa jotain käyntikortti- ja korukortti-lappusia. Tämän tuunasin esillä olevaksi ennen, ennenkuin koruvarastoni paisui yli äyrään.

Tämän jälkeenhän olen tehnyt seinälle kaksin kappalein korutauluja ja viime joulukohan se oli, kun sain Muruselta aivan ihanan aasialaisen lippaan. Mutta tämäkin rasia ajoi asiansa, nyt muissa tehtävissä yhä toiminnassa. Myönnän, että ihastuin, vaikka itse tämän teinkin.

Reunus on kierretty ensin mintulla pitsillä, sitten vielä valkoisella. Se tekee rasiasta kannen kanssa yhtenevän, eikä näytä sivulta niin halvalta.

rasia jouluksi

Kansi onkin oikea aarreaitta! Ensin samoja pitsejä. sitten vaaleansiniset sulat, tulostettu kuva, jonka kehystin ja kimmelsin, sitten vielä vaaleanpunaiset sulat. Siitä se lähti. Rikkonaisia koruja, joita en voinut käyttää korteissa, päätyivät tähän. Parittomia paperikukkiakin löytyi jemmasta, ja niitä sitten liimailin ja osassa kieputin varttakin.

Mitä sinä säilyttäisit enkelirasiassani?

teetä ja kynttilöitä

Joulutee-rasiani tarina on hieman surullisempi, mutta toisaalta... No, päätä itse.
Tämä lähti syntymään pohjana olevasta isosta stanssatusta kuviosta. Päällystin sen tukevaksi kartonkipohjaksi ja vanhensin reunat. Ennen muuta projektia tein tätä mallina käyttäen takana olevan seinämän tällä muotilla.

Askartelin rasian pohjalevylle ja koristelin loppusilauksin kokonaisuuden. Koska rasia oli menossa joululahjaksi, tai lähinnä joulukortin sijasta, tuli tuohon etuosaan joulutervehdyskin. Tämä on myös niitä rasioita, joista tykkäsin heti.

Rasiaan laitoin jouluteetä ja kynttilän sekä tulitikkuaskin, sillä setti vietiin mummolleni, jokatykkäsi polttaa kynttilöitä pihalyhdyssä ja joi teetä pitkin päivää. Ei niinkään kahvia. Tämä rasia ilmestyi joka vuosi joulun alla piirongin päälle koristeeksi ja siihen mummo kasaili joulukortit  tai valokuvat lapsenlapsista jemmaan tai muuta pientä. Näin tämä rasia on hyvinkin mielessäni säilynyt kaikki vuodet.

2 vuotta sitten mummoni nukkui pois kesällä, eikä sinä jouluna siis piirongin päälle nostanut tätä. Sen sijaan asuntoa tyhjentäessään hänen lapsensa olivat tämän löytäneet ja äitini otti tämän minulle talteen. Jos kyseessä olisi ollutkin jokin muu tekemäni asia, en välttämättä olisi takaisin tätä ottanut, mutta tämän kohdalla rasia tuli kuin tulikin poikkeuksellisesti meille ja on siitä asti aina nostettu esille jouluksi korteille kirjahyllyn päälle.

Surullista vai kaunista jouluteerasian tarina?



Rasiapostaus jatkaa matkaansa jälleen rasiaan, joka palvelee edelleen uskollisena minua. Itseasiassa taustalla oleva taulu on myös tekemäni, ja siinä rikkinäiset korut myös pääosassa. Pitsiä, höyheniä, helmiä, perhosia... Tausta on tapettia ja päällä salaluukku. Heh, todellakin, paperi/kartonki/kakkupaperi jne koristelu on vain kansi joka kätkee sisälleen toisen taulun. :D Mutta koska tämä on rasiapostaus, siirrytään suoraan tuohon alalaidan rasiaan.

On sitä oltu kilttinä, kun pukki on kantanut kerrossuklaarasian ainakin kerran meille. ;) Nimittäin suklaarasiahan tuo on ollut ennen. Tapeteilla päällystetty ja koristeena  pitsiä, kuvia, itsetehtyjä paperikukkia, nappeja,...

Tuo rasia on minulla aarrearkkuna, johon olen säilönyt osan arvoesineistäni. Osan vain siksi, koska kaikki ei mahdu tähän. Arvoesineiksi luen mm. Riinan tekemän mielikuvamatka-albumin minusta ja Murusesta, Sussun ja Enkulin sekä Marja-Riitan lähettämiä kortteja, kihlasormusrasian, muutamia ruusun terälehtiä... Kaikke a en paljasta. Itseasiassa tätä postausta fiilistellessäni herää inspis päästä tekemään lisää rasioita! Uh, pakko hillitä, sillä kortteja, niitä on nyt työn alla ensin.

