Siirry pääsisältöön

Elämäni tärkein päivä?

Mietintämyssy päässäni pohdiskelen uniani. Miksi uneni käskevät minua pysähtymään ja pohtimaan elämääni ja itseäni? Miksi viime yönäkin sain viestin tuonpuoleisesta? Onko tulossa jotain pysäyttävää vai onko vain yksinkertaisesti aikani ottaa ja seisahtua ajattelemaan ihan itseäni ja omaa elämääni?

Olen yrittänyt keksiä selityksiä ja löytää vastauksia siihen, mitä pitää miettiä. Tulin siihen tulokseen, ettei se väkisin selviä. Ajallaan saan vastaukset ja ajallaan tiedän, mitä kaikki tarkoitti.



Katsoin eilen ikkunasta ulos auringonpaistetta ja avasin ikkunan, jotta auringonsäteet koskettaisivat minua ja tuulonen pääsisi puhaltamaan kasvoilleni samalla. Itkin hiljaista itkuani sisälle päin. Elämäni... Tätäkö se olisi? Jälleen yksi tiistai niin, etten pysty kunnolla liikkumaan, kivut sietämättömiä ja 40 ikävuotta vasta häämöttämässä tulevaisuudessa. Eläkkeestä ei tietoakaan, joten toimeentuloa en tule saamaan pariin kymmeneen vuoteen? Olen vaan ja olen olemassa. Onneksi kuitenkin minulla on jo ne asiat, joista eniten haaveilin; Lapsi, rakastava puoliso ja oma koti.

Tokihan haaveilin monista muistakin asioista, kuten siitä, että työ, jota tein ja johon kouluttauduin vuosien ajan jatkokoulutuksineen ja kursseineen, olisi pysyvää. Haaveilin tanssijan urastakin ja ulkomaan matkoista. Siitä, että olisi oma talo ja piha, mitä laittaa, siitä että voisin käydä kahvilassa istuskelemassa shoppailupäivän puolivälissä ja nauttia kulttuurista.... Kaikkea ei voi saada.



Tänään on paljon kivuttomampi olla. Sainhan eilen illalla uuden annoksen opiaattijohdannaisia ja saunassakin kävimme lämpöhoitoa ottamassa. Olen nukkunut yön hyvin, vaikkakin ne uneni ovat olleet puhuttelevia. On siis eiliseen verrattuna hyvinkin eufoorisempi olotila. Kävely onnistuu, kotihommat luonnistuvat ja mielikin on pirteämpi. Kyllä se kivun lievittyminen on verrattavissa ihanaan ruokaan tai kunnolliseen seksiin. ;)

Mietin, miten haaveeni ovat muuttuneet sairauteni edetessä ja kuinka toisinaan haikeana mietin, entä jos asiat olisivat olleet toisin. Olen vastikää sanonut ääneen sen, että uskon siihen, että meitä ohjaillaan jostakin ylempää. Olemme elämässä pelkkiä pelinappuloita suuren suurella shakkilaudalla. tokihan meillä on omat valintamme, omat päätöksemme ja tekojemme seuraukset, mutta loppupelissä suurissa asioissa meillä on joku tuolla jossakin, joka päättää, koska tapahtuu ne meistä johtumattomat asiat.

Esimerkiksi itse koen saavani toisinaan apua talousvaikeuksissa niin, että yllättäen joku tekeekin ison tilauksen tietämättä, että juuri sillä hetkellä tarvitsemme juuri sen summan kipeästi laskuihin. toisinaan olen maannut hyvinkin vakavasti sairaana tehden kuolemaa ja jostain on tullut apuja ja parantanut minut. Olen koko elämäni ajan esimerkiksi kantanut syöpäsoluja sisälläni. Ne ovat välillä nostaneet päätään ja kun on tutkitu tarkemmin, syöpäsolut ovat kuolleet sisältäni. Siis ilman mitään lääkityksiä tai hoitoja! Ihan noin vaan. Olenko onnekas vai jonkinlainen kohtalon koekaniini? ;)

Välillä tuntuu siltä, että kohtalo "palkitsee" minut kärsimyksistäni tai sitten antaa muuten vaan extraa, koska en saa itse töillä hankittua. No hei, miten muuten selität sen, että voitan arvonnoilla upeita palkintoja tai yllättävältä taholta tulee jokin häkellyttävän arvokas lahjoitus, kuten vaikkapa huonekaluja, tv tai vaikkapa oma koti?! Eihän sellaista vaan tapahdu!? Vai?




