Hirveästi pohdittavaa
Tällä hetkellä kaikkein akuutimmin ajatuksissani muutama asia, joita mielessäni pohdin. Ou nou... Oikein useampia, ei vain yksi ainoa pohdinta? Jep jep!
Suurimpana ja päällimmäisimpänä on tämä koveneva migreeni, mikä ei millään tunnu ottavan talttuakseen tänään. Väsymys ollut päällä koko aamun ja nukuinkin pitkään. Silti piti pakottautua sängystä ylös. En halua jäädä sänkyyn makaamaan. Haluan tehdä tänäänkin jotain kivaa. Kyllä se silti askarruttaa, että miksi migreenini on alkanut mennä viikko toisensa jälkeen pahempaan suuntaan? Syynä ei voi olla stressi tai muut mielen päällä olevat asiat. No, eipä se miettimällä parane. Päinvastoin. jyskyttäkööt, jos kerta minut on valinnut kohteekseen. Jospa se olisi sitten joltain toiselta pois... Voisikohan se niin olla? Toivotaan.
Olen seurannut "Suomen surkein kuski" ohjelmaa telkkarista ja siinä pari henkilöä saa tunteeni pintaan. Ihmettelen kovasti sitä, kuinka he ovat saaneet korttinsa alun perin?! Ja mitä se on kotona se elämä, jos julkisella paikalla kameroiden edessä, jossa luulisi olevan hieman "vieraskorea", on sellaista tiuskimista puolisolle tai suoranaista kilpailua siitä, kumpi on oikeassa?!
Jos istut ratin takana, sinä olet itse vastuussa siitä, minne rattia käännät ja miten lujaa painat kaasua! PISTE! Mutta kun ei se niin mene tuossa ohjelmassa! Siellä huudetaan per...stä asti apukuljettajalle, että "sinä neuvoit kääntämään rattia!" "sinä käskit ajamaan suoraan!" Sinä sinä sinä olet se syyllinen että minä ajoin väärin! ARGH! Tuo on niin sitä, mitä voi tavata muuallakin, kuin vain telkkarissa, sillä kyllähän sitä törmää henkilöihin, jotka eivät millään myönnä olevansa koskaan väärässä. Minä voin käsi sydämellä sanoa olevani väärässä monen monta kertaa.
Tässä palatakseni noin 3-4 vuotta taaksepäin, sanoin eräälle henkilölle, että ihan oikeasti, mä en jaksa enää kuunnella sitä, että puhelin soi joka ikinen viikonloppu puolen yön jälkeen tai aamuyöstä (2-6 välillä) ja ainoat asiat, mitä puhelimesta tulee, ovat "haista pas**" tai "jusht, eth shä ymmärhä ku shä et vaa yhmärrrä!" Joo, en ymmärrä sellaista ainaista kännipuhelua ilman mitään asiaa ja vaan haistattelua ja jankkaamista! En todellakaan ymmärrä! Ja sit se kaikki on kuulemma vaan vitsiä ja mä olen niin tosikko, kun en ymmärrä vitsiä! Jep jep. Välirikkohan siitä tuli, koska kyseinen henkilö ei voi olla kenenkään kanssa yhteyksissä selvin päin ja häntä loukkasi se, että edes mainitsin asiasta, että hän olisi tehnyt jotain väärää. Tai oikeastaan niin, että MINÄ EN PIDÄ SIITÄ, ETTÄ MINULLE SOITETAAN YÖLLÄ KÄNNISSÄ HAISTATTELUA. No, aikani yritin selventää, yritin pyytää selvin päin keskustelua, tapaamista, puhelimessa keskustelua... Mikään ei käynyt. Antaapa sitten olla. Minä en ole tässä se, joka hävisi.
