Kärsivällisyys

RUNOTORSTAI SEKÄ VALOKUVATORSTAI

Kärsivällisyys on yksi hyveeni ja siitä olenkin ylpeä itsessäni. tokihan on niitäkin asioita, joissa kärsivällisyyteni on koetuksella ja pinna palaa hetkessä, mutta yleisesti ottaen olen kärsivällinen ihminen. Välillä ihan huvittaa huomata, kuinka paljon kauemmin kärsivällisyyteni riittääkään jossakin tuhraamisessa, missä muilta on jo aikapäiviä sitten palanut käämit. :D 

Kärsivällisyyttä vaaditaan myös keväisin istutushommissa. Meillä on jo mullat vaihdettu viherkasveille, mutta tänään laittelin ruukkuihin tuota "papanaa". Jotain koristeraettahan se on. 

Myös maalaamani kivi pääsi ruukun pinnalle. 

Meillä kärsivällisesti on odoteltu kukkalaatikossa tapahtuvaksi jotakin elämään liittyvää. Vihdoin on parikin uutta elämää syntynyt maailmaan ja nyt vaalitaan vauvoja hartaudella ja sillä kärsivällisyydellä. Samatenhan meillä on moni kasvi täällä kasvatettu ihan siemenistä alkaen itse. traakkipuita tulisi koko ajan lisää, mutta pakko on jo rajoittaa niiden tuloa. Jospa tuo rae estäisi nyt lisääntymisen.

Mutta joo, tämä kukkanen olikin sitten mysteeri. Ei nimittäin muisteta, mitä kukkia näistä olisi tulossa! Muistikuvia olisi että olisi ollut AhkeraLiisa, mutta se siemen tai mukula ei ole netin kuvan näköinen. Kukka on saman tyylinen mitä mukulapussin kyljessä oli. Pitkulainen "toukan näköinen" mukula oli sahanpurussa. Vaikeapa sitä on vielä arvuutella. Kunhan kukkivat joskus, laitan kuvan ja kyselen apujanne sitten. 

Kärsivällisyys, 

joskus sitä on yksinäisyys. 

Osata olla itsensä kanssa. Hiljaa. Tekemättä mitään. 

Joskus se on massaa. 

Ihmisvilinässä kulkemista. 

En voi olla minä itse-periaatteella.

Kärsivällisyys. 

Meissä jokaisessa sisäänrakennettuna. 

Silti toisilla hakusessa. Ruosteessa?

Pinna katkeaa. 

Lasten opastamista, naapurisovun hieromista.

Kynsien kasvatusta, sataan laskemista. 

Olkoonpa missä tahansa, olkoon olemassa.

-Vilimarika- 

Copyrights!