Ajatukseni siirtyvät elämäni tärkeinpään päivään. Pohdiskelen, mikä se kaikista tärkein päivä on ollut ja tulee olemaan? Voi että... Niitä on niin monia! On jo suuri ihme se, että synnymme tähän maailmaan! Syntymäni päivä on yksi suurista päivistäni siis. Etenkin, kun ajattelee, että syntymäni oli hyvinkin vauhdikas.

Toisena mietin niitä hetkiä, jolloin olen selviytynyt elossa "varmasta" kuolemasta. Onko ne olleet jonkinlaisia uusia syntymiäni? Olenpas minä melekonen kissa. ;)

Lapseni syntymä on äärettömän suuri ihme sekin. Kaikki se vaikeus, etten saa lapsia, että raskaus keskeytyy millä hetkellä tahansa... Silti lapseni on olemassa! Ainoa eloon jäänyt lapseni! Sen täytyy siis olla tärkeimpiä päiviä elämässäni!

Voisiko yksi sellainen olla viimeisin eroni? Siis se, että pääsin aloittamaan puhtaalta pöydältä elämäni ja kaikki pahuus jäi taakseni. Sain alkaa elää omaa elämääni ja kasata itseni. jollain tapaa se muutti minua paremmaksi ihmiseksi ja kasvoin hyvin paljon.

Kun tapasin Muruseni, elämäni muuttui entisestään radikaalisti. ensimmäistä kertaa elämässäni TIEDÄN aidosti, mitä on rakastaa niin vilpittömästi ja avoimesti ja puhtaasti ja terveesti ja ja ja... että on hyvä olla, vapauttava olla, helppo hengittää ja elää! ELÄÄ! Vaikka elämäni on mitä on, minä silti ELÄN!

Minä uskon siihen, että yksi suurista elämäni tärkeimmistä päivistä tulee olemaan se, kun astelemme Muruseni kanssa maistraattiin virallistamaan parisuhteemme. Se hetki on sitten se, kun olemme täysin varmoja eikä tarvitse miettiä, onko tämä oikein tai haluanko ihan satavarmasti elämäni jatkuvan hänen rinnallaan tai kun tiedän niin täysillä sen, että satoipa taivaalta mummoja tai puukkoja, suojaan Murusta kaikelta ja hän tekee samoin minulle ja selviämme yhdessä jokaisesta myrskystä ja kuohusta aina yhdessä. Sillä hetkellä ei ole epäilyksiä, pelkoja tai epävarmuutta. No ok, ei nytkään ole, mutta talous ei sallisi edes moista.

kuvat netistä

Hääpäivänäni aion kuitenkin pukea ylleni jotain juhlavampaa, kuin farkut ja t-paidan. Jotain simppeliä, jotain edullista, jotain kaunista... Väristä en tiedä vielä. Vaihtoehtoja on monia! 

kuvat netistä

Monet valitsevat häisinsä teemavärit ja juhlivat sen mukaan. Meillä tuskin on juhlia sen suuremmasti. En oikeastaan halua mitään sellaista. Haluan intiimin hetken juhlallisesti koristellussa maistraatissa, jossa todistajat ja henkikirjoittaja meidän lisäksemme. Haluan tehdä sen hiljaisuudessa. Ei mitään häästressiä, paineita ja pahaa oloa. Haluan juhlia hyvin pienimuotoisesti. Hyvin hiljalleen. Hyvin syöden ja hyvin nautiskellen elämästä rakkaani rinnalla. 



kuvat netistä

Sormukset, jotka hankimme sitten joskus, tulevat olemaan hyvin simppelit todennäköisesti. Olen nimittäin niinkin onnekas nainen, että kihlasormuksemme ovat sen verran näyttävät ja kookkaat, ettei sen rinnalle passaa alkaa timantteja ja muita näyttäviä sormuksia hankkimaan. Itseasiassa kerran kokeilin kaupassa ihan uteliaisuuttani, minkälainen sormus olisi paras, ja se oli joku 3millin perusrinkula! Sillä sai todella näyttävän kokonaisuuden tämän olemassaolevan rinnalla. 

Kuva itse tehty

Hääkimppuni voisi olla vaikkapa 8 kukan kimppu. 8 kukkaahan tarkoittaa kukkien kielellä: Olen sinun, kunnes kuolema meidät erottaa. Tai se voisi olla 8:n eri kukan kimppu.  Kimpussa voisi olla vaikkapa:

Auringonkukka: Ilo, ylpeys, rakkaus.
Gardenia: Olen onnekas.
Keltainen Iiris: Intohimo.
Ikikukka: Ikuinen rakkaus.
Jasmiini: Rakastettavuus, viehkeys, onni.
Valkoinen Krysanteemi: Uskollisuus.
Myrtti: Rakkaus, onni.
Punainen ruusu: Rakkaus, kauneus, kunnioitus, rohkeus, menestys, tuli



Tällainen voisi olla tulevaisuuden elämäni päivä! 

