Menneen syksyn satoa

Ojennan käteni sinua kohti, ystäväni. Katson sinuun hapuillen silmiäsi. Hetken katseemme kohtaakin, mutta painat pääsi alas nopeasti. Otan askeleen lähemmäs, tartun käteesi kii ja kuiskaan; Ystäväni, et rantautunut tämän maan rantaan turhaan.

Noilla sanoilla runoilin ystävälleni muutama päivä sitten. Samainen ystävä yllätti minut täysin lähettämällä minulle todella ihanaa postia. Nimittäin ikioman joulukalenterin! Se onkin tämän postauksen ainoa uusi asia. Nimittäin postaan nyt aiemmin unohtuneet kuvailut.   

Ihana olisi tämä käsilaukku-viinikin, mutta jääköön kaupan hyllylle kuitenkin. Laukku kun ei ole uudestaan avattava ja suljettava. Muutenhan tuo olisi ollut ihana laukku jollekin pikkulikalle. 

Instagramissa Lokakuun suosituin valokuva oli oma kuvani. Tästä kyseisestä kuvasta tulikin hitti, sillä se kohosi kerralla kaikkien aikojen toiseksi suosituimmaksi kuvaksi profiilissani. Suosituin on kuva Luisista, leijonanpojastamme. Hämmästyin todenteolla, mutta niinpä siellä joku vaan sanoi, että ottaisi tuon kuvan vaikka seinälleen julisteena. Hämmentävää, mutta toki kiitollisuudella otan tuollaisen kunnian vastaan. Saapa nähdä, tuleeko Marraskuussa hittejä vai huteja. 

Nyt kun olen voinut liikkua hieman tuolla ulkonakin, olen jahdannut Pokemoneja ja samalla katsellut kotikaupunkiani sillä silmällä, kuinka upeita maisemia ja nähtävyyksiä meillä onkaan. Niin no, nähtävyyksiksihän niitä ei virallisesti kai luokitella, mutta näin epävirallisesti sanottuna. 

Meillä on lokakuussa hääpäivä, tai rekisteröimispäivä oikeastaan. Kävimme silloin ulkona syömässä pitemmän kaavan kautta. Valitsimme lemppari-kiinalaisemme, sillä siellä ruoka on tuoretta ja maukasta. Meille tärkeintä ei ole hintavuus eikä se, kuinka huipputrendikäs ravintola on kyseessä. Tärkeämpää on tunnelma ja itse ruoka. 

Rakastan sushia, ja eritoten vege-versiona. Maku on taivaallinen ja onhan se sellaista käsityötä, värejä ja kauneutta, että siinä syö myös silmillään. 

Yritän vähentää punaisen lihan syöntiä, mutta toisinaan tekee mieli nautaa tai härkää. Possun lihaa en syö juuri koskaan... Ei, en ole ehdoton, mutta harvoin sitä tulee syötyä.

Rekkaamispäivän loppuhuipennus oli kookoskuorrutteinen kermakakku. Kotona myös nostetiin maljat. Kunhan ensi vuoden puolella lakiasiat  saadaan  päätökseen, niin sitten avioidutaan ja saadaan oikea HÄÄpäivä! <3 Päivämäärä on jo sormuksiin kaiverrettu, joten luottavaisin mielin tässä odotellaan. 

Lokakuuhun mahtui myös Askartelukulman korttipaja. Kävin tekemässä paikan päällä pari joulukorttia. Toinen omalle äidille ja toinen anopille. 

Samalla pääsin aloittamaan tämän talven pikkujouluhuuman glögi- ja piparkakkutarjoilulla. 

Kaikki joulukortti-askartelutarvikkeet olivat tarjouksessa tuona päivänä, joten ostin muutamia asioita täydentääkseni jouluaskarteluvarastoani. 

Murusen serkku tietää askarteluintohimoni ja hän sponssasi minulle tämän pistelysetin. Olipa huippu ylläri! 

Tällainen menneen syksyn pläjäys ja huomenna uudet kuviot taasen. Heippa ja hyvää päivää-iltaa-yötä.