Enkulin kosketus

Tiedätkö sen tunteen, kun joku koskettaa sisintäsi tavalla, jota et voi sanoin koskettaa? Joku vaan tulee elämääsi ja tuntee sinut läpikotaisin hetkessä ja sinä tunnet hänet. Kun näet hänet, mietit, että tässä on jokin Deja Vû ja silti et ole koskaan tavannut häntä ennen. Se tunne, kun kerrot jotain ja toinen jatkaa ja sanoo naurahtaen, että tiedän, sillä itsekin ajattelen niin! 

Tai se, kun teet bloggausta jostakin ja menet sen jälkeen hänen sivulleen ja näet niin täsmällisesti samankaltaisen postauksen toisenkin sivulla ja silti tiedät, ettei hän ole voinut sitä sinulta kopioida! Te vaan olette niin samanlaiset, niin samoin tuntevat, samoista asioista pitävät... Sielun sisaret! 

Minulla näitä sielun sisaria on pari ja Enkuli on ehdottomasti se kaksois-sisareni! Taivaassa syntynyt Enkuli. Ystäväni. Kaukana, mutta niin lähellä! Ja se naurun remakka ja puheen sorina, kun olemme istuneet saman pöydän äärelle! Se vaan on joidenkin kanssa niin hetkessä todellista ystävyyttä ja kemioiden synkkaamista. Mystiikkaa. Taikuutta. Kohtaloa? Jotain elämääkin suurempaa. 

Sitä samaa jatkaa Enkulilta saamani atc:t. jätän sanat pois. Jokainen tulkitkoon ne kuinka itse haluaa. Minulle nämä ovat todella arvokkaita! Minun sieluni sanomaa, jota Enkuli on tulkinnut omalta kohdaltaan.

voin vaan sanoa KIITOS!