Mutta muistutan teitä kaikkia ja itseänikin, että jokainen päivä olkoon elämämme päiviä. Jokaisesta päivästä tehkäämme arvokas ja merkityksellinen. Eläkäämme hyvä elämä niiden resurssien ja voimavarojen kanssa, mitä on saatu ja mitä meille on annettu. eletään nyt tässä hetkessä! 


Kommentit

KUUKAUDEN TOP 3

Hyvän mielen kortit + ARVONTA + ALEKOODI

Mitä sinä haluat elämältäsi?
Oletko onnellinen ja voitko henkisesti hyvin? 


Hyvän mielen kortit toimivat sekä yksistään että erinomaisesti hyvän mielen vuosi-kirjan kanssa. Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun viikottain vuoden ajan. Korttien avulla voi harjoitella 53:a hyvän mielen taitoa, jotka esitellään Hyvän mielen taidot -kirjassa.

Vuodenkaan jälkeen kortit eivät todellakaan jouda roskiin, sillä näitä kortteja voi käyttää niin kauan, kuin vaan kortit ehjinä pysyvät. Ihan heti eivät piloille mene säilytysrasiassaan ja kevyen lakkapinnan ansiosta.Myös kirja kannattaa säilyttää ja hyödyntää uudestaan aina, kun haluat virkistää muistiasi kirjan aiheissa.


Maaretta Tukiaisen upeat ajatukset ja Krista Keltasen kuvitukset yhdessä luovat ihastuttavat, värikkäät ja isokokoiset hyvän mielen kortit. Kortit koostuvat tunnelmallisesta valokuvasta ja vahvistuslauseesta. Yksi pakka sisältää 53 korttia ja mukana on myös ohjekortt…

Syyskuun ARVONTA

Tässä se nyt on. Syyskuun arvonta. Montaa päivää ei arvonta kerkeä voimassa ollakaan, mutta kivahan se on välillä pitää pikaisempikin arvonta ja saada voittaja selville nopeaan. Palkinto on minun itseni ostama apteekista, joten sponsoreita tässä ei ole. Kerron silti tuotteesta hieman, jotta tiedät, mistä on kyse.
Se, miksi tämän tuotteen halusin palkinnoksi hankkia, johtaa juurensa omista kokemuksistani. Jos itse koen jonkun tuotteen tai asian hyväksi ja minua auttaneeksi, niin tokihan tahdon tarjota sinullekin mahdollisuuden tutustua sellaiseen.


Palkinto on täysikokoinen vaahtoamaton Salutem-hammastahna. Minulla on niin herkkä suu, etten tavallisia tahnoja voi käyttää laisinkaan, joten nämä vaahtoamattomat ovat tulleet tutuiksi. Nyt kun löytyi kotimainen tuote, oli pakko sitä testata ja sitten hommata palkinnoksikin yksi tuubi. Sinä voit siis olla pian se, jolle tämä lähtee!


Salutem-erikoishammastahna ei sisällä mitään ylimääräistä. Ei makuaineita, väriaineita, vaahtoa muosostavaa …

Keskimmäisen kutsu

Kesä on kaunista luontoaikaa, mutta niin on syksykin. Haaveilin kauan kunnollisesta järkkäristä, ja kun se vihdoin mahdollistui reilu vuosi sitten, olen innoissani ollut kuvaamassa luontoa ristiin rastiin. Tänä syksynä pakkasimme makuupussit, ruokatarvikkeet ja kameralaukun matkaan ja lähdimme kuvausmatkalle noin 100 kilometrin päähän järven rannalle, jossa tiesimme oleilevan ja asustelevan majavia, laulujoutsenia, kurkia, ilveksiä ja jopa karhujakin. Unohtamatta muitakaan luonnon asukkeja. Suurempiin petoihin emme törmänneet, onneksi, mutta lintuja ja erilaisia ötököitä senkin edestä tuli meitä vastaanottamaan ja majavathan ne pitivät meitä puuhakkaina patojensa kanssa. Nyt pääset katsomaan kuviani tältä Keskimmäisen kuvausreissulta.


Ihan ensimmäisenä meitä tervehti ovelan näköinen ruskea perhonen. Hyvin oli tuttavallista laatua eikä välittänyt laisinkaan siitä, että autosta purimme tavaramme mökkiin ja kuvasin häntä useammankin kuvan verran. Kyseessä on Pietaryrttisulkanen.


Sillat h…