En minä ala ketään pakottamaan tai itseäni tyrkyttämään. Jollen kelpaa, sitten en kelpaa. Ja jollei totuutta kestä, en voi mitään sillekään. En mä siihenkään olisi voinut jäädä, että "kaikki hyvin, soittele vaan ja hauku koko ajan kännissä ja unohda aamulla edes soittaneesi". Nyt vuosien jälkeen tämä sama heppu otti yhteyttä, mutta se lauserakenne oli samalla anteeksi pyytävä ja samalla minua syyttävä. Eihän nyt hyvänen aika hänessä vikaa ole ollutkaan! Ei minusta sellainen ole anteeksi pyyntö, ettei edes tiedä, mitä pyytää anteeksi! Mikään ei muuttuisi vieläkään! Kaiken lisäksi se viesti oli kirjoitettu viikonloppuna, yöllä ja kännissä! Surullista, kuinka nuori ihminen tuhoaa suhteet, työpaikat, itsensä viinalla.
Olen siivouspuuhia tehnyt ja tulimme siihen tulokseen, että on ihan pakko rankalla kädellä alkaa vähentämään tavaroita, joille ei vaan ole paikkaa. Emme halua hukkua materiaan ja tehdä kodistamme enää yhtään enempää palapelikotia, mitä se onkaan. Päin vastoin tavoite olisi saada pikkuhiljaa, vuosien saatossa tästä meidän näköisemme kaikin puolin. Se ei onnistu, jos joka paikassa on eripari kippoja ja jostain saatuja koristeita, mitkä ei sitten enää löydä paikkaansa täällä. Siispä olen laittanut tavaroita vaihtoon. Luulisi, että on helppoa se, että laitan vaikka kipon myyntiin ja sanon: Se maksaa 2 euroa. Saisin sillä rahalla shampoota, mikä alkaa olla lopussa. Ehei. Ei mene kaupaksi! Tingitään. Ei kiinnostakaan...
Ok, tehdään niin, että laitan vaihtoon kipon. Haluan vaihdossa 2 euroa maksavan shampoo pullon. Nyt, kun kyseessä on vaihtokauppa, kiinnostuneita on vaikka ja kuinka! Jonotetaan, että mulle, jollei tuo ota. Käydään ostamassa se shampoo ja tullaan hakemaan kippo. Mikä siinä on niin erilaista?! Kiinnostavampaa?! Joka tapauksessa sain shampoon ja kippo meni. Mielummin vaikka sitten vähän kalliimmalla shampoolla, kuin 2 euroa maksavalla. No, tuo oli esimerkki, mutta niin se vaan on!
Vastaavasti on toinen porukka olemassa. Varataan välittömästi tuote, jossa lukee selkeästi paikkakunta ja mihin vaihdetaan sekä vain nouto. Minä minä minä! Milloin haen ja mistä?! Vastaan ehdotukseni ja saan vastauksen: En mä sinne asti pääse, kun olen eri paikkakunnalla!
Onneksi joukossa on ollut myös oikeasti hyviäkin kaupan tekijöitä ja saimme esim. kahvia ja herkullisia keksejä vaihdettuamme ne telkkariin. Meillä siis herkutellaan täällä!
Miksi teen näin? Miksi jaksan tätä pelleilyä? Koska meillä on katastrofaalinen tilanne rahallisesti ja pakko on yrittää saada ruokaa ja tarvittavia tarvikkeita näin, kun rahallakaan ei saanut kauppaa tehtyä. Ja onhan se kiva sitä herkkuakin joskus saada! Samalla saamme pois turhakkeet meiltä. Ollappa varaa, niin lahjoittaisin kerralla kaikki pois siltään! Jotkut noissa ryhmissä oikeasti tarvitsisivat sen kahvin tai shampoon, leivän tai mitä pyydetään. Nuo turhat varailut ja venkoilut voivat viedä potentiaalisen vaihtajan ohi ilmoituksen.
Mun piti varata aika yhteen tutkimukseen ja odotin sopivaa hetkeä soittaa sinne. Laskin päiviä, että millon voin soittaa ja saan varmasti ajan varattua oikealle hetkelle. Nyt sitten soitin ja aikoja ei olekkaan ennen toukokuuta! Eli nyt odotan taas pari kuukautta. Toivotaan, että H-hetki on sillä hetkellä sopivaan aikaan. Muutenhan aikaa minulla olisi vaikka ja kuinka, mutta kun siinä vaaditaan tiettyä aikaa kuusta. Ei käy ihan milloin tahansa.
