5 kuvaa arkielämästäni osa 3
"Tiikeriankka" haastoi minut hauskaan haasteeseen, jossa säännöt ovat yksinkertaisuudessaan: "Ota 5 kuvaa arkielämästäsi ja haasta jokaisen kuvan kohdalla joku bloggaaja!"
Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!
Tokihan otan haasteen vastaan ja ilmeisesti saa itse valita, tekeekö kerralla viiden kuvan postauksen vai 5 päivänä 1 kuvan postauksia. Minun valintani on 5 päivää putkeen. Seuraavan 5 päivän aikana haastan myös lukijoitani mukaan. Ole kuulolla!
Nyt ollaan jo menossa 3/5 kuvissa:
Päivän askareisiin on kuulunut leipominen. Minä väänsin pullia, Murunen sämpylöitä. Harjoitushan tekee mestariksi, sanotaan, siispä minunkin pullani ovat kerta kerran jälkeen kauniimpia ja maukkaampia. Hyvä minä!
Onnistumisen iloa sain kokea nimenomaan sokeripullien suhteen. Kaukainen muisto enää siitä, etten osaisi pullaa leipoa. Onhan se rankka projekti, mutta kannattavaa.
Viimeksi tehdessäni voipullia niissä oli ihan liian vähän voita. Siispä nyt laitoin todella paljon enemmän voita jokaiseen ja taisipa pullan kokokin olla pienempi. Tällä kertaa voita sitten oli ihan liian paljon. Pullista tuli omituisen näköisiä ja suorastaan ne uivat voissa. näitä ei siis suositella dieetillä oleville vieraille. Onneksi itse en ole dieetillä. :D
Vaikka pullat ovatkin rumia, maistuvat ne ihan ovelilta, hyviltä. Silti ehdottomasti liikaa voita. Katsoessani näitä pullia, tuli yksi sanonta mieleeni: Leipurin unelma! Ja siihen liittyi jokin aloitus, mutta millään en nyt saa päähäni, mikä se oli... ;) khih khih
Sämpylät onnistuivat täysin. todella kauniita, kiiltäviä ja maukkaita. nam nam. Näissä on käytetty 3-viljan jauhoja.
Nyt kun näitä herkkuja, etenkin "voivit..." siis voipullia syödään, saattaa ulkomuoto muuttua hyvinkin reippaasti. Tässä kuva jälkeen Viltsun pullien.
Haastan arkisia kuvia kuvailemaan
Kommentit
Tuula, älä suotta anteeksi pyytele. Parastahan tässä on se, että maku on suht on ja sain taas positiivista ja hauskaa blogattavaa. :D