Teetkö sinä rasioita itsellesi tai lahjaksi?



Sitten onkin tuutti taikka tötterö, millä nimellä haluat tätä kutsua. Jouluisin otan esille tämän, ja laitan kesäisen kukkatötterön piilon vierelle. Tämän synnytin lapsuuden muistojani miettien.

Kun olin vielä lapsi ja asuin vanhempieni ja veljeni kanssa eräässä pienehkössä kaupungissa, meillä oli tapana kesäisin lähteä reissun päälle päiväksi Savonlinnaan. Sieltä muistan elävästi pienen vanhan kioskin, josta kävimme ostamassa minulle irtomakeisia ja vanhan ajan nekkutikkarin. Ne karkit myyjä laittoi tällaisen tyyliseen tuuttiin, jonka siinä minun nähden kääri itse. Se oli niin ihana yksityiskohta ja se nekku siihen kaveriksi, että en vaan ole voinut unohtaa. Jotkut asiat vaan jäävät mieleen. Ehkä se on minua, ehkä kanis muisto muiden joukossa tai ihan vaan HSP:n aikaansaannosta, että tuollainen kaunis ja visuaalinen asia sykähdytti pientä lasta. Joka tapauksessa tuutti syntyi siitä muistosta.

Onko sinulla mitään tuuttini kaltaista lapsuusmuistoa?



Ja nyt hoks hoks kaikki te, jotka ette säilytä joulukortteja pyhien jälkeen! Niitä ei kannata heittää roskiin, vaan teet niistä pienellä vaivalla ihania rasioita itselle tai seuraavaa joulua varten lahjoille.

Tähän rasiaan olen käyttänyt tavallisia postikortteja 6 kappaletta. Lisäksi lankaa ja nauha. Osa korteista oli omatekoisia, eli niissä oli esim. kanneksi sopiva höyhenkortti.

kortti


Tässä sinulle ohje tämän rasian tekoon: 


  1. Valitse kuusi korttia, jotka haluat käyttää yhteen rasiaan. 
  2. Valitse solmimisnauha, 2 pätkää.
  3. ota parsinneula ja paksuhkoa parsinlankaa. 


  • Sommittele ensin kortit niin, että tiedät mikä kortti tulee millekin reunalle ja miten päin. 
  • Halutessasi voit päällystää kirjoitetut puolet, jollet tahdo tekstien näkyvän sisäpuolella. 
  • Kaksi sivuista ja pohja leikataan saman kokoisiksi, elleivät ole jo. Kansi saa olla reilu, ei niin vaarallista, jos hieman ylittää reunat. 
  • Kaksi sivua leikataan niin, että leveys on sama, kuin pohjan leveys lyhyemmältä sivulta, ja korkeus sama, kuin sivuille tulevien korttien lyhyempi sivu. 
  • Sitten vaan pistellään jokainen kortti ympäriinsä kansikorttia lukuunottamatta. Jätä reilusti kuitenkin ompeluvaraa, ettei reijät repeä ommellessa tai käytössä. 
  • Kansikortti reijitetään vain "saranapuolelta" ja etupuolelle nauhalle reikä samaan kohtaan, kuin etuosan korttiinkin. 
  • Harsi kortit kiinni keskenään rasiaksi. Lisää solmimisnauha.

Nyt sinulla on ihana uniikki rasia valmiina. Minulla tällainen rasia on jo pakattu tämän joulun lahjoihin, joten kestosuosikkejani on ehdottomasti. Mutten kuitenkaan ihan kaikkia kortteja raaski askarteluun ottaa, joten ne ovat sitten siellä aarrearkussani. Tätä ohjetta voi toki käyttää myös kesäisistä korteista, itsetehdyistä korteista tai ihan vaan tukevaa kartonkia käyttäen.

Löytyikö sinulle suosikkia?

Kommentit

Tötterö ja korteista tehty rasia olivat omat suosikkini.
Ihanaa alkavaa viikkoa Viltsu <3
Silkku sanoi…
Ihania rasioita ja muistoja ♥ ja kiitos tuosta ohjeesta:)
Viltsu Mari sanoi…
Outi, kiitos ja myös sinulle kivaa viikkoa
Viltsu Mari sanoi…
Silkku, ole hyvä :)
Tiia K sanoi…
Oi mitä rasioita, meidän Sofia rakastaisi tuota ylimmän kuvan rasiaa, se on joka tytön unelma. <3

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…