Nyt on ihan liikaa pohdittavaa pieneen päähän. Keitän kahvit ja sen jälkeen alan lepäämään. Jospa se päänsärkykin hellittäisi.
Meillä juodaan teetä joka ilta. Myös kahvia juodaan joka päivä. Mietin, mistä saisin valeriaana-teetä, kun vakkarikauppamme ei enää sitä saa?
Näin käy, kun laitetaan posliiniesine kirjekuoreen ilman pehmusteita... Tosin ihmettelen, miksi näistä ei millään muotoa tule kokonaista?! Missä loput palaset ovat?! Kuori oli ehjä ja kiinni. oliko siis palaset jo lähettäessä näin, osina ja ilman puuttuvia palasia?
Jos istut ratin takana, sinä olet itse vastuussa siitä, minne rattia käännät ja miten lujaa painat kaasua! PISTE! Mutta kun ei se niin mene tuossa ohjelmassa! Siellä huudetaan per...stä asti apukuljettajalle, että "sinä neuvoit kääntämään rattia!" "sinä käskit ajamaan suoraan!" Sinä sinä sinä olet se syyllinen että minä ajoin väärin! ARGH! Tuo on niin sitä, mitä voi tavata muuallakin, kuin vain telkkarissa, sillä kyllähän sitä törmää henkilöihin, jotka eivät millään myönnä olevansa koskaan väärässä. Minä voin käsi sydämellä sanoa olevani väärässä monen monta kertaa.
Voitin Helmikuumeeseen lahjakortin ja sain sillä nämä kaikki tilattua. Mietin, millekkähän alkaisin? Toisaalta korttien luominen olisi nyt se akuutimpi, mutta mistä inspiraatioita, kun en saa mitään aikaiseksi?! Onko minulla jokin kevät-lama? Äh, lienee migreenin syytä.
En minä ala ketään pakottamaan tai itseäni tyrkyttämään. Jollen kelpaa, sitten en kelpaa. Ja jollei totuutta kestä, en voi mitään sillekään. En mä siihenkään olisi voinut jäädä, että "kaikki hyvin, soittele vaan ja hauku koko ajan kännissä ja unohda aamulla edes soittaneesi". Nyt vuosien jälkeen tämä sama heppu otti yhteyttä, mutta se lauserakenne oli samalla anteeksi pyytävä ja samalla minua syyttävä. Eihän nyt hyvänen aika hänessä vikaa ole ollutkaan! Ei minusta sellainen ole anteeksi pyyntö, ettei edes tiedä, mitä pyytää anteeksi! Mikään ei muuttuisi vieläkään! Kaiken lisäksi se viesti oli kirjoitettu viikonloppuna, yöllä ja kännissä! Surullista, kuinka nuori ihminen tuhoaa suhteet, työpaikat, itsensä viinalla.
Eilen illalla mietin, mitä pientä purtavaa tekisin. Ei ole oikein mitään tarvikkeita ja rahat ovat lopussa. En saa edes postimerkkejä ostettua! Pakkasesta löytyi marjoja ja torttutaikinaa. Rumiahan nämä, mutta ihanan makuista!
Olen siivouspuuhia tehnyt ja tulimme siihen tulokseen, että on ihan pakko rankalla kädellä alkaa vähentämään tavaroita, joille ei vaan ole paikkaa. Emme halua hukkua materiaan ja tehdä kodistamme enää yhtään enempää palapelikotia, mitä se onkaan. Päin vastoin tavoite olisi saada pikkuhiljaa, vuosien saatossa tästä meidän näköisemme kaikin puolin. Se ei onnistu, jos joka paikassa on eripari kippoja ja jostain saatuja koristeita, mitkä ei sitten enää löydä paikkaansa täällä. Siispä olen laittanut tavaroita vaihtoon. Luulisi, että on helppoa se, että laitan vaikka kipon myyntiin ja sanon: Se maksaa 2 euroa. Saisin sillä rahalla shampoota, mikä alkaa olla lopussa. Ehei. Ei mene kaupaksi! Tingitään. Ei kiinnostakaan...
Ok, tehdään niin, että laitan vaihtoon kipon. Haluan vaihdossa 2 euroa maksavan shampoo pullon. Nyt, kun kyseessä on vaihtokauppa, kiinnostuneita on vaikka ja kuinka! Jonotetaan, että mulle, jollei tuo ota. Käydään ostamassa se shampoo ja tullaan hakemaan kippo. Mikä siinä on niin erilaista?! Kiinnostavampaa?! Joka tapauksessa sain shampoon ja kippo meni. Mielummin vaikka sitten vähän kalliimmalla shampoolla, kuin 2 euroa maksavalla. No, tuo oli esimerkki, mutta niin se vaan on!
Vastaavasti on toinen porukka olemassa. Varataan välittömästi tuote, jossa lukee selkeästi paikkakunta ja mihin vaihdetaan sekä vain nouto. Minä minä minä! Milloin haen ja mistä?! Vastaan ehdotukseni ja saan vastauksen: En mä sinne asti pääse, kun olen eri paikkakunnalla!
Eh... Kauppa peruuntui.
Esimerkki kaksi.. tai kolme? No, varaus tulee. Milloin voisi tulla hakemaan?
Vastaan, että minulle sopii huomenna koko päivän.
-Voitko tuoda sen minulle? Asun PIIP.
-Vastaukseni on, etten voi tuoda. vain nouto.
-Ok, tulen hakemaan. Voin lenkkeillä sinne. Moneltako käy?
-Vastaan, että sopisiko vaikka klo 14?
-Ei, en pääse päivällä. Tulisin illalla, mutta perutaan kun menee sit liian vaikeaksi sopia hakuaika.
-Siis ei mulla ole ohjelmaa illassakaan. Voit tulla illallakin!
-Ok, tulen klo 17.
-Tai siis en pääsekkään illallakaan, kun käyn asioilla autolla silloin. Perutaan koko homma.
-Ok.
Tuossa esimerkissä, mikä muuten on tositapahtuma, olisi voinut miettiä itse rauhassa, milloin hän on valmis tulemaan ja vaikka hakea asioille mennessään autolla, kun kerta vieläpä asuu ajomatkan varrella! Mutta ei. Vissiin tuli katumapäälle, muttei kehdannut sanoa!?
Sitten vielä se, kuinka yksi varaa kipon itselleen ja lupaa huomenna ilmoittaa hakuajan. Mitään ei kuulu. Lopulta parin päivän päästä ilmoitan varauksen peruuntuneeksi, johon tulee OK.
Ja vielä yksi tapaus...
Esimerkki kaksi.. tai kolme? No, varaus tulee. Milloin voisi tulla hakemaan?
Vastaan, että minulle sopii huomenna koko päivän.
-Voitko tuoda sen minulle? Asun PIIP.
-Vastaukseni on, etten voi tuoda. vain nouto.
-Ok, tulen hakemaan. Voin lenkkeillä sinne. Moneltako käy?
-Vastaan, että sopisiko vaikka klo 14?
-Ei, en pääse päivällä. Tulisin illalla, mutta perutaan kun menee sit liian vaikeaksi sopia hakuaika.
-Siis ei mulla ole ohjelmaa illassakaan. Voit tulla illallakin!
-Ok, tulen klo 17.
-Tai siis en pääsekkään illallakaan, kun käyn asioilla autolla silloin. Perutaan koko homma.
-Ok.
Tuossa esimerkissä, mikä muuten on tositapahtuma, olisi voinut miettiä itse rauhassa, milloin hän on valmis tulemaan ja vaikka hakea asioille mennessään autolla, kun kerta vieläpä asuu ajomatkan varrella! Mutta ei. Vissiin tuli katumapäälle, muttei kehdannut sanoa!?
