F niinkuin fiasko
Fiaskoksihan sitä sanotaan, kun jokin asia menee mönkään. Täysin epäonnistuu. Kakku voi lässähtää fiaskoksi, korttiaskartelussa koko kortista tulla fiasko. Sama se voi olla vaikkapa ihmissuhteen kohtalo. Jokin asia syö suhteen niin, että lopputulos on fiasko.
Jos kakku lässähtää, voisi ajatella, että sitä ei enää korjaa mikään. Voi sitä kuitenkin yrittää päällystää jollakin kermavaahdolla tai sokerimassalla tai tekee siitä leivoksia. Riippuen kakusta...
Tai popcakeja. Eli niitä tikkarin tikussa olevia kakkupalloja.
Kortti kun menee fiaskoksi, voi kokeilla koristella sen nauhoilla, uudella paperiarkilla tai kuvilla. voi olla, että saa pelastettua vaikkapa liimaamalla isoja kukkia jonkin epäkohdan päälle. Tavallaan korjaa virheensä uudella tyylillä.
Voiko ihmissuhteita korjata, jos fiasko on taustalla? Itse koen, että luottamuspula tai väärin kohtelu jollain tapaa on suuria ongelmia. Jos vaikkapa luottamus menee toiseen seläntakana puhumisella tai raha-asioissa pettäen tai vaikka tehden oharit ilman kunnollista syytä. Jos jotain sovitaan, pitää sanoa suoraan, että ei käy tai olen tätä mieltä. Jos aikoo jotain ostaa tai maksaa, pysyy sovitussa tai neuvottelee asiasta. Jos sopii tapaamisen, sitten tavataan tai ilmoittaa ajoissa, että hei, nyt onkin oikeasti jotain muuta tärkeämpää. Ei vaan jätetä asioita roikkumaan, unohdeta ilmoittaa, vaieta asiat unholaan...
Minusta luottamuksen menetys on sitä luokkaa, että on äärettömän vaikeaa alkaa korjaamaan suhdetta sen jälkeen. Luottamaan uudestaan ihmiseen, että on rehellinen, luotettava, maksaa velkansa sovitusti, ei puhu toisille selän takana tai että voin luottaa, että ei taas tee ohareita. Voinko jotenkin saada luottamuksen takaisin?! Entäpä jos fiaskossa on vaikkapa lyöminen tai hyväksikäyttö jossain muotoa taustalla?
Monesti anteeksi pyytäminen on se eka askel. Voiko antaa anteeksi heti vai meneekö aikaa, se on sitten eri asia. Voiko antaa koskaan anteeksi riippuu asiasta, ihmisestä, tunteista, tilanteesta... Monien asioiden summa.
Se, missä itse olen anteeksi antanut, ei sovi kaikille. Minä en taas voi antaa anteeksi noin vaan sellaista, mitä joku toinen ohittaa olkaansa kohauttaen. Ilman anteeksi pyyntöä ei kuitenkaan prosessi lähde käyntiin ollenkaan fiaskossa.
Osoittaa olevansa katuva ja sanojensa takana on askelista seuraava. Aika parantaa, sanotaan. Parantaa joissakin asioissa. Ei aina. Ihmissuhteissa on niin suuret panokset esillä, että sitä ei vaan liimata Eri keepperillä hetkessä tai peitetä kukkasilla. Ei leikata siivua ja aloiteta alusta. Mikään ei unohdu, mutta voidaanko oppia elämään muistojen kanssa?!
Toivon meille kaikille mahdollisimman vähän fiaskoja, joita ei korjata. Mahdollisimman paljon rohkeutta pystyä pyytämään anteeksi ja voimaa antaa anteeksi samalla. Toivon meille kaikille fiaskotonta hetkeä elämässämme!
Jos kakku lässähtää, voisi ajatella, että sitä ei enää korjaa mikään. Voi sitä kuitenkin yrittää päällystää jollakin kermavaahdolla tai sokerimassalla tai tekee siitä leivoksia. Riippuen kakusta...
Tai popcakeja. Eli niitä tikkarin tikussa olevia kakkupalloja.
Kortti kun menee fiaskoksi, voi kokeilla koristella sen nauhoilla, uudella paperiarkilla tai kuvilla. voi olla, että saa pelastettua vaikkapa liimaamalla isoja kukkia jonkin epäkohdan päälle. Tavallaan korjaa virheensä uudella tyylillä.
Voiko ihmissuhteita korjata, jos fiasko on taustalla? Itse koen, että luottamuspula tai väärin kohtelu jollain tapaa on suuria ongelmia. Jos vaikkapa luottamus menee toiseen seläntakana puhumisella tai raha-asioissa pettäen tai vaikka tehden oharit ilman kunnollista syytä. Jos jotain sovitaan, pitää sanoa suoraan, että ei käy tai olen tätä mieltä. Jos aikoo jotain ostaa tai maksaa, pysyy sovitussa tai neuvottelee asiasta. Jos sopii tapaamisen, sitten tavataan tai ilmoittaa ajoissa, että hei, nyt onkin oikeasti jotain muuta tärkeämpää. Ei vaan jätetä asioita roikkumaan, unohdeta ilmoittaa, vaieta asiat unholaan...
Minusta luottamuksen menetys on sitä luokkaa, että on äärettömän vaikeaa alkaa korjaamaan suhdetta sen jälkeen. Luottamaan uudestaan ihmiseen, että on rehellinen, luotettava, maksaa velkansa sovitusti, ei puhu toisille selän takana tai että voin luottaa, että ei taas tee ohareita. Voinko jotenkin saada luottamuksen takaisin?! Entäpä jos fiaskossa on vaikkapa lyöminen tai hyväksikäyttö jossain muotoa taustalla?
Monesti anteeksi pyytäminen on se eka askel. Voiko antaa anteeksi heti vai meneekö aikaa, se on sitten eri asia. Voiko antaa koskaan anteeksi riippuu asiasta, ihmisestä, tunteista, tilanteesta... Monien asioiden summa.
Se, missä itse olen anteeksi antanut, ei sovi kaikille. Minä en taas voi antaa anteeksi noin vaan sellaista, mitä joku toinen ohittaa olkaansa kohauttaen. Ilman anteeksi pyyntöä ei kuitenkaan prosessi lähde käyntiin ollenkaan fiaskossa.
Osoittaa olevansa katuva ja sanojensa takana on askelista seuraava. Aika parantaa, sanotaan. Parantaa joissakin asioissa. Ei aina. Ihmissuhteissa on niin suuret panokset esillä, että sitä ei vaan liimata Eri keepperillä hetkessä tai peitetä kukkasilla. Ei leikata siivua ja aloiteta alusta. Mikään ei unohdu, mutta voidaanko oppia elämään muistojen kanssa?!
Toivon meille kaikille mahdollisimman vähän fiaskoja, joita ei korjata. Mahdollisimman paljon rohkeutta pystyä pyytämään anteeksi ja voimaa antaa anteeksi samalla. Toivon meille kaikille fiaskotonta hetkeä elämässämme!
Kommentit