Sitten vielä se, kuinka yksi varaa kipon itselleen ja lupaa huomenna ilmoittaa hakuajan. Mitään ei kuulu. Lopulta parin päivän päästä ilmoitan varauksen peruuntuneeksi, johon tulee OK.
Ja vielä yksi tapaus...
joo näitähän riittää! huoh.
-Olen kiinnostunut. Pääsen hakemaan huomenna. Monelta voin tulla?
-Kerro, monelta sinulle sopii. Olen kotona.
hiljaisuus...
Laitan viestiä nukkumaan mennessäni, että jos käy, tule klo 14? Tai kerro, mikä aika sopisi paremmin?
Hiljaisuus.
Aamulla tulee viesti, jossa kysyy, kelpaako tämä merkki tuotteesta vaihdossa?
Vastaan samantien, sillä nyt hän on linjoilla.
Kyllä kelpaa.
-Siis tämä merkki ja tuote ok?
-Kyllä on. Moneltako tulet tänään?
Hiljaisuus...
Mikä tässä on niin vaikeaa?!
-Olen kiinnostunut. Pääsen hakemaan huomenna. Monelta voin tulla?
-Kerro, monelta sinulle sopii. Olen kotona.
hiljaisuus...
Laitan viestiä nukkumaan mennessäni, että jos käy, tule klo 14? Tai kerro, mikä aika sopisi paremmin?
Hiljaisuus.
Aamulla tulee viesti, jossa kysyy, kelpaako tämä merkki tuotteesta vaihdossa?
Vastaan samantien, sillä nyt hän on linjoilla.
Kyllä kelpaa.
-Siis tämä merkki ja tuote ok?
-Kyllä on. Moneltako tulet tänään?
Hiljaisuus...
Mikä tässä on niin vaikeaa?!
Onneksi joukossa on ollut myös oikeasti hyviäkin kaupan tekijöitä ja saimme esim. kahvia ja herkullisia keksejä vaihdettuamme ne telkkariin. Meillä siis herkutellaan täällä!
Miksi teen näin? Miksi jaksan tätä pelleilyä? Koska meillä on katastrofaalinen tilanne rahallisesti ja pakko on yrittää saada ruokaa ja tarvittavia tarvikkeita näin, kun rahallakaan ei saanut kauppaa tehtyä. Ja onhan se kiva sitä herkkuakin joskus saada! Samalla saamme pois turhakkeet meiltä. Ollappa varaa, niin lahjoittaisin kerralla kaikki pois siltään! Jotkut noissa ryhmissä oikeasti tarvitsisivat sen kahvin tai shampoon, leivän tai mitä pyydetään. Nuo turhat varailut ja venkoilut voivat viedä potentiaalisen vaihtajan ohi ilmoituksen.
Mun piti varata aika yhteen tutkimukseen ja odotin sopivaa hetkeä soittaa sinne. Laskin päiviä, että millon voin soittaa ja saan varmasti ajan varattua oikealle hetkelle. Nyt sitten soitin ja aikoja ei olekkaan ennen toukokuuta! Eli nyt odotan taas pari kuukautta. Toivotaan, että H-hetki on sillä hetkellä sopivaan aikaan. Muutenhan aikaa minulla olisi vaikka ja kuinka, mutta kun siinä vaaditaan tiettyä aikaa kuusta. Ei käy ihan milloin tahansa.
Nyt on ihan liikaa pohdittavaa pieneen päähän. Keitän kahvit ja sen jälkeen alan lepäämään. Jospa se päänsärkykin hellittäisi.
Tilastotietoja sen verran, että tätä postausta kirjoittaessani olen ollut jalkeilla 5 kertaa ja lepäillyt välillä. Muutoin makaan sängyssä ha kirjoitan. Sellaista elämää täällä. Ei siis kannata pohtimista jatkaa sille linjalle, että "kuinka se noin paljon kirjoittaa putkeen kovassa kivussa". En kirjoita en.